28. heinäkuuta 2016

Ahvenanmaa

Tämän kesän lomareissu suuntautui aurinkoiselle Ahvenanmaalle, jossa vietimme telttailen viisi päivää. Onnistuimme valitsemaan todella hyvän viikon, nimittäin kelit olivat juuri sopivat telttailuun ja lomailuun. Lämmintä, aurinkoista ja sadetta ripsautti vain yhtenä yönä hetken aikaa teltan kattoon.



Saavuimme Ahvenanmaalle maanantaina Siljan aamulautalla. Ajoimme karavaanimme suorilta Maarianhaminan keskustan tuntumassa sijaitsevalle leirintäalueelle, Gröna Uddenille. Otimme ensiksi sinne vain kaksi yötä, kun emme olleet varmoja vielä jatkosuunnitelmistamme. Tosin sitten myöhemmin totesimme, että voimme hyvin pitää koko reissun ajan tukikohtaa täällä koska Ahvenanmaalla on välimatkat muutenkin niin lyhyitä ja Gröna Udden palveli meitä kaiken puolin hyvin ja olimme tyytyväisiä siellä ollessamme. 



Maanantain vietimme vain joutenolosta nauttien. Pystytimme leirin, kävimme kaupungilla syömässä ja turistikierroksella kävellen ympäri kaupunkia. Kävimme sekä Itä- että länsisatamassa, kävelimme vehreää Norra Esplanadgatan:ia pitkin, ihastelimme toinen toistaan kauniimpia puutaloja ja todella hyvin hoidettuja pihoja. Maarianhaminan keskusta on sen verran pieni, että se on helposti ja mukavasti kierreltävissä ihan vain vaikka omin jaloin. Keskustassa meitä viihdytti myös kaksi elävää patsasta, jotka jaksoivat aikansa seistä paahteisessa keskipäivän auringossa ja viihdyttää kävelykadulla vaeltavaa turistikansaa. Aina kun kolikko kilahti heidän edessään olevaan kippoon, niin he tekivät robottimaisia liikkeitä. Lopulta ilmeisesti aurinko otti erävoiton ja heidän oli siirryttävä varjoon lepäämään.


Pommern - maailman ainoa alkuperäisessä kunnossaan oleva nelimastoinen teräsparkki


Itäsataman purjeveneitä
Tiistaina teimme pyöräretken Kastelholman linnaan, joka sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Maarianhaminasta. Perille päästyämme söimme hieman eväitä ja siirryimme pääsylippuluukun kautta ihmettelmään linnaa myös sisältä päin. Linnakierroksen jälkeen kävimme myös viereisellä tontilla sijaitsevassa Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa.
" Ulkoilmamuseo Jan Karlsgården näyttää ahvenanmaalaisia rakennuksia ja perinteitä 1800-luvun toiselta puoliskolta. Päärakennus, jonka mukaan museo on saanut nimensä, on peräisin Jan Karls tilalta Finströmin kunnan Bambölen kylästä. Se siirrettiin alueelle 1934. Museo koostuu nykyään yli kahdestakymmenestä rakennuksesta, jotka on siirretty alueelle eri puolilta Ahvenanmaata. "








Tiistaina illasta ajelimme autolla vielä läntiseen osaan saarta, Eckeröön. Mies kävi siellä paikallisen tuttavansa kanssa merellä melomassa surfski -kajakeilla ja minä nautin lämpimästä kesäillasta vanhan kalasataman, Käringsundin rannoilla. Voi miten kaunis paikka! Söin kalliolla jäätelöä, katselin suuren Eckerö Line -laivan lähtöä satamasta ja kuuntelin kesäterassilta kantautuvaa kitaran soittoa ja laulua. Kelpas! 









Keskiviikkona ajoimme aamutoimien jälkeen pääsaaren pohjoisosaan, Getaan, tarkoituksena valloittaa Geta vuoret, jotka kohoavat yli 100 metriä merenpinnan yläpuolelle. "Vuoren" päällä sijaitsee ravintola, jonka parkkipaikalle jätimme auton ja lähdimme siitä suuntaamaan kohti merkittyä luontopolkua, joka vei meidät muun muassa rotkoille ja jylhille kallioille. Todella upeita kauniita kalliomaisemia tuolla kyllä oli.




kivipaasien v altameri....näin suurta rakennelmaa en ole ennen tavannutkaan :D


Djupvikin lahti


Täältä löytyy myös isoja luolia, jonne mahtui kävelemään

valtava lohkeama kalliossa

Getavuoren päivävaelluksen jälkeen ajoimme takaisin Maarianhaminaan leiripaikallemme. Keittelimme trangialla pussipastat ja ruokailun jälkeen mies lähti taas melomaan surfskiillä ja minä lähdin läheiselle museopihapiirille (Övernässtugan), jossa järjestettiin kulttuuri-ilta "Kultur i mormors trädgård". Siellä esiintyi pari todella hyvää bändiä, joita oli ilo kuunnella. Ennen konserttia ehdin piipahtaa samassa pihapiirissä sijaitsevassa kauppamuseossa ihastelemassa vanhanajan kauppatunnelmaa.








Oma kenkä versus joku jättiläisjalkine...

Torstaina kävimme saaren itäosassa Sundin kunnassa, jossa sijaitsee Bomarsundin linnoituksen rauniot. Sen päälinna on ollut Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurin rakennus. Valitettavasti linnoitus tuhoutui Oolannin sodassa vuonna 1854. Oolannin sota on itselleni tuttu ainakin lapsuudessa paljon laulamastamme laulusta (ja se Oolannin sota oli kauhia, Hurraa, hurraa, hurraa! - vai miten se nyt menikään...)  Muistan kuinka opettajamme polki vimmatusti harmoonia, niin että palkeet vaan puhisivat kuin hengästynyt sonnilauma ja me lapset lauloimme kurkun kannat suorana kauhiasta oolannin sodasta, niin että koko luokkahuone resonoi :)  

Bomarsundin rauniot pääsee kätevimmin katsomaan niin, että kiertää noin 4 kilometriä pitkän luontopolun, jonka varrelle tämä historiallinen nähtävyys sijoittuu kaikkinensa.









Bomarsundin reissun jälkeen kävimme kaupungilla syömässä sekä itäsatamassa Ahvenanmaan Meripäivillä katselemassa hienoja purjeveneitä ja muutenkin tapahtuman tunnelmaa.






Torstai-iltana kävin vielä tekemässä pyöräretken läpi kauniiden maalaismaisemien (Maarianhamina - Gottby - Jomala - Önningeby - Maarianhamina). Matkaa taitoin ehkä noin nelisenkymmentä kilometriä. Tällä kertaa ei ollut puhelinta eli kameraa mukana, joten kuvat jäivät ottamatta. Toisaaltaan se oli ehkä hyväkin. Oli aikaa vaan pyöräillä ja nauttia maisemista ilman paineita kuvaamisesta.

Perjantaille emme suunnitelleet enää mitään sen ihmeempää. Aamupalan ja -suihkun jälkeen purimme leirin ja pakkasimme auton. Kävimme keskustassa lounaalla jonka jälkeen ajoimme satamaan odottamaan pääsyä autokannelle. Kotimatka saattoi alkaa.


äitin villasukat pelasti illan viiletessä

Viimeinen aamupala teltalla




4. heinäkuuta 2016

Kesäkuussa tapahtunutta

Huih. Se ois jo heinäkuu! En pysty käsittämään kuinka tämä aika nykyään suorastaan juoksee. Toivon mukaan huomisen jälkeen koittava kesäloma hieman hiljentäisi arjen kiireitä ja toisi verkkaisuutta kelloon. Tässä hieman katsausta kuitenkin vielä kesäkuuhun ja sen tapahtumiin.

Kesäkuun toisella viikolla osallistuin Kuopion Pullukka Runiin, jossa juoksin puolimaratonin. Omaa saamattomuuttani treenaaminen jäi aika vähälle ja sen vuoksi juokseminen ei tuntunuat niin kevyeltä kuin toivoin. Olin silti ihan tyytyväinen aikaani (nettoaika 2 h 17 min). Tarkoituksena olisi osallistua syksyllä jonnekin vastaavaan tapahtumaan uudestaan ja yrittää saada ajasta nipistettyä taas jokunen minuutti pois.


Kesäkuun puolessa välissä sain hyvän ystäväni viikonloppukylään meille Kuopioon. Viikonloppuun mahtui syvällisiä keskusteluja, naurua, hyvää ruokaa ja juomaa, kävelylenkkejä. Kävimme lauantai-iltana ensin syömässä ¡Panza! -ravintolassa raikasta meksikolaista ja sen jälkeen juomassa parit drinksut aivan ihastuttavassa Lignell & Piispasen konseptiravintolassa Kauppahuone Gust. Ranin:ssa. Siellä ollessa tuli oikeasti sellainen fiilis kuin olisi matkustanut aikakoneella jonnekin menneisyyteen. Kauppahuone on sisustettu vanhan ajan kauppahuoneen tyyliin ja taustalla soi säveliä jostain ehkä 50-luvulta. Vain aito gramofooni puuttui! Suosittelen lämpimästä tutustumaan tämän paikan cocktail-elämyksiin! Tänne raahaan jatkossa varmaan kaikki vieraamme :)

Kauppahuoneen jälkeen istuimme vielä iltaa Pannuhuoneen terassilla kuunnellen DJ:n soittelemaa leppoisaa funkkia. Sade ropisi koko illan terassin katolle, mutta mikäs meillä oli ollessa, lämpimien terassivilttien alla. Oikein onnistunut ilta, sanoisin!







Eräänä kauniina kesäkuun iltana kävimme mieheni kanssa melomassa Savisaaren lähivesillä, Pohjois-Kallavedellä. Kokeilin nyt toista kertaa kevyttä ja ketterää kuntokajakkia. Melonnan päätteeksi saimme vielä nauttia Kenolan rantasaunan lempeistä löylyistä ja pulahduksesta erittäin raikkaassa järvivedessä. Täydellinen kesäilta, joka sai taas hetkeksi sellaisen olon kuin olisi jo lomalla.



Juhannusta vietimme tänä vuonna Kalajoella. Meille sattui erittäin hyvä sattumus ja pääsimme kaveriporukalla Hiekkasärkille eräälle mökille ilmaiseksi yhdeksi yöksi juhannusta viettämään. Oli mahtavaa, että niin moni vanhasta kaveriporukastamme pääsi paikalle! Juhannusaattoomme mahtui grillaamista, saunomista, hyvää musiikkia ja korvia huumaavaa railakasta naurua. Ja pitihän sinne ravintola Dyyniinkin sitten lopulta taas päätyä :D   mutta eipä se. Tämä jäi viimeiseksi kerraksi, koska rakennus puretaan kesän jälkeen kokonaan. Heitimme siis hyvästit yökerholle, jossa olemme käyneet kuluttamassa tanssijalkojamme jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan.

Myös valloittava, tänä kesänä ovensa aukaissut, Cafe Reef tuli nähtyä ja koettua. Ihana, että nuoret yrittävät ja uudistavat Hiekkasärkkien ravintola- ja kahvilakulttuuria.



Kalajoen yötön yö ei pettänyt tälläkään kertaa. Taivaanrannassa oli sellainen värien ilotulitus läpi koko juhannusyön, ettei siitä olisi tehnyt mieli laskea silmiä irti laisinkaan.