Kirppareita ja kokkausta

Jaahas, josko sitä jotain asiaakin saisi tänne taas kirjoitettua. Viikot vierivät ohitse yhä nopeammin ja nopeammin. Mistä se ylipäätään johtuu, että mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aika tuntuu menevän. Aika pelottavaa :)  Lapsena kuukausikin tuntui ikuisuudelta.

Viime viikot on menneet lähinnä töitä tehdessä ja illalla niitä ajatellessa. En muistanutkaan kuinka kokonaisvaltaista tämä työn vaihtaminen on. Ajatukset on yhtä toimistoa...  Noh, eiköhän se tästä helpota, kun hommat alkavat rutinoitumaan.

Nyt kun työpaikka on ihan jykylän ytimessä, tulee käytyä keskustan kirpputorilla aika usein. Se on jotenkin niin hauskaa puuhaa, vaikkei mitään löytäisikään. Nyt tosin on tarttunut jo useampana kertana jotain mukaankin. On löytynyt vaatetta ja jotain käyttötavaraa. Ja kai sitä turhaakin krääsää on tullut kotiin raahattua :D  Onneksi hinnat ei paljoa päätä huimaa, eikä rahapussia kavenna.

sisustusjuttuja

Löysin käyttämättömän Pentikin pöytälampun (oli vielä muovitkin päällä varjostimessa). Tuosta maksoin kympin. Yleensä en maksa kirpparitavarasta vitosta enempää, mutta tässä tapauksessa kymppikään ei kuulostanut pahalta :)  Mukaan tarttui myös peltikannu ja -rasia. Euron kappale. Nämä oli enemmänkin semmosia turhia heräteostoja.

Ei ole vaikea arvata, että tykkään ruskeasta..

Yhtenä päivänä mukaan tarttui neulehuppari, retro-hame, korkkarit ja punottu vyö. Hametta pitää vähän korjailla, mutta muuten sekin oli ihan ok korkeasta iästä huolimatta. Näihin vaatteisiin meni yhteensä ehkä joku kymmenen euroa. Tuo hupparikin oli tosi hyvä kuntoinen. Ei yhtään nukkaantunut, tms. Kuvasta puuttuu uusimmat löydöt; farkkuhame ja neulebolero. Pitänee varmaan kohta viedä sitä tavaraa toiseenkin suuntaan, ettei tule ahdasta :D

Eilen oli (vihdoinkin!) siivouspäivä. Tulikin suoritettua sitten kunnon suursiivous ja nälkähän siinä tuli. Jääkaapissa oli valojen lisäksi tarjouksesta ostetut broilerin koivet ja purkki kookosmaitoa. Niistäpä sitten sävelsin tän näköisen satsin...

Ulkonäkö on aika karsea, jopa pelottava, mutta liha oli mureaa ja makukin hyvä! :)

Ensin pesin kanoista kaupan valmismarinadin pois, koska inhoan niitä limaisia litkuja. Yleensä ostan lihat naturellina, mutta nyt ei valitettavasti ollut valikoimassa. Sen jälkeen kippasin koivet pellille ja aloin soveltamaan omasta päästä marinadia. Koska kaapista löytyi kookosmaitoa päädyin tekemään "thai-tyyppisen" soosin. Kookosmaidon lisäksi laitoin lorauksen kalakastiketta ja juoksevaa hunajaa, ripauksen curry-jauhetta sekä kaffir-limetinlehtiä. Lopuksi vielä tiputtelin tabascoa kanojen päälle tuomaan vähän lisää potkua makuun. Lopputulos ennen uuniin menoa näytti suoraan sanottuna kauheelle, mutta ei se mitään. Valmis ruoka oli silti oikein maukasta! :)

Kippasin tosiaan nuo kaikki aineet vaan ronskisti siihen pellille kanojen päälle sen kummemmin niitä sekoittamatta. Hyvin yksinkertaista ja nopeaa. Kanoja paistoin 200 asteessa tunnin verran. Toivoin kylläkin, että kanat ois maistunut enemmän kookokselle tai semmoselle thai-ruoalle ylipäätään. Eli ens kerralla voisi laittaa joko enemmän noita kaikkia höysteitä, tai sitten antaa kanojen muhia marinadissa useamman tunnin ennen uuniin laittoa.

No joo. Eipä näitä ruokahöpinöitä sen enempää. Näyttäis sade lakanneen joten iltalenkki odottaa.

Näihin tunnelmiin,
   - kaline


-

Maalia pintaan

Eilen innostuin viimeinkin korkkaamaan Minoan öljyväripaketin. Siinähän se ilta sitten menikin :)

Hauskaa oli, mutta sotkuista! Inkkari-hahmotelma sai siis vihdoin värin pintaan. Hauskinta tässä on se, että alunperin lyijykynähahmotelmassa inkkari näytti vanhalta mieheltä kun taas maalattuna värien loisteessa siinä oleilee selvästi nuorempi kaveri :D   En siis onnistunut millään saamaan haluttua "sielua" tauluun.

Vuorokauden jälkeen maali on edelleen ihan märkä. Joten jonnin aikaa saa vielä odotella, ennen kuin pääsen tekemään toista kerrosta. Tarkoitus olisi vielä maalata valoja sekä varjoja ja sitä kautta saada hahmoon enemmän elämää. Myös tuohon tyypin paitaan ja asusteisiin pitää saada vielä jotain muutosta, tai muuten näyttää ihan hölmölle. Kasvot on jo aika tarkat, mutta muuten on liian suurpiirteinen :D  ei hyvä.

Inkkari-poika

Tänään on ollut tosi kiva ilta! :)  vaikkakin uuden työpaikan ensimmäinen viikko veti aika hyvin mehut tästä naisesta. Eli siis kovasti väsyttää, mutta muuten oli oikein hauska ja leppoisa perjantai-ilta; mies tuli työreissulta kotiin, leivoin sipuli-sienipiirakkaa "oikeista" metsäsienistä (kiitos miehelleni, joka keräsi ne :) ), saatiin kavereita kylään (joiden mukana tuli myös herkullinen omenapiirakka), saunottiin, maisteltiin vähän hyviä viinejä, syötiin ja höpöteltiin. Tämmöstä touhua on ollutkin jo vähän ikävä. Kesä meni joteinkin tosi nopeasti, eikä juuri lainkaan ehditty viettää tämän kaltaisia iltoja. Mutta siis, kiitos vieraille, oli kivaa :)

Olin suunnitellut myyntikeikkaa Sepänkadun kirpputorille huomiseksi tai sunnuntaiksi, mutta huonolta näyttää kelin suhteen :(   Eihän sinne vesisateessa viitsi.  Toivottavasti keli tuosta paranee. Ois nimittäin monta pussillista vaatteita ja kenkiä lähdössä myytäväksi, ja nyt on viimeinen ulkokirppisviikonloppu tälle kesää. On niin paljon helpompaa mennä sinne paikan päälle myymään, kun ei tarvitse erikseen hinnoitella ja säätää. Jos vie sisäkirppikselle, niin sitten on ne kalliit pöytävuokrat ja hirveä homma hinnoitella. Ja pelko varkaista, yms.  Toki huuto.net olisi myös hyvä vaihtoehto myydä tavaraa pois, mutta siellähän se vasta homma onkin, kun pitää ottaa kuvat tuotteista ja räätälöidä myynti-ilmoitus. Liian saamaton sellaiseen touhuun :D

Näihin tunnelmiin...
  - Kaline

Viikon tietoisku:

Oletko huomannut / tiesitkö, että....

Facebookin myötä ilmoille on kajahtanut uusi käsite "humble brag", eli piilokerskailu. Se on keino tuoda itseään esille näennäisesti vähätellen mutta kuitenkin hyvässä valossa. Englanniksi ilmiöstä käytetään tosiaan termiä humble brag. Se tarkoittaa suoraan käännettynä nöyrää kehuskelua, mutta sen voisi kääntää myös piilokehumiseksi. 

Piilokerskailu voisi kuulua sosiaalisessa mediassa vaikkapa näin: "Olen vaikeassa tilanteessa: pääsin töihin kahteen huippufirmaan, mutta en tiedä kumman valitsisin." Tai sitten: "Hemmetti!! Miksi Barbadokselta ei saa hyvää ruisleipää. Onpa kurja loma."