Markkinahumua

Tulevana viikonloppuna Kuopion torilla ja sen läheisyydessä riittää taas vilinää. Kansainväliset suurmarkkinat rantautuvat itse asiassa jo tänään torille, täyttäen sen kojuista, ruoantuoksusta, ihmisvilinästä, iloisesta puheensorinasta.

Aamulla nappasin torilta mukaani sen jo lähes perinteisen "työmatkaevästyksen", eli tuoreita vadelmia ja pensasmustikoita sekä tietty pahvikahvimukin :)   Siinä ihastelin samalla jo valmiiksi pystytettyjä kojuja, joista huokui kansainvälistä tunnelmaa. Makumaailmaa Italiasta, Ranskasta, Saksasta, Itävallasta ja jopa Afrikasta ja Aasiasta saakka. Mutta totta kai myös ihan kotisuomesta ja ennen kaikkea sitä lähellä tuotettua.

Tuolla on kyllä ehkä pakko käydä ihan ajan kanssa. Maistelemassa ja haistelemassa kojujen tarjontaa. Suurmarkkinoille osallistuu kuulemma noin 100 yrittäjää 30 eri maasta., joten tarjontaa löytyy laidasta laitaan.

Aamu oli kovin synkkä ja syksyinen. Kuvistakin tuli kovin "pimeitä". Nyt onneksi näyttää jo mukavasti kirkastuvan ja aurinkokin näyttäytyy hiljalleen. Toivotaan hyvää keliä viikonlopuksi.

*****

Kaupungintalo

 

*****

Kauppahalli

Mielensäpahoittaja

Tämä viikko alkoi vähän raskaissa merkeissä. Epäonnisten sattumusten summaa. Jotain joka haavoitti taas väliaikaisesti sisintäni. Hetki mennään siipi maassa, mutta eiköhän tästä suosta taas nousta. Ajatukset ovat harhailleet aika syvissä vesissä. Velloneet kuin lumpeenkukat tumman ja sakean veden pinnalla.

Ratsastusreitin varrelta. "mäeltä"

Aina ei vain ole hyvä päivä, ei ole hyvä olla. Ja en tiedä mikä siinä on, että kun jotain ikävää tapahtuu, niin se tuntuu repivän samalla kaikki muutkin haavat auki...  ehkä se on tämä ikä tai jotain. Kunpa sitä osaisikin ajatella järki edellä, eikä aina tunteiden vietävänä. Olen aina ollut kovin tunteella elävä. Herkkä. Välillä tuntuu, että se tekee minusta liian haavoittuvaisen. Heikon.

Olen pohjimmiltani hyvin aurinkoinen persoona. Sen vuoksi kirjoitukseni (ja ulkoinen olemuksenikin) ovat yleensä hyvin positiivissävytteisiä. Mutta kun jotain ikävää on ilmoilla, se musertaa kuortani, enkä silloin jaksa loputtomiin esittää "positiivaria". Silloin on kai lupa olla myrtsinä, naama sillä kuuluisalla norsun-piip-lla  ;D

Mutta kuten sanottua. Pää pois persiistä ja valoa kohti! Kyllä se tästä taas.

Sunnuntaina kävin mukavan maastolenkin vuokrahevosen kanssa. Sattui kohdalle oikein kaunis alkusyksyn ilta. Enää ei niin paljon ole paarmatkaan kiusana. Kävimme mutkan "mäellä", josta avautuu kaunis maisema yli metsien, aina Kallavedelle saakka.

 

 

Voi kuinka tykkäänkin tästä höppänästä suomenhevosruunasta. Olen onnekas, että löysin näin ihanan hoitohevosen. Siitä on tullut tässä vuoden mittaan hyvä ystävä minulle. Sen lempeässä luonteessa on jotain hirmuisen lämmintä ja ystävällistä;  jotain joka antaa minulle voimaa. Sillä on toki ne omat jekkunsa, joilla se yrittää välillä koetella hermojani leikkimielisesti.

 

 

 

Ja onnekas olen myös sen suhteen, että hevosen omistaja (vuokranantaja) on ihan huippu tapaus! Hän on myös hirmuisen kiva ja tullaan hyvin juttuun. Kiitos kuuluu hänellekin, että olen saanut näin hyvän vauhdin comeback:ssani hevosharrastuksen pariin vuosien tauon jälkeen.



