23. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!


Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogiini eksyneille! :)

Raija Nokkala tekee ihania kortteja!


 Tänään kiirehdin töiden jälkeen kotiin tekemään pienen joulusiivouksen. Ihan vain perussiivous. Sitten voisi piipahtaa kaupassa hakemassa vähän jotain jouluisia ruokia. Huomenna voisi keittää riisipuuron ja paistaa kalkkunarullan. Pipareita voisi myös paistaa, kun yksi taikinakönttikin löytyy pakasteesta valmiina.

Joulufiilistä ei ole sitten yhtään, mutta ehkä se tästä vielä. "Kyllä se siitä", kuten mottonikin kuuluu ;)

19. joulukuuta 2011

Kattojen päällä (ei ole) lunta, eikä tonttukaan saa unta...


Vaiti metsä on alla jään, kaikki elämä makaa
Koski kuohuvi yksinään, humuten metsän takaa
Tonttu, puoleksi unissaan, ajan virtaa on kuulevinaan
Tuumii minne se vienee, missä sen lähde lienee

Tonttu. Se on yksi parhaista joululauluista, minun mielestäni. Sitä tuli soitettua sähköuruilla joskus nuorempana kotona Kalajoella siihen malliin, että perheenjäsenet varmaan suunnittelivat korvatulppien hankintaa.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän ahdistaa, kun joulusta on tehty niin kaupallinen ja stressiä aiheuttava juhla. Vaikkein mikään kovin uskonnollinen olekaan, niin silti harmittaa todella paljon tämä joulun maallistuminen. Itse kaipaan yhä enemmän rauhoittumista ja sitä henkistä ruokaa, mitä joulun aikana toivon mukaan ympäriltään löytää.

Joulukuusi, A´la pöytämalli :)

Joulumainokset alkavat pyörimään joka vuosi yhä aikaisemmin; tänä vuonna ensimmäiset jouluaiheiset mainokset puskivat postiluukusta jo lokakuussa. Siis lokakuussa! Aivan käsittämätöntä. Ärsyttää tuo kauhea kouhottaminen ja viesti "osta, osta, osta". Väittäisin, että hyvin monet ihmiset stressaantuvat lähestyvästä joulusta sen vuoksi, kun siihen kohdistetaan nykyään niin paljon maallisia odotuksia. Jos olet taloudellisesti huonossa tilanteessa, voi joulu aiheuttaa hyvinkin epämukavan tilanteen.

Mielestäni ei ole järkeä etsiä hiki hatussa joululahjoja ihmismassojen täyttämistä tavarataloista, ellei ole mielessä jotain sellaista lahjaa, joka oikeasti tulee toiselle tarpeeseen. Ei ole mitään järkeä ostaa lahjaa vain lahjan vuoksi. Mielestäni siinä kohtaa on fiksumpaa jättää lahjat ostamatta ja osoittaa välittäminen ja muistaminen jollain toisella tapaa. Yhteinen höpöttelyhetki kahvikupposen äärellä tai kuulumisten kysely puhelimitse voi osoittautua paljon tärkeämmäksi asiaksi, kuin ne väkisin ostetut konvehtirasiat. Toki lapset ovat tässä asiassa vähän eri asia :)  Lapsi todennäköisesti ilahtuu enemmän toivomastaan lelusta tai pelistä, kuin keskustelutuokiosta :D 

Kannatan itse myös vahvasti sitä, että tekee joululahjat itse tai hyödyntää kierrätystä. En toki tarkoita, että pitäisi ostaa jotain krääsää tai käytön kolhimaa tavaraa :)  Mutta ei pitäisi myöskään tarvita hävetä sitä jos löytää kirpparilta jotain kivaa ja hyödyllistä, niin mikseipäs sitä voisi kääräistä toiselle pakettiin.

Tämän kauhean avautumiseni taustalla on siis vaan se viesti, että nauttikaa joulurauhasta, läheisten olemassa olosta ja seurasta. Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos ei kuusen alla ole kaikkea viimeistä huutoa olevaa tavaraa paketissa. 


vähän valoa tähän kaamokseen
Jouluvaloista ja kynttilöistä tykkään siinä määrin, että niitä on aina saatava. Jotenkin tähän talven pimeyteen tarvii lisävaloa silläkin uhalla, että sähkölasku kasvaa. Myös kynttilöiden käryyttäminen kuuluu harrastuksiini. Se fiilis on vaan jotenkin niin ihanaa, kun on puhdas kämppä, kynttilät pöydällä ja voi rojahtaa sohvalle lepäilemään ja nauttimaan tunnelmasta.

Tällä viikollahan se joulu jo onkin. En ole asiasta sen koommin mitään stressiä ottanut. Ehkä vähän jotain pipareita ja kinkun paistoa on luvassa, jos Suomen kamaralla joulu vietetään. Joulukortteja askartelin viime viikolla sillä tuloksella, että sormet liimautui yhteen pikaliiman voimin. Onneksi kynsilakanpoistoaine pelasti tilanteen tällä erää :D 


Toivon oikein rauhallista ja stressitöntä joulun aikaa kaikille

Lauantaina oltiin Uuraisten Jokihaarassa sukuloimassa ja oli oikein mukava reissu. Talon isäntä apureineen loihti meille maittavan kolmen ruokalajin illallisen. Ja sattuipas Jokihaarassa olevan tuhdisti luntakin luontoäidin helmoissa, joten pääsi ihan jo joulun tunnelmaan :)   Kiitos illasta siis Luhtasen suuntaan.

Toissa viikonloppuna vietettiin ystäväporukalla tyttöjen pikkujouluja Siuntiossa ja Helsingissä. Perjantaina saatiin kokea ennen näkemötän talviyön ukkosmyrsky. Se oli aika hurjaa, kun koko taivas värjäytyi tasaisin väliajoin sähkön siniseksi. Tavallaan aika pelottavaa, mutta myös upean näköistä! Lauantaina käytiin katsomassa hupaisaa Stand Uppia Korjaamolla ja sen jälkeen Tavastian lauantaidiskossa laittamassa jalalla koreasti. Huippu reissu oli jälleen! <3

Mies viettää ansaittua kesälomaansa kiireisen työprojektin jälkeen ja lähti kahden päivän melonta retkelle Päijänteelle. Vielä pystyy hyvin olemaan vesillä, kun ei ole jäistä tietoakaan. Siellä se nyt yöpyy talvimakuupussissa saaressa ja nauttii tähtitaivaan ja nuotion loisteesta. Ei hassumpaa :)

Näihin tunnelmiin...
        ~ Kaline ~


Musavinkki:  tästä illan viimeiseksi hitaaksi, kuunneltavaa, tunnelmoitavaa...Sulosointuinen laululintu..Birdy!


25. marraskuuta 2011

Tunteita ja tuoksuja




Sen lyhyen aikaa kun oli talven näköistä tuossa alkuviikosta, niin sain innostuksen leipoa pipareita :D  Pieni joulukärpänen pääsi puraisemaan heti, kun oli vähän lunta maassa. Vaikka en mikään varsinainen jouluihminen olekaan.


Tykkään tehdä "paksuja" pipareita, jotka ovat pehmeitä syödä. Myös koristusta pitää olla, ja reilusti :) Näihin pursotin kunnon tujaukset sokerikuorrutusta sekä päälle ripottelin vielä strösseleitä. Sitten vain nopeasti teevesi kiehumaan ja nautiskelemaan tuotoksista sohvalle.

Tunnustan, että osa taikinasta meni sellaisenaan ääntä kohti...



Tänään olisi ollut työpaikan pikkujoulut Helsingissä, mutta tulin jo toissa iltana flunssaan, niin jätin suosiolla väliin tällä kertaa. Eilinen työreissu Espooseenkin tuntui aika raskaalta, kun koko ajan oli se tunne, kun iho aristaa, korvissa humisee ja palelee.



Ei muuten yhtään passaa kehuskella asioilla, tai omalla terveydellään. Opin sen taas kantapään kautta, kun äidin kanssa puhuin puhelimessa toissa iltana ja totesin, että olen jo pitkään pysynyt terveenä eikä flunssasta ole tietoakaan. Noh, kun lopetimme puhelun, niin puolen tunnin päästä alkoi jo tuntumaan flunssan ensi oireet. Siis puolituntia!!! En meinannut uskoa, että se on mahdollista :D  Mutta tässä sitä nyt ollaan, viettämässä sairaslomaa kotona viltin alla.



Viime viikolla iski luovuus ja ajattelin tohkeissani jatkaa sitä syksyllä aloittamaani intiaanipoika-maalausta. Ei ois ehkä pitänyt, koska eihän se onnistunut alkuunkaan! :D  Pilalle taisi mennä mokoma...  Oli nimittäin yllättävän vaikeaa alkaa maalaamaan siihen entisen maalin päälle, kun se maali käyttäytyy sitten ihan eri tavalla. Enkä muistanut sitä maalaussääntöä, että "rasvaista laihan päälle". 

Yritin saada taustalle liekehtivän villihevosen...mutta juuh, se siitä sitten..



Yksi tärkeimmistä periaatteista on että maalauksen alimmat kerrokset on maalattu laihemmalla värillä kuin päällikerrokset. Eli alkuvaiheessa kannattaa käyttää vähemmän sitä maalausöljyä, ja loppua kohti sitten enemmän. Näin maalatessa alimmat kerrokset kuivuvat nopeammin kuin päällikerrokset. Ja rasvaisemmat päällikerrokset ovat joustavampia ja maalauksen pinta ei ala säröilemään.


Sellaisia fiiliksiä tällä erää. Flunssaa ja kuumeilua, piparin ja öljyvärien tuoksua.



Nimipäiväonnittelut muuten kaikille: Katri, Kaija, Katja, Kaisa, Kati, Kaarina, Kaisu, Katariina, Katriina ja Riina! :)

14. marraskuuta 2011

Kirpputorimyynnin ABC

Kirppismyynti sujui loistavasti! Pääsin eroon turhasta roinasta ja sain rahaa 134 euroa puhtaana käteen 6 päivän aikana. Myyntiä tuli kaikkinensa 171 euroa, mutta siitä vähennettiin toki se yrittäjälle kuuluva pöytävuokra ja myyntiprovisio.


Alla koottuna ajatuksia kirppistouhuista. Muutamat vinkit, jotka lähtöisin omista kokemuksista :)

Myyntipöytää kannattaa käydä siistimässä ja järjestämässä mahdollisimman usein. Ainakin itse kartan sellaisia pöytiä, jotka notkuvat vaatteita epämääräisissä kasoissa. Vaikka nämä kasat saattaisivatkin kätkeä sisälleen aarteita, ei niitä jaksa alkaa kaivamaan. Pöytä pysyy siistimpänä myös niin, että laittaa mahdollisimman paljon vaatteita henkareihin. Näin ollen myös ostajan on helpompi niitä silmäillä, kun eivät ole yhdessä läjässä ja mytyssä pöydällä.

Muutamasta tuotteesta oli hintalappu kadoksissa. Niinpä suosittelenkin, että hintalaput kannattaa liimata pienelle pahvinpalaselle ja laittaa tämä koko komeus langalla sitoen kiinni tuotteisiin. Tarralaput pysyvät kyllä sellaisinaankin vaatteissa, mutta jos niitä kovin hypistellään tai sovitellaan päälle, niin lähtevät helposti irti.


Käytin myös sellaista kikkaa, että laitoin varmimpia tärppejä kunnolla esille houkuttimiksi. Nämä tuotteet lähtivätkin jo muutamissa tunneissa ostajien matkaan.

Kun alkoi näyttään siltä, että tietyt tuotteet jäävät myymättä, niin totesin että on aika laittaa alennus. Niinpä kävin toiseksi viimeisenä iltana laittamassa kirppispöytään lapun ”kaikki tuotteet -50 %”. Tämän avulla pääsin lopulta lähestulkoon kaikesta eroon :)  Ja muutenkin uskon, että alhainen hinnoittelu oli myynnin menestys ylipäätään. Ei kannata hinnoitella kirpputoritavaraa liian kalliiksi, kun ei ne sitten kenellekään kelpaa.


Tuotteita kulkeutuu välillä ihmisten matkassa pöydästä toiseen. Joko vahingossa tai sitten laiskuuttaan, kun eivät viitsikään viedä tavaroita sinne mistä ovat ne alun perin ottaneet. Senpä vuoksi onkin suositeltavaa, että kiertelee välillä läpi kaikki myyntipöydät ja tarkistaa, ettei omia tavaroita löydy niistä.

Myyntiin kannattaa laittaa vain puhdasta ja ehyttä tavaraa. Kukaan ei halua ostaa jo valmiiksi tunkkaisia tai likaisia vaatteita. Saati sitten rikkinäisiä.

Jos viet pöytääsi myytäväksi jotain arvokasta tavaraa on hyvin suotavaa ostaa tuotteeseen hälytysnappi. Ainakin Jyväskylän kirpputoreilla riittää noita pitkäkyntisiä rosmoja. Valitettavasti.

Ihanteellista myynnin kannalta on myös se, että jos voisi myydä syksy- ja talvivaatteita tähän aikaan vuodesta ja kevyemmät hepeneet sitten kesän mittaan. Ihan selvästi nytkin meni parhaiten kaupaksi talvisemmat vaatteet ja kengät. Toki tällaista lajittelua on harvemmin kenenkään mahdollisuutta tehdä ja mieluummin vie kaikki kerralla pois nurkista pyörimästä :)  

Semmoista tällä kertaa.


7. marraskuuta 2011

Marraskuusta se Miljoonasadekin lauloi

Marraskuun toinen viikko jo käynnissä. Aika rientää. Mutta talvea ei kuulu eikä näy.

Viime aikoina tapahtunutta…

Kävimme kaveriporukalla ratsastamassa toissa viikon lauantaina. Meitä hemmoteltiin täydellisellä kelillä. Aurinko paistoi, ei tuullut ja oli kymmenisen astetta lämmintä. Ratsastimme parisen tuntia Puuppolan ja Palokan hienoissa ja vaihtelevissa maastoissa. Välillä mentiin kapeita ja tiheitä metsäpolkuja, välillä leveitä metsäautoteitä ja hiekkamontun dyynejä. Islanninhevoset ovat siitä upeita eläimiä, että niihin voi luottaa lähes sataprosenttisesti (eivät turhia hötkyile, eivätkä pillastu) ja ovat todella varmajalkaisia! Eivät kompuroineet yhtään edes kivisillä poluilla. 


Minun kohdalle osui pieni mutta reipas Trítill frá Tóftum (suom. ”sipsutteleva”), eli kotoisemmin Tirri. Punahallakko vipeltäjä, josta ei uskoisi alkuunkaan että kyseessä on jo 15 vuotta elämää nähnyt poni. Vaikka se tallissa näyttikin todella pieneltä, ja epäilin jopa että jaksaako se edes kantaa minua, niin selkään päästyä totesin, että ei se enää niin pieneltä tuntunutkaan.

Tirri :)
Miniponi ja sen tosi mini varsa :)
Kaikin puolin voin kyllä lämpimästi suositella kaikille ratsastuksesta (ennen kaikkea maastoratsastuksesta) kiinnostuneille tuota Reykhestar -tallia Puuppolassa.

Sen verran tuli taas hevoskärpäsen puremaa, että olen jo varailemassa uutta ratsastustuntia lähiviikoille. Tarkoitus olisi mennä vaihtelun vuoksi ihan oikealle koulutunnille palauttamaan mieleen istuntaa ja apuja.

Poni ja vielä pienempi poni
Eilen kävimme pitkästä aikaa kiipeilemässä. Edellisestä kerrastani oli kulunut jo 3 kuukautta, joten vähän jo epäilytti että osaanko enää mitään. Pari ensimmäistä yritystä seinälle tuntuikin todella onnettomalta; tuntui etten osaa enää mitään ja että korkeanpaikankammo on tullut takaisin. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut, vaan muutaman yrityksen jälkeen homma alkoi taas sujumaan. Nyt tosin on polvessa kauhea mustelma ja kyynärpäähän sattuu :D :D

Viime kesän kiipeilyjä Sisiliassa
Viikonloppuna sain vihdoinkin vietyä nurkkiin ja varastoon kertyneet vaatteet ja roinat kirpputorille. Vaatteita ja kenkiä lähti myyntiin pari jätesäkillistä ja lisäksi oli laatikollinen jotain muuta roinaa. Aika hyvin löi taas tajuntaan se tosi asia, että pitäisikö ihan oikeasti miettiä tätä omaa kulutuskäyttäytymistä ja ostelua…

Vuokrasin pöydän Centrum-kirppikseltä Jyväskylän keskustasta. Se on mielestäni hyvä paikka myydä nimen omaan nuorten aikuisten vaatteita, koska asiakaskunta on enimmäkseen nuoria ja opiskelijoita. Pöytävuokra on aika hintava (27 € / vko + 5% myyntiprovisio), joten ei kannata ihan pientä määrää lähteä sinne myymään. Toivon, että saisin tienattua kirppispöydällä n. 70-100 €. Katsotaan viikon päästä, että pääsinkö tavoitteeseen! :)    Pyrin hinnoittelemaan tuotteet siten, ettei mun tarvis raahata sieltä enää juurikaan mitään takaisin. Eli vaatteet pyörii siinä 0,20 sentin ja muutamien eurojen välillä.

Tulevana viikonloppuna alkaa koulu, IIIIIIIK!! Olen autuaasti poistanut koko opiskelumoodin mielestäni puoleksi vuodeksi, mutta nyt on pakko ottaa taas itseä niskasta kiinni ja rutistaa opinnot loppuun ensi kesään mennessä. Vielä on käymättä pari kurssia, niin ja tietysti se ”ihana” lopputyö. Onneksi muutama ihan hyvä aihe on jo hihassa.

Joulukin lähestyy ja se tietää taas pikkujoulutunnelmia. Tiedossa on ainakin parit pikkujoulut; työpaikan sekä kaveriporukan ”tyttökaverikokoontuminen @ Siuntio-Helsinki”. Lisäksi saattaa ehkä olla tiedossa vielä yhdet Jyväskylän kavereiden kanssa.

Jouluksi on kaavailtu miehen kanssa vähän normaalista poikkeavaa joulunviettotapaa. Mutta se on vielä niin suunnitteluvaiheessa, ettei siitä sen enempää, vielä :D  

Jouluhaaveita... ;)

Mutta juu, sellaisia kuulumisia tällä erää.

ps. onnistuin muuten jotenkin kämmään, ja nyt on sitten viimeisin blogi-kirjoitus Kolin reissusta kuvineen kadonnut kuin tuhka tuuleen...hyvä minä..


6. lokakuuta 2011

Pimeys laiskottaa

No johan nyt on taas tehnyt tiukkaa päästä aamuisin sängystä ylös ja iltoisin sohvalta lenkille. Tämä lisääntyvä pimeys ja jatkuvat sateet tuntuvat vaikuttavan meikäläiseen vuosi vuodelta enemmän. Olotila lähentelee välillä jo aika flegmaattista. Kaveri suositteli kokeilemaan kirkasvalolamppua ja olenkin ajatellut kokeilla kyseistä laitetta. Joku noin sadan euron sijoitus ei tunnu ollenkaan pahalta, jos siitä on oikeasti hyötyä. Näitä pimeitä kuukausia on kuitenkin puolet vuodesta!

Kuntosalikorttikin on jäänyt niin vähäiselle käytölle, että ajattelin siitä jo luopua kokonaan. Ei ole mitään järkeä maksaa 46 euroa kuukaudessa tyhjästä...tai lähes tyhjästä. Sen verran huonolla motivaatiolla olen Elixiassa käynyt. Ajattelin kuitenkin nyt antaa itselleni vielä mahdollisuuden ja päätin "jatkoajasta". Eli katson vielä vuoden loppuun saakka, että syttyykö jumppa- ja kuntosali-innostukseni uudestaan. Jos ei, niin sitten luovun jäsenyydestä. Ikuisiksi ajoiksi.

Viikot ovat vierineet töiden ja perus arjen pyörteissä. Ei mitään uutta ihmeellistä. Tosin nyt tulevana viikonloppuna on tarkoitus mennä Lieksaan Kolille mökkeilemään koko perheen voimin. Tosi kivaa, koska en ole koskaan käynyt Kolilla ja olen kuullut, että maisemat ovat sanoinkuvaamattoman kauniit :)  ja nyt kun vielä ruska-aikakin on! Ollaan vuokrattu sieltä tosi kivannäköinen mökki (kuva alla), tosin tarkoitushan on yrittää ulkoilla mahdollisimman paljon, eikä norkoilla mökissä :D  Täytyykin muistaa ottaa kamera mukaan!


Kuva on otettu netistä (mökkihaku.fi -sivulta)

Kolin reissun lisäksi odotan kuin kuuta nousevaa lokakuun viimeisenä lauantaina koittavaa hevosvaellusta, jonka olemme kaveriporukalla varanneet. Menemme kahden tunnin mittaiselle issikka-vaellukselle Puuppolaan, talli Reykhestariin. Ihanaa, ihanaa. Koppoti koppoti! Siitäkin kuvia luvassa sitten myöhemmin.
 
Nyt pitäisi alkaa siivoamaan kämppää siihen kuntoon, että kehtaa majoittaa vanhemmat yökylään piiiiiitkästä aikaa :)  Pitää myös samalla vähän miettiä, kuinka järjestän kaikille vieraille nukkumistilaa ahtaaseen yksiöömme :D  Noh, sopu sijaa antaa.

Mutta siis. Palaan Koli-tunnelmissa ensi viikolla :)

Kuva lainattu netistä, Villapallon neuleblogista

15. syyskuuta 2011

Kirppareita ja kokkausta

Jaahas, josko sitä jotain asiaakin saisi tänne taas kirjoitettua. Viikot vierivät ohitse yhä nopeammin ja nopeammin. Mistä se ylipäätään johtuu, että mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aika tuntuu menevän. Aika pelottavaa :)  Lapsena kuukausikin tuntui ikuisuudelta.

Viime viikot on menneet lähinnä töitä tehdessä ja illalla niitä ajatellessa. En muistanutkaan kuinka kokonaisvaltaista tämä työn vaihtaminen on. Ajatukset on yhtä toimistoa...  Noh, eiköhän se tästä helpota, kun hommat alkavat rutinoitumaan.

Nyt kun työpaikka on ihan jykylän ytimessä, tulee käytyä keskustan kirpputorilla aika usein. Se on jotenkin niin hauskaa puuhaa, vaikkei mitään löytäisikään. Nyt tosin on tarttunut jo useampana kertana jotain mukaankin. On löytynyt vaatetta ja jotain käyttötavaraa. Ja kai sitä turhaakin krääsää on tullut kotiin raahattua :D  Onneksi hinnat ei paljoa päätä huimaa, eikä rahapussia kavenna.

sisustusjuttuja

Löysin käyttämättömän Pentikin pöytälampun (oli vielä muovitkin päällä varjostimessa). Tuosta maksoin kympin. Yleensä en maksa kirpparitavarasta vitosta enempää, mutta tässä tapauksessa kymppikään ei kuulostanut pahalta :)  Mukaan tarttui myös peltikannu ja -rasia. Euron kappale. Nämä oli enemmänkin semmosia turhia heräteostoja.

Ei ole vaikea arvata, että tykkään ruskeasta..

Yhtenä päivänä mukaan tarttui neulehuppari, retro-hame, korkkarit ja punottu vyö. Hametta pitää vähän korjailla, mutta muuten sekin oli ihan ok korkeasta iästä huolimatta. Näihin vaatteisiin meni yhteensä ehkä joku kymmenen euroa. Tuo hupparikin oli tosi hyvä kuntoinen. Ei yhtään nukkaantunut, tms. Kuvasta puuttuu uusimmat löydöt; farkkuhame ja neulebolero. Pitänee varmaan kohta viedä sitä tavaraa toiseenkin suuntaan, ettei tule ahdasta :D

Eilen oli (vihdoinkin!) siivouspäivä. Tulikin suoritettua sitten kunnon suursiivous ja nälkähän siinä tuli. Jääkaapissa oli valojen lisäksi tarjouksesta ostetut broilerin koivet ja purkki kookosmaitoa. Niistäpä sitten sävelsin tän näköisen satsin...

Ulkonäkö on aika karsea, jopa pelottava, mutta liha oli mureaa ja makukin hyvä! :)

Ensin pesin kanoista kaupan valmismarinadin pois, koska inhoan niitä limaisia litkuja. Yleensä ostan lihat naturellina, mutta nyt ei valitettavasti ollut valikoimassa. Sen jälkeen kippasin koivet pellille ja aloin soveltamaan omasta päästä marinadia. Koska kaapista löytyi kookosmaitoa päädyin tekemään "thai-tyyppisen" soosin. Kookosmaidon lisäksi laitoin lorauksen kalakastiketta ja juoksevaa hunajaa, ripauksen curry-jauhetta sekä kaffir-limetinlehtiä. Lopuksi vielä tiputtelin tabascoa kanojen päälle tuomaan vähän lisää potkua makuun. Lopputulos ennen uuniin menoa näytti suoraan sanottuna kauheelle, mutta ei se mitään. Valmis ruoka oli silti oikein maukasta! :)

Kippasin tosiaan nuo kaikki aineet vaan ronskisti siihen pellille kanojen päälle sen kummemmin niitä sekoittamatta. Hyvin yksinkertaista ja nopeaa. Kanoja paistoin 200 asteessa tunnin verran. Toivoin kylläkin, että kanat ois maistunut enemmän kookokselle tai semmoselle thai-ruoalle ylipäätään. Eli ens kerralla voisi laittaa joko enemmän noita kaikkia höysteitä, tai sitten antaa kanojen muhia marinadissa useamman tunnin ennen uuniin laittoa.

No joo. Eipä näitä ruokahöpinöitä sen enempää. Näyttäis sade lakanneen joten iltalenkki odottaa.

Näihin tunnelmiin,
   - kaline


-

3. syyskuuta 2011

Maalia pintaan

Eilen innostuin viimeinkin korkkaamaan Minoan öljyväripaketin. Siinähän se ilta sitten menikin :)

Hauskaa oli, mutta sotkuista! Inkkari-hahmotelma sai siis vihdoin värin pintaan. Hauskinta tässä on se, että alunperin lyijykynähahmotelmassa inkkari näytti vanhalta mieheltä kun taas maalattuna värien loisteessa siinä oleilee selvästi nuorempi kaveri :D   En siis onnistunut millään saamaan haluttua "sielua" tauluun.

Vuorokauden jälkeen maali on edelleen ihan märkä. Joten jonnin aikaa saa vielä odotella, ennen kuin pääsen tekemään toista kerrosta. Tarkoitus olisi vielä maalata valoja sekä varjoja ja sitä kautta saada hahmoon enemmän elämää. Myös tuohon tyypin paitaan ja asusteisiin pitää saada vielä jotain muutosta, tai muuten näyttää ihan hölmölle. Kasvot on jo aika tarkat, mutta muuten on liian suurpiirteinen :D  ei hyvä.

Inkkari-poika

Tänään on ollut tosi kiva ilta! :)  vaikkakin uuden työpaikan ensimmäinen viikko veti aika hyvin mehut tästä naisesta. Eli siis kovasti väsyttää, mutta muuten oli oikein hauska ja leppoisa perjantai-ilta; mies tuli työreissulta kotiin, leivoin sipuli-sienipiirakkaa "oikeista" metsäsienistä (kiitos miehelleni, joka keräsi ne :) ), saatiin kavereita kylään (joiden mukana tuli myös herkullinen omenapiirakka), saunottiin, maisteltiin vähän hyviä viinejä, syötiin ja höpöteltiin. Tämmöstä touhua on ollutkin jo vähän ikävä. Kesä meni joteinkin tosi nopeasti, eikä juuri lainkaan ehditty viettää tämän kaltaisia iltoja. Mutta siis, kiitos vieraille, oli kivaa :)

Olin suunnitellut myyntikeikkaa Sepänkadun kirpputorille huomiseksi tai sunnuntaiksi, mutta huonolta näyttää kelin suhteen :(   Eihän sinne vesisateessa viitsi.  Toivottavasti keli tuosta paranee. Ois nimittäin monta pussillista vaatteita ja kenkiä lähdössä myytäväksi, ja nyt on viimeinen ulkokirppisviikonloppu tälle kesää. On niin paljon helpompaa mennä sinne paikan päälle myymään, kun ei tarvitse erikseen hinnoitella ja säätää. Jos vie sisäkirppikselle, niin sitten on ne kalliit pöytävuokrat ja hirveä homma hinnoitella. Ja pelko varkaista, yms.  Toki huuto.net olisi myös hyvä vaihtoehto myydä tavaraa pois, mutta siellähän se vasta homma onkin, kun pitää ottaa kuvat tuotteista ja räätälöidä myynti-ilmoitus. Liian saamaton sellaiseen touhuun :D

Näihin tunnelmiin...
  - Kaline


Viikon tietoisku:

Oletko huomannut / tiesitkö, että....

Facebookin myötä ilmoille on kajahtanut uusi käsite "humble brag", eli piilokerskailu. Se on keino tuoda itseään esille näennäisesti vähätellen mutta kuitenkin hyvässä valossa. Englanniksi ilmiöstä käytetään tosiaan termiä humble brag. Se tarkoittaa suoraan käännettynä nöyrää kehuskelua, mutta sen voisi kääntää myös piilokehumiseksi. 

Piilokerskailu voisi kuulua sosiaalisessa mediassa vaikkapa näin: "Olen vaikeassa tilanteessa: pääsin töihin kahteen huippufirmaan, mutta en tiedä kumman valitsisin." Tai sitten: "Hemmetti!! Miksi Barbadokselta ei saa hyvää ruisleipää. Onpa kurja loma."



31. elokuuta 2011

Kiirettä pitää!

Ollut melkoista haipakkaa tämä ja viime viikko. Syynä tähän on työpaikan vaihdos. Päivät menee tiiviisti uudessa työssä ja illat ovat kuluneet uusien työvälineiden käytön opetteluun. Mac -konetta aina kaikki kehuu, mutta näin 3 päivän käyttökokemuksen jälkeen ikävöin edelleen kovasti takaisin windows-maailmaan :)  Myös kännykkä meni vaihtoon ja on pitänyt sitäkin ihmetellä illat läpeensä.

Viime viikonloppuna innostuin neulomaan "maailman rumimpia" villasukkia taas vähän eteenpäin. Haluan saada sukat mahdollisimman nopeasti valmiiksi, jotta pääsen neulomaan sellaista jättikauluria samaisesta langasta. Ostin uuden tummanvihreän syys-/talvitakin (maihinnousutakki), ja haluan päästä mallailemaan toivon mukaan onnistuvaa kauluria sen kanssa :)

Polvisukka -malli. Novitan Noki -lanka.

Nyt on sen verran taas ohjelmaa illaksi luvassa, että jää nämä kuulumiset näinkin lyhyeksi. Toivon mukaan kiireet hieman helpottaa, kun opin töissä uuden talon tavoille ja jaksaa sitten iltoisin tehdä jotain muutakin kuin häslätä ja ressata :)

Sain edellisestä työpaikastani läksiäislahjaksi nätin kukka-asetelman ja muistivat minua myös koskettavalla puheella sekä korusetillä.


Olen innostunut kukista viime aikoina todella paljon ja olenkin ostanut silloin tällöin leikkokukkia sisälle tai parvekkeelle. Ihan vain mieltä piristämään :)

Neilikat syksyn väreissä

Mutta siis, palaan asiaan, kun on paremmin aikaa kirjoitteluun.


24. elokuuta 2011

Haahuilevat hahmotelmat

Viime viikon torstaina saapui Minoan paketti ja aloin heti innolla tutustumaan maalaustarvikkeisiin. Innostus laantui hetkeksi, kun sisäistin "ihan oikeasti" etten ole maalannut öljyväreillä kuin pari kertaa aiemmin joskus vuonna 1999...ja etten ihan oikeasti taida osata sitä hommaa :D

Noh, ei passaa lannistua. Niinpä aloitinkin jo heti samana iltana tekemään hahmotelmaa lyijykynällä erikseen ostamalleni isommalle maalauspohjalle (Daler-Rowney kangaspahvipohja, 46 x 55 cm, 5,80 €). Alunperin ajatuksenani oli maalata tiibetiläinen munkki (malli Mondo-lehden kuvasta), jonka olen maalannut kerran aiemmin akvarellivärikynillä. En onnistunut löytämään alkuperäistä mallikuvaa enää mistään, joten päätin maalata vanhan intiaanin. Mistä lie tulee tämä into maalata vanhoja viisaan näköisiä ukkeleita :)  Mitään varsinaista tiettyä mallikuvaa minulla ei ole, mutta olen selaillut netistä intiaanien kuvia, jotta saa etes jotain osviittaa omalle työlleni.

Kuva on erittäin huono kännykkäfoto!!. Noh, toisaaltaan, ei se näytä livenäkään paljoa paremmalle. Suu repsottaa kuin kasvohalvaantuneella ja silmät on eriparia :D

Pieni ahdistuksen tunne kuristi kurkkua kun aloitin hahmotelmaa. Edellisestä piirustuskerrastakin on jo aikaa ja tuntui, etten saa pohjalle kuin kaukaisesti päätä muistuttavan töherryksen aikaiseksi. Epätoivon partaalla jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ja aikani tuherrettua sain sentäs jotain aikaiseksi. Tuli ehkä tehtyä hahmotelmaa vähän turhankin tarkasti, mutta samapa tuo, kun en noihin maalaustaitoihin vielä kauheasti luota.

Nyt olenkin sitten pitänyt "luovaa taukoa" kohta viikon päivät :D  eli inspiraatiota tässä odotellaan, että voisin jatkaa työtä. Josko vaikka kohta pääsisi maalaamaan niillä ihan oikeilla öljyväreillä, hahmotuksen sijasta!

Näihin tunnelmiin...
      ~ Kaline




18. elokuuta 2011

Sataa, sataa, ropisee

Kyllä tais mustikat jäädä mun osalta nyt metsään. Monta päivää jo satanut, eikä loppua näy. Toivottavasti perjantaina ois poutaa. Sitten ois vapaapäiväkin, joten ehtis myllertää mättäillä ihan rauhassa valoisaan aikaan.

Odotan postista mieluisaa pakettia. Tilasin pari viikkoa sitten kauan haaveilemani "taitelijan tarvikkeet" -paketin :D  Eli sitten ois tarkoitus vähän herätellä piirustus ja maalaustaitoja uudelleen eloon. Tilasin Minoa:lta sellaisen valmiin paketin, jossa on kaikki tarvittava aloittelevalle maalarille. Otin vesiohenteiset öljyvärit, ettei tarvii tärpätin katkussa maalailla. En ole maalannut öljyväreillä kuin pari kertaa aikaisemmin (ja siitäkin on jo varmaan kymmenen vuotta), joten luvassa on varmasti aika mielenkiintoisia töherryksiä, jota ehkä taiteeksikin voi sitten kutsua :D

Tänä vuonna "olen harkinnut jo liian kauan" -hankintalistalla on taiteilijatarvikkeiden lisäksi myös sukset. Eli olen valittanut jo aivan liian kauan (joka ikinen talvi), että oispa sukset. Noh, tänä vuonna aion marssia suksikaupoille heti ensilumen laskeuduttua tonttiin. Hiihtäminen on varmasti hyvä vaihtoehto talvella juoksemiselle. Ja tekee hyvää myös toimistotyöläisen hartioille ja selälle.

Hankintalistalle lukeutuu myös seinämaalit sekä saunavaha. Eli pintaremonttiakin pitäisi taas jatkaa. Mutta tätä en uskalla kyllä vielä julkisesti luvata.... ;)  Pysyköön siis vielä harkinnassa. Heh.

Talven mittaan tarkoitukseni on myös neuloa. Löysin kesällä aivan ihanan uuden langan Novitalta ( Noki -lanka ). Siitä olen aloittanut jo villasukat ja lisäksi on tarkoitus tehdä semmonen jättikauluri / putkikaulahuivi. Voisin laittaa joskus myöhemmin kuvaa ja ohjetta niihin. Eli palaan aiheeseen.

Paljon on siis suunnitelmia syksyn ja talven varalle. Lisäksi pitää toki muistaa käydä töissäkin ja opiskella opinnot loppuun. Eli eipä käy aika pitkäksi :)


Singin' in the Rain



15. elokuuta 2011

Syksy tekee tuloaan

Elokuu se ois sitten jo puolessa välissä ja tälle viikolle luvattiin vielä ihanan kesäiset kelit. Vaikka päivät käyvät vielä lähellä hellerajoja, on minun vaikea kuvitella enää meneväni uimarannalle tai jätskille. Elän kai jo ihan syksyssä, kun meinasin tänä aamuna laittaa paksut neulesukkahousut hameen alle :D Tajusin onneksi kurkata lämpömittaria.

Käväisin viikonloppuna pikavisiitillä Espoossa, Siuntiossa ja Helsingissä. Espoossa kävin jättämässä väliaikais-hyvästit Pariisiin muuttavalle ystävälleni. Siuntiossa vietettiin ystävien kanssa perjantai-iltaa grillailun ja chillailun merkeissä. Kävimme myös katsomassa kerrassaan ihastuttavia tinker-heppoja siuntiolaisella hevostilalla. Niistä alla vähän kuvareportaasiakin. Lauantataita vietettiin samalla ystäväporukalla Pihlajamäessä ja illan mittaan käväistiin myös Flow-tunnelmissa Suvilahdessa.

Ihanat tinker-tammat

Koppoti koppoti... :)

Mieheni viimeisistä muuttotavaroista löytyi luistin ilman paria ja ennen kuin ehdin kiikuttaa sitä varastokoppiin pölyttymään keksin sille uuden käyttötavan. Se sai uuden elämän vähän esteettisempänä esineenä kuin kenties aiemmin:

tässäpä siis uusi kukkatelineeni parvekkeen seinää koristamassa

Nyt täytyy asennoitua arkiseen aherrukseen ja siirtyä toimistomoodiin. Keskiviikkona olisi tarkoitus lähteä töiden jälkeen mustikan metsästykseen. Toivottavasti ovat vielä hyviä, eikä sormiin poksahtelevia ylikypsiä mössö-marjoja. Harjoittelin viime viikolla tekemään tooosi hyvää mustikka-juustokakkua, joten sitä luvassa ehdottomasti lisää, jos mustikoita löytyy. Reseptin voisin naputella tännekin joku päivä, kunhan vain ehdin! Se on nimittäin helppo ja hyvä ohje. Eikä siihen tarvi edes uunia! :)

Sellaisia tunnelmia tällä erää. Leppoisaa viikkoa kaikille!

Navetan edustakin on sonnustaunut syysloistoon. (Pitkäsenkylä, Kalajoki)


10. elokuuta 2011

Puutarhaunelmia

No niin. Lisäilen vielä muutamat kuvat itse kasvimaasta. Taidan olla siitä salaa vähän ylpeä :D

Tosin sieltä rikkaruohojen seasta ei paljoa itse kasveja erota, mutta kuitenkin! Voimme puolustautua sillä, että tämä oli meidän eka kerta palstalla ja jatkoa ajatellen olemme jo monessakin asiassa viisaampia.

Jostain syystä meidän molempien porkkanat jäi lähes kokonaan itämättä. Se vähän harmittaa...  Noh, mutta monenmoista muuta herkkua kuitenkin on ilmestynyt. Ilokseni huomasin myös yksi päivä, että pellon reunamilla kasvaa villivadelmaa puska kaupalla. Niitäkin on tullut vähän maisteltua :)

Kuvia saa muuten vähän isommaksi klikkaamalla. Kai, ehkä :D

mun kukkasia, taustalla meidän "hieno" portti :)









Riinan ruiskaunokit

Sitten vähän tätä syötävää osuutta:


Meidän sipulit

















 
Chili (on muuten tooosi tulisia)


Mun kirsikkatomaatit

Piti pelastaa puolikypsät tomaatit, etteivät homehdu maata vasten















Epämääräinen hernepuska

Mansikkia, mansikkia!

Salaattia sekä avomaankurkkua

















8. elokuuta 2011

Matkalla kasvimaalle

Tänään oli niin kaunis alkusyksyn ilta, että päätin ottaa vihdoinkin kameran mukaan kasvimaalle. Vuokrasimme tosiaan keväällä ystäväni kanssa viljelyspalstan Jyväskylän kaupungilta ja Survo-Korpelan pelto sijaitseekin tuossa mukavasti muutaman sadan metrin päässä kotoota :)

Voin suositella tuota viljelyspalsta -touhua kaikille, jotka asumismuotonsa puolesta eivät voi omalle pihalle kasvimaata muokata. Viljelyspalstan vuokrat ovat todella edullisia ja palsta on mielestäni aika suuri pläntti (kesäpalstat: 16 € / 100 m2).

Vaikka kasvimaan hoito on aika rankkaa touhua kaikkine kasteluineen ja rikkaruohoineen on se mielestäni kuitenkin antanut huomattavasti enemmän iloa kuin vaivaa. Eikä pelkästään se sato, vaan se ihana tunnelma joka siellä on! Kun ei voi vielä saada omaa maalaistaloa tiluksineen, niin tästä on oikein hyvä aloittaa :)

Koska kuvia tuli napsittua oikein urakalla (taisin "hieman" innostua), niin laitan ne kahdessa osassa. Tässä siis kuvia aiheesta "matkalla kasvimaalle" :D  Survo-Korpelan tila on niin valloittava pihapiirineen, että pakkohan sitäkin oli vähän kuvailla...

ps. palaan myöhemmin sitten itse kasvimaahan sekä sen satoon ;)

Kartanon pihatie

Kelpais molemmat! Talo sekä fillari!! :)
Köynnös kipuaa korkeuksiin
Talli
Siellä se näkyy jo





Perillä!



Tervetuloa RTS:n seuraan!

Lähestyvä syksy tuo mukanaan monenlaista. Luonto muuttuu kirkkaan vihreästä lämpimiin syksyn väreihin. Lähes helteisistä päivistä huolimatta illan pimeys tuo mukanaan jo viileän tuulahduksen ja tekee mieli kaivaa kaapin kätköistä villasukkaa ja vilttiä.

Minulle syksyn läheisyys merkitsee myös sitä, että sisälläni herää kauhea halu tehdä luovia asioita ja vangita luonnon muutosta esimerkiksi paperille. Tekee mieli maalata, kirjoittaa, piirtää, neuloa, veistää ja ties mitä. Myös uudet liikuntamuodot vetävät puoleensa. Kesän laiskottelu ja auringossa makaaminen ei enää kiinnosta. Pitää toimia, liikkua, toteuttaa.

Tämän motivaatiopiikin innoittamana päätinkin taas herättää jo kerran haudatun RTS-blogini uudelleen eloon. Toimikoon tämä sivusto siis eräänlaisena päiväkirjana, jonne voin kerätä kirjalliseen muotoon ajatuksia elämästäni ja sen tapahtumista. Ja mikäs sen mukavampaa, jos on jostain löytyy joku, joka haluaa ajatuksen juoksuani seurata ja lukea.

Lämpimästi siis tervetuloa ajatusteni maailmaan! :)  ja oikein mukavaa alkusyksyä. Vai puhutaanko kuitenkin vielä kesästä. Ei syssyillä ihan vielä ;)