5. toukokuuta 2014

Tallipäivä

Viikonloppuna kävin tallilla perjantaina, lauantaina ja vielä sunnuntainakin. Ja itse asiassa olen näillä näkymin menossa myös tänään.

Ajattelin koota tähän lyhyen kertomuksen eilisestä tallipäivästäni.

Ensin hurautin autolla parikymmentä kilometriä Leppävirran suuntaan ja parkkeerasin tallin pihamaalle. Hevoset olivat tarhoissaan, mutta eivät olleet saaneet vielä päiväheiniä. Koska keli oli aurinkoinen (ja hevosella ihan julmettu karvanlähtöaika), päätin harjata hevosen ulkona. Hain jo valmiiksi kaikki varusteet tallista pihalle.




Kävin hakemassa pojan tarhasta ja laitoin sen puomiin kiinni tallin eteen. Aloitin harjausurakan. Poika oli taas päättänyt kieriä tarhan mutaisimmassa kohdassa, joten hommaa riitti...  ja se irtoavan karvan määrä!! Voi jösses!

Harjailin varmaan semmoiset puolisen tuntia, jonka jälkeen laitoin kaikkiin jalkoihin pintelit.



"väsyttääääää!" - tuumaa polle

Sitten suitset päähän ja satula selkään. Ja ratsastajalle tietysti kypärä päähän. Ja eikun menoksi. Koska olin perjantaina ja lauantaina treenaillut pellolla sekä kentällä koulukiemuroita, päätin nyt lähteä rennosti vain köpöttelemään maastoon ja nauttimaan aurinkoisesta kelistä. Pollekin vaikutti hieman laiskalta ja väsyneeltä. Ehkä sitä hieman harmitti, kun muut kaverit jäivät tarhoihin lekottelemaan ja itse joutui töihin kesken päiväunien...




Lähdettiin köpöttelemään hiekkateitä pitkin metsien suuntiin. Tallin lähellä on paljon ihania maastoja; metsiä, mäkiä, järviä...  Harmi vain, että aikalailla suurin osa teistä on sepelillä vuorattuja, joten niissä pystyy ainoastaan menemään käynnissä.

Tällä kertaa kävin tsekkaamassa pari sellaista tietä, joissa en ollut ennen käynytkään. Samalla katsastelin moottorikelkoille tarkoitettuja reittejä, että voisiko niissä ratsastaa hevosella näin kesäkeleillä. Ehkä lähden joskus tutkimaan niitä tarkemmin. Ainakin käynnissä niitä voisi varmasti ratsastella.

 
koppoti, koppoti - matka taittuu

Tehtiin noin tunnin mittainen rauhallinen lenkki. Sitten takaisin tallin pihamaalle ja hevonen kiinni puomiin. Otin varusteet pois ja harjailin vielä kertaalleen läpi. Katsoin myös kaviot, ettei sorateiltä vaan jäänyt mitään kiviä niihin. Tällä erää hevonen ei edes hionnut yhtään, koska mentiin niin rauhallisesti. Joten sen kummempaa loimitusta tai kuivattelua se ei nyt vaatinut. Lopuksi laitoin vielä linimenttiä jalkoihin ja vein pojan takaisin tarhaan syömään päiväheiniään.





Sitten keräilin varusteet takaisin satulahuoneeseen, putsasin suitset ja kuolaimet. Laitoin myös vähän satularasvaa turparemmiin, ettei nahka pääse kovettumaan. Putsasin enimmät irtokarvat harjoista ja harjaämpäristä sekä haravoin myös pihamaan, joka oli vuoraantunut hevosen karvoista. Siitä ois saanut vaikka karvamaton itselleen :D

Sen jälkeen kirjoitin vielä viime päivien treenailut ja tapahtumat pollen liikuntapäiväkirjaan ja tsekkasin, että kaikki oli muutenkin kunnossa tallissa. Sitten hyppäsin takaisin auton rattiin ja hurautin kotiin. Nälkä oli jo melkoinen! Ja posket punoitti. Ilmeisesti ulkona auringossa hääräily oli saanut jo hieman väriäkin poskiini.

Näissä tunnelmissa seuraavaan kertaan...
   ~ KaLine ~

2. toukokuuta 2014

Pimiä wappu

Wappu mennä hurahti ohitse kuin ripulitauti; nopeasti mutta varmasti. Kelitkin sattuivat olemaan juuri niin perinteiset kuin vain kuvitella saattoi; lämpötila melkein miinuksen puolella ja taivaalta sateli tasaiseen tahtiin aina vedestä rakeisiin ja jopa lumeen saakka.

Meillä ei ollut vapuksi mitään erityisiä suunnitelmia. Jotenkin sitä ei enää tässä iässä jaksa noista "ryyppyjuhlista" niin innostua :D  Vietettiin vappuaatto ihan vain kotona hyvää musiikkia kuunnellen ja perus arkiruokaa kokkaillen. Ei edes kuoharia kilistelty. Mies tuli työmatkalta vasta kahdeksan aikaan ja itsekin istuin tiiviisti kampaajan penkissä pitkälle iltaan. Siinä ehti kaupatkin mennä jo kiinni, joten munkit ja serpentiinitkin jäivät ostamatta. Noh, söin minä töissä pari munkkia. Että jotain vappumeininkiä sentäs!


Kuvituskuvaa, Valion sivuilta.

Itse Vappupäivänä kävin säätä uhmaten pyörälenkillä Hiltulanlahden ja Kurkimäen suunnalla. Matkaa kertyi reilu 43 kilsaa. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi rakeita vaakatasossa. Nice! Olin kotiin päästyäni aivan umpi jäässä! Varpaat ois varmaan mennyt kohta kuolioon, ellen olisi päässyt takaisin kotiin villasukilla niitä vuoraamaan... Muuten oli kyllä ihan kiva lenkki. Vappupäivän iltana käytiin myös syömässä keskustassa illallista. Alkuun kyllä järkytyin siitä, että lähes kaikki ravintolat olivat kiinni. Siinä vaiheessa kun olimme jo varmaan viiden ravintolan ovella käyneet nykimässä turhaan ovenkahvoja, niin nälästä aiheutunut kiukku hipoi jo v*tutuksen rajoja...  Noh, onneksi ihana nepalilainen ravintola Mount Sherpa oli sentäs auki ja saimme vatsat täyteen herkullista sapuskaa :)  nam!




Ensi kerralla ois tavoitteena pyöräillä 50-60 kilometriä. Olen jo vähän tsekannut sopivia reittejäkin sitä varten. Ja siis kaiken tämän pyöräilyinnostuksena taustalla on sellainen tavoite, että kävisin tuossa alkukesästä pyöräilemässä Kuopio / Vehmersalmi -reitin, jolle tulee matkaa n. 110 kilometriä. Eväitä reppuun ja sormet ristiin, että pyörän kumit kestää! Ja pyöräilijän p*rse!! ja kunto  :)

" Vehmersalmen kierros on kaunis maaseutureitti, joka kiertää Etelä-Kallaveden Suomen suurimman sisämaan saaren, Soisalon, kautta. Reitin pituus on n. 110 km riippuen reittivalinnoista. Matkan varrella on mukavia taukopaikkoja, patikkapolkuja ja maaseutumatkailuyrityksiä, lossi tai kaksikin ja upeita maisemia. Reitin varrella on myös mm. suosittu Niittylahden retkeilyalue, historiallinen Pökösenmäen patteripolku ja Halmejoen luontopolku. "

Kävin tosiaan kampaajalla silloin vappuaattona töiden jälkeen ja sain juuri sen mitä lähdin hakemaankin;  vaaleita raitoja, ilman että hento hiuslaatuni siitä kovin kärsi. Ja samalla löysin luottokampaajani! Olin niin tyytyväinen :)   Tämä oli nyt toinen kerta tän kampaajan luona ja kumpanakin kertana oon ollut tosi tyytyväinen lopputulokseen. Minulla on ollut jo aika pitkään sellainen liukuvärjätty malli, että tyvi on tumma ja latva vaalea (tai vaihtoehtoisesti kuparinen / punertava). Ja nyt se tumma osa ylsi jo aika pitkälle ja aloin kyllästymään siihen yleisilmeeltään liian tummaan väriin, jonka vuoksi juurikasvua piti olla jatkuvasti värjäämässä.


raidoitus tehtiin miedoimmalla hapetteella:  raidoista tuli luonnolliset, eikä hiuskaan kärsinyt.

Kuukauden päästä menen ottamaan vielä toisen kierroksen noita raitoja, jonka jälkeen toivottu vaaleusaste on todennäköisesti saavutettu. Ja mikä parasta, sen jälkeen minun ei toivottavasti tarