Tunteita ja tuoksuja

Sen lyhyen aikaa kun oli talven näköistä tuossa alkuviikosta, niin sain innostuksen leipoa pipareita :D  Pieni joulukärpänen pääsi puraisemaan heti, kun oli vähän lunta maassa. Vaikka en mikään varsinainen jouluihminen olekaan.

Tykkään tehdä "paksuja" pipareita, jotka ovat pehmeitä syödä. Myös koristusta pitää olla, ja reilusti :) Näihin pursotin kunnon tujaukset sokerikuorrutusta sekä päälle ripottelin vielä strösseleitä. Sitten vain nopeasti teevesi kiehumaan ja nautiskelemaan tuotoksista sohvalle.

Tunnustan, että osa taikinasta meni sellaisenaan ääntä kohti...

Tänään olisi ollut työpaikan pikkujoulut Helsingissä, mutta tulin jo toissa iltana flunssaan, niin jätin suosiolla väliin tällä kertaa. Eilinen työreissu Espooseenkin tuntui aika raskaalta, kun koko ajan oli se tunne, kun iho aristaa, korvissa humisee ja palelee.

Ei muuten yhtään passaa kehuskella asioilla, tai omalla terveydellään. Opin sen taas kantapään kautta, kun äidin kanssa puhuin puhelimessa toissa iltana ja totesin, että olen jo pitkään pysynyt terveenä eikä flunssasta ole tietoakaan. Noh, kun lopetimme puhelun, niin puolen tunnin päästä alkoi jo tuntumaan flunssan ensi oireet. Siis puolituntia!!! En meinannut uskoa, että se on mahdollista :D  Mutta tässä sitä nyt ollaan, viettämässä sairaslomaa kotona viltin alla.

Viime viikolla iski luovuus ja ajattelin tohkeissani jatkaa sitä syksyllä aloittamaani intiaanipoika-maalausta. Ei ois ehkä pitänyt, koska eihän se onnistunut alkuunkaan! :D  Pilalle taisi mennä mokoma...  Oli nimittäin yllättävän vaikeaa alkaa maalaamaan siihen entisen maalin päälle, kun se maali käyttäytyy sitten ihan eri tavalla. Enkä muistanut sitä maalaussääntöä, että "rasvaista laihan päälle". 

Yritin saada taustalle liekehtivän villihevosen...mutta juuh, se siitä sitten..

Yksi tärkeimmistä periaatteista on että maalauksen alimmat kerrokset on maalattu laihemmalla värillä kuin päällikerrokset. Eli alkuvaiheessa kannattaa käyttää vähemmän sitä maalausöljyä, ja loppua kohti sitten enemmän. Näin maalatessa alimmat kerrokset kuivuvat nopeammin kuin päällikerrokset. Ja rasvaisemmat päällikerrokset ovat joustavampia ja maalauksen pinta ei ala säröilemään.

Sellaisia fiiliksiä tällä erää. Flunssaa ja kuumeilua, piparin ja öljyvärien tuoksua.

Nimipäiväonnittelut muuten kaikille: Katri, Kaija, Katja, Kaisa, Kati, Kaarina, Kaisu, Katariina, Katriina ja Riina! :)

Kirpputorimyynnin ABC

Kirppismyynti sujui loistavasti! Pääsin eroon turhasta roinasta ja sain rahaa 134 euroa puhtaana käteen 6 päivän aikana. Myyntiä tuli kaikkinensa 171 euroa, mutta siitä vähennettiin toki se yrittäjälle kuuluva pöytävuokra ja myyntiprovisio.

Alla koottuna ajatuksia kirppistouhuista. Muutamat vinkit, jotka lähtöisin omista kokemuksista :)

Myyntipöytää kannattaa käydä siistimässä ja järjestämässä mahdollisimman usein. Ainakin itse kartan sellaisia pöytiä, jotka notkuvat vaatteita epämääräisissä kasoissa. Vaikka nämä kasat saattaisivatkin kätkeä sisälleen aarteita, ei niitä jaksa alkaa kaivamaan. Pöytä pysyy siistimpänä myös niin, että laittaa mahdollisimman paljon vaatteita henkareihin. Näin ollen myös ostajan on helpompi niitä silmäillä, kun eivät ole yhdessä läjässä ja mytyssä pöydällä.

Muutamasta tuotteesta oli hintalappu kadoksissa. Niinpä suosittelenkin, että hintalaput kannattaa liimata pienelle pahvinpalaselle ja laittaa tämä koko komeus langalla sitoen kiinni tuotteisiin. Tarralaput pysyvät kyllä sellaisinaankin vaatteissa, mutta jos niitä kovin hypistellään tai sovitellaan päälle, niin lähtevät helposti irti.

Käytin myös sellaista kikkaa, että laitoin varmimpia tärppejä kunnolla esille houkuttimiksi. Nämä tuotteet lähtivätkin jo muutamissa tunneissa ostajien matkaan.

Kun alkoi näyttään siltä, että tietyt tuotteet jäävät myymättä, niin totesin että on aika laittaa alennus. Niinpä kävin toiseksi viimeisenä iltana laittamassa kirppispöytään lapun ”kaikki tuotteet -50 %”. Tämän avulla pääsin lopulta lähestulkoon kaikesta eroon :)  Ja muutenkin uskon, että alhainen hinnoittelu oli myynnin menestys ylipäätään. Ei kannata hinnoitella kirpputoritavaraa liian kalliiksi, kun ei ne sitten kenellekään kelpaa.

Tuotteita kulkeutuu välillä ihmisten matkassa pöydästä toiseen. Joko vahingossa tai sitten laiskuuttaan, kun eivät viitsikään viedä tavaroita sinne mistä ovat ne alun perin ottaneet. Senpä vuoksi onkin suositeltavaa, että kiertelee välillä läpi kaikki myyntipöydät ja tarkistaa, ettei omia tavaroita löydy niistä.

Myyntiin kannattaa laittaa vain puhdasta ja ehyttä tavaraa. Kukaan ei halua ostaa jo valmiiksi tunkkaisia tai likaisia vaatteita. Saati sitten rikkinäisiä.

Jos viet pöytääsi myytäväksi jotain arvokasta tavaraa on hyvin suotavaa ostaa tuotteeseen hälytysnappi. Ainakin Jyväskylän kirpputoreilla riittää noita pitkäkyntisiä rosmoja. Valitettavasti.

Ihanteellista myynnin kannalta on myös se, että jos voisi myydä syksy- ja talvivaatteita tähän aikaan vuodesta ja kevyemmät hepeneet sitten kesän mittaan. Ihan selvästi nytkin meni parhaiten kaupaksi talvisemmat vaatteet ja kengät. Toki tällaista lajittelua on harvemmin kenenkään mahdollisuutta tehdä ja mieluummin vie kaikki kerralla pois nurkista pyörimästä :)  

Semmoista tällä kertaa.

Marraskuusta se Miljoonasadekin lauloi

Marraskuun toinen viikko jo käynnissä. Aika rientää. Mutta talvea ei kuulu eikä näy.

Viime aikoina tapahtunutta…

Kävimme kaveriporukalla ratsastamassa toissa viikon lauantaina. Meitä hemmoteltiin täydellisellä kelillä. Aurinko paistoi, ei tuullut ja oli kymmenisen astetta lämmintä. Ratsastimme parisen tuntia Puuppolan ja Palokan hienoissa ja vaihtelevissa maastoissa. Välillä mentiin kapeita ja tiheitä metsäpolkuja, välillä leveitä metsäautoteitä ja hiekkamontun dyynejä. Islanninhevoset ovat siitä upeita eläimiä, että niihin voi luottaa lähes sataprosenttisesti (eivät turhia hötkyile, eivätkä pillastu) ja ovat todella varmajalkaisia! Eivät kompuroineet yhtään edes kivisillä poluilla. 

Minun kohdalle osui pieni mutta reipas Trítill frá Tóftum (suom. ”sipsutteleva”), eli kotoisemmin Tirri. Punahallakko vipeltäjä, josta ei uskoisi alkuunkaan että kyseessä on jo 15 vuotta elämää nähnyt poni. Vaikka se tallissa näyttikin todella pieneltä, ja epäilin jopa että jaksaako se edes kantaa minua, niin selkään päästyä totesin, että ei se enää niin pieneltä tuntunutkaan.

Tirri :)

Miniponi ja sen tosi mini varsa :)

Kaikin puolin voin kyllä lämpimästi suositella kaikille ratsastuksesta (ennen kaikkea maastoratsastuksesta) kiinnostuneille tuota Reykhestar -tallia Puuppolassa.

Sen verran tuli taas hevoskärpäsen puremaa, että olen jo varailemassa uutta ratsastustuntia lähiviikoille. Tarkoitus olisi mennä vaihtelun vuoksi ihan oikealle koulutunnille palauttamaan mieleen istuntaa ja apuja.

Poni ja vielä pienempi poni

Eilen kävimme pitkästä aikaa kiipeilemässä. Edellisestä kerrastani oli kulunut jo 3 kuukautta, joten vähän jo epäilytti että osaanko enää mitään. Pari ensimmäistä yritystä seinälle tuntuikin todella onnettomalta; tuntui etten osaa enää mitään ja että korkeanpaikankammo on tullut takaisin. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut, vaan muutaman yrityksen jälkeen homma alkoi taas sujumaan. Nyt tosin on polvessa kauhea mustelma ja kyynärpäähän sattuu :D :D

Viime kesän kiipeilyjä Sisiliassa

Viikonloppuna sain vihdoinkin vietyä nurkkiin ja varastoon kertyneet vaatteet ja roinat kirpputorille. Vaatteita ja kenkiä lähti myyntiin pari jätesäkillistä ja lisäksi oli laatikollinen jotain muuta roinaa. Aika hyvin löi taas tajuntaan se tosi asia, että pitäisikö ihan oikeasti miettiä tätä omaa kulutuskäyttäytymistä ja ostelua…

Vuokrasin pöydän Centrum-kirppikseltä Jyväskylän keskustasta. Se on mielestäni hyvä paikka myydä nimen omaan nuorten aikuisten vaatteita, koska asiakaskunta on enimmäkseen nuoria ja opiskelijoita. Pöytävuokra on aika hintava (27 € / vko + 5% myyntiprovisio), joten ei kannata ihan pientä määrää lähteä sinne myymään. Toivon, että saisin tienattua kirppispöydällä n. 70-100 €. Katsotaan viikon päästä, että pääsinkö tavoitteeseen! :)    Pyrin hinnoittelemaan tuotteet siten, ettei mun tarvis raahata sieltä enää juurikaan mitään takaisin. Eli vaatteet pyörii siinä 0,20 sentin ja muutamien eurojen välillä.

Tulevana viikonloppuna alkaa koulu, IIIIIIIK!! Olen autuaasti poistanut koko opiskelumoodin mielestäni puoleksi vuodeksi, mutta nyt on pakko ottaa taas itseä niskasta kiinni ja rutistaa opinnot loppuun ensi kesään mennessä. Vielä on käymättä pari kurssia, niin ja tietysti se ”ihana” lopputyö. Onneksi muutama ihan hyvä aihe on jo hihassa.

Joulukin lähestyy ja se tietää taas pikkujoulutunnelmia. Tiedossa on ainakin parit pikkujoulut; työpaikan sekä kaveriporukan ”tyttökaverikokoontuminen @ Siuntio-Helsinki”. Lisäksi saattaa ehkä olla tiedossa vielä yhdet Jyväskylän kavereiden kanssa.

Jouluksi on kaavailtu miehen kanssa vähän normaalista poikkeavaa joulunviettotapaa. Mutta se on vielä niin suunnitteluvaiheessa, ettei siitä sen enempää, vielä :D  

Jouluhaaveita... ;)

Mutta juu, sellaisia kuulumisia tällä erää.

ps. onnistuin muuten jotenkin kämmään, ja nyt on sitten viimeisin blogi-kirjoitus Kolin reissusta kuvineen kadonnut kuin tuhka tuuleen...hyvä minä..