Viikon urheilut

Olen yrittänyt panostaa liikkumiseen viime aikoina taas hieman enemmän. Tälle viikollekin on tullut ihan mukavasti vastapainoa ainaiselle istumiselle, jota töissä joutuu tekemään ihan kyllästymiseen saakka.

Lauantaina
"mielen puhdistus lenkki" kävellen, reilu 10 km, 1h 45 min  (parina edellis iltana oli kuumetta ja vähän kipeä olo)

Sunnuntaina
Juoksulenkki 12,5 km + illalla palautteleva kävely Puijon mäkimaastoissa 4,5 km

Puijon maisemissa miehen kanssa

Maanantaina
Ratsastustunti vuokrahevosella (suht´ aktiivinen tunti, kouluratsastustyöskentelyä kentällä)

Tiistaina
70 min lihaskuntotreeni kotona + palautteleva kevyt juoksulenkki n. 5 km

Pariisin Kevään musiikin voimin jumppa-pumppaa...

Keskiviikkona
45 min jumppa Fressillä (kevyt)

Torstaina
Juoksulenkki n. 7,5 km

Perjantaina
salitreeni, toivon mukaan....


Aika paljon tuota aerobista liikuntaa. Jotenka punttitreeniä pitäisi pakostakin kyllä lisätä. Että ei muuta kuin maitorahkaa poskeen ja salille rautaa ihmettelemään! ;)

Torstaina oli kiva lenkkikeli

Ottaako kaaliin?

Suomalainen kaali se on taas halapaa ku saippua, jotta ei muuta kuin edullista ja maittavaa ruokaa siitä tekemään.

Minä kokkailin eilen kotona päivälliseksi "kaalisuttua", eli paistinpannulla tehtävää kaalilaatikkoa tahi kaaliwokkia. Mitä se nyt sitten onkaan. Kyseessä erittäin nopea, edullinen ja vieläpä maistuvakin ruoka. Mikäli kaalista tykkää.

*****

*****

Kaalisuttu

n. 800g kaalia (pannu täyteen)
400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
valkosipulia
suolaa
mausteita (maustin jauhelihan tabascolla & grillimausteella)
n. 1-2 dl vettä

Risotto –riisiä (keitä n. 4 hlön annos)

Puolukkasurvosta

Ruskista jauheliha. Lisää joukkoon silputut sipulit sekä haluamasi mausteet / suola ja vähennä lämpöä. Lämmitä myös toinen paistinpannu (miel. wokkipannu tai muuten vain iso pannu). Lisää sitten suikaloitu kaali sekä 1-2 dl vettä pannulle. Kaali menee kasaan pannulla, joten suurta määrää ei kannata alkuvaiheessa säikähtää. Paista, kunnes kaali on hieman kutistunut ja pehmennyt. Hauduta vielä hetki kannen alla.

Lopuksi yhdistä wokkipannulle kaalin joukkoon myös ruskistettu jauheliha sekä risottoriisi. Sekoita huolellisesti. Tarjoile puolukkasurvoksen kanssa. Itse lisäsin joukkoon myös aitoa kreikkalaista fetajuustoa, kun sitä sattui jääkaapissa olemaan. Sopi hyvin tuohon :)  suosittelen kokeilemaan.

 

*****

 

 

*****

 

 



 

 

Kesän viimeisiä päiviä

Maanantaina kun kävin tallilla oli vielä helteinen päivä. Lämpötila oli myöhään illallakin reilusti yli kahdenkymmenen. Silti ilmassa oli jo aistittavissa lähestyvä syksy;  voimakas ja makea tuoksu, maasta huokuva kosteus ja pohjoisesta henkäilevä tuuli. Oi kesä, miksi olet niin kovin lyhyt. Tiistaina totesin jo miehelleni kun töiden jälkeen avasin oven terassille, että täällähän on jo ihan syksyn näköistä. Luonto tuntui yhtäkkiä kovin kulahtaneen väriseltä. Vehreyden voima tuntui kadonneen ruohosta ja koivujen lehdistä. Terassille oli jo varissut muutama kuivunut koivunlehti. Uimarannalta ei enää kantautunut lasten iloista huudahtelua. Auringonkukat kukkapenkissä yltävät jo vyötärölle.

 

Yötä vasten kun kävin nukkumaan ja suljin makuuhuoneen ikkunaa näin sen, syksyn ensimmäisen tähden. Se loisti kirkkaana muuten niin tumman puhuvaa taivasta vasten. Tunsin pienen haikeuden pistoksen sydämessäni. Jotain menetettyä, mutta jotain uutta ja raikastakin. Kesä, nähdään taas ensi kerran.

 

 

 

***** 

 

*****

 

*****

 

 

Uuden opettelua

Nyt olen ollut uuden puhelimen (onnellinen?) omistaja jo 4 päivää. Siirryin kolme vuotta vanhasta C7 -mallistani ja sen vanhentuneesta teknologiasta harppauksen eteenpäin kun sain vihdoin hankittua uuden luurin (Lumia 1020). Ensimmäisen ajatus, kun sain luurin kaivettua muovien ja pahvien seasta oli, että onpa se iso. Mahtuuko tämä edes taskuun saati "juoksuvyölaukkuun"?!...  Myös uusi käyttöjärjestelmä halkoi päästäni useamman hiuksen ennen kuin pääsin jokseenkin tutuksi tämän uuden puhelimen kanssa. Meni nimittäin tovi, ennen kuin osasin edes soittaa kyseisellä kapistuksella :D   mikä on toki aika olennainen osa, kun puhelimesta on kyse.

Aamupala terassilla

Kaikkien kommellusten ja kirosanojen jälkeen voin kuitenkin lopulta todeta olevani onnellinen puhelimen omistaja. Tämä malli on nimittäin ainakin meikäläisen käyttöön oikeinkin hyvä laite. Arvostan puhelimessa hyvää kameraa, käteen sopivaa kokoa, musiikin kuunteluun sopivia ohjelmistoja sekä äänentoistoa, sekä tietysti hyvää "näppäimistöä", jotta viestien naputtelu ja netin selailu onnistuu vaivattomasti. Tänään kun saan ladattua vielä uusimman Lumia Cyan -päivityksen, niin pääsen hyödyntämään mm. niitä kovasti kehuttuja kameratoimintoja paremmin ja toivon mukaan myös laadukkaammin.

Alla viikonlopun harjoitteluräpsyjä. Kamera ei varmastikaan vedä vertoja järjestelmäkameralle, mutta kännykkäkameraksi mielestäni hyvä ja voittaa testissä varmasti monet digipokkarit mennen tullen. Ja toki varmasti ammattilaisen otteessa ja asetuksin näistä kuvista olisi saanut aika paljon parempia. Näissä käytetty kameran valmiita automaattiasetuksia ja hämärässä otetuissa kuvissa on kyllä rakeisuutta.

 

*****

Kukkapenkin loistoa.

 

*****

"summer is in the air"

 

 *****

 

 *****

 

Ikean valosarja, myös tosi toimissa ;)

 

*****

 

 

*****

 

Elokuun tunnelmaa

 

*****

Päiväunia

 

*****

 

Käytiin sunnuntai-iltana lenkillä Puijon upeissa maisemissa. Ei siis tuolla tornissa, vaan metsässä :D

 

 

Aamukaffet terassilla

Sunnuntai avautui eteeni lämpimänä mutta kovin pilvisenä. Päätin kuitenkin nauttia aamupuuron ja kahvin terassilla. Saisi kissakin hieman ulkoilla valjaissaan samalla.

By the way, nämä surkeaakin surkeammat kännykkäkuvat ovat kohta historiaa.... tilasin viime viikolla uuden älypuhelimen, jossa sanotaan olevan markkinoiden paras kamera (Nokia Lumia 1020). Aion siis edelleen valitettavasti pysyä kännykkäkamerakuvaajana....sorry :D   Mutta siinä pitäisi olla kyllä o.i.k.e.a.s.t.i. hyvä kamera....nähtäväksi jää se...

*****

tuo Ikean valkoinen aurinkokennovalosarja on muuten tosi kivannäköinen pimeällä :)

 

*****

Kyllä, meidän terassilta ON järvinäköala....  ;D

 

*****

 

voi itku tuota kulunutta terassia....maalia, maalia!!!  yhä huutaa se.

***** 

terassi toimii myös säilytystilana perheemme 2-3 kajakille, tilanteesta riippuen

*****

taas näitä temppuja...

*****

 

tämä kuva lauantailta

*****

 

Nyt näyttää pahasti siltä, että kaikki takapihan maalaus- ja huoltotyöt jäävät sittenkin ensi kesään...  Maalausta odottaa niin terassi(!), ikkunan- ja oven puitteet kuin myös piha-aita. Nuo naapuruston väliset terassiaidat on uusittu taloyhtiön puolesta tänä kesänä.

 

*****

Istunta- ja kouluratsastuskurssilla (osa 2)

ja tässä vielä loppuviikon ohjelma istuntakurssilta.

Torstai

Tänään ohjelmassa oli istunnan syventäminen ja istuinluiden oikean paikan löytyminen satulassa. Ratsastimme koko tunnin ilman jalustimia, tehden puomitehtävää. Ratsunani toimi jykevä, mutta lyhyt jalkainen eestinhevonen Kerma. Kermalla oli ihanan pehmeä ravi, joka sinänsä helpotti ilman jalustimia suoritettavia tehtäviä.

Aluksi lämmittelimme sekä hevosta että omaa kroppaa käynnissä niin, että kymmenen askeleen sykleissä kohotettiin omat jalat reisiä myöten irti satulasta ja sitten taas laskettiin ne paikalleen kymmenen askeleen verran. Sama homma jatkui pian myös ravissa. Aika nopeasti alkoi jo pieni hapotus tuntumaan reisissä :D 

Uskomatonta oli se, kuinka nopeasti tämän harjoituksen "tulokset oli nähtävillä. Jalkojen irrotuksen myötä istunta syveni ja hakeutui kuin automaattisesti oikealle paikalleen ja sen huomasi myös hevosen liikkumisessa;  hevonen rentoutui ja alkoi etsimään itsekin tasaista pyöreyttä menoon.

Jatkoimme harjoitusta ottamalla puomitehtävän mukaan. Kaarteessa ennen puomeja tehtiin tämä jalkojen irrotus / istunnan syventäminen ja sitten juuri ennen puomeja jalat takaisin paikalleen ja hyvällä tempolla puomien yli. Puomien väliin käyntisiirtymä, josta sitten taas hyvällä ravitempolla puomien yli. Lopputunnista yhdistimme tähän tehtävään myös laukannoston, niin että viimeisen puomirivistön jälkeen nostettiin laukka ja tehtiin voltti.

Olen aika paljonkin ratsastanut vuokrahevosellani ilman satulaa, ja olen silloinkin huomioinut sen seikan, että tuntuu kuin hevosen saisi nopeammin avuille ja läpiratsastettua. Mutta päätin nyt ottaa tämän "jalat irti satulasta" -harjoituksen ensi kerralla alkuverryttelyyn mukaan, kun menen vuokraheppaa ratsastamaan. Josko saisin näin haettua sitä syvempää istuntaa myös satulan kanssa.

Tässä jo loppukäyntejä köpötellään...  Kenttäkin oli aika märkä ukkoskuuron jäljiltä.

Perjantai

Tänään menin tallille hieman haikein fiiliksin. Joko tää nyt loppuu? Nopeasti se viisi kurssi-iltaa vierähtää...  Ja niiiiin paljon olisi vielä oppimista.

Ratsastin tänään Odilla (true senior!). Ikä se ei kyllä vielä paina tätä hevosta vaikka sitä onkin mittarissa jo yli toistakymmentä vuotta. Odi jää tämän kesän jälkeen ansaitulle eläkkeelleen. Odilla ratsastin viime kesänäkin jokusen kerran ja olin iloinen, että sain vielä kerran kiivetä tämän herkän ja osaavan hevosen selkään. Odi se pisteli välillä menemään jotain passagen tyylistäkin ilmavaa ravia siinä meidän tunnin mittaan :D  

Tänään aiheena oli pohkeenväistö. Harjoitus lähti aina tuosta kulman voltista. Sen jälkeen suoristus - jonka jälkeen väistätys loivasti sisälle - suoristus - ja väistätys loivasti takaisin uralle - sitten vielä hyvä suoristus. Tätä tehtiin molemmille ratsastuskentän pitkille sivuille. Ensin mentiin käynnissä ja sen jälkeen alettiin jumppaamaan harjoitusravissa. Lopuksi muutettiin tehtävää siten, että noi voltit ratsastettiin laukassa. Odilla on erittäin pompottava ravi, joten sain todella tehdä töitä istuntani kanssa. Ja nyt on takapuoli aika hellänä...  :)

Kurssista jäi käteen monta uutta opittua asiaa sekä hyviä vinkkejä erilaisista tehtävistä, joita voin nyt soveltaa vuokrahepallakin ratsastamiseen. Jäi myös kipinä siitä polttelemaan, että mitä jos alkaisin käydä talvella kerran viikossa tunneilla tahi ihan valmennuksessa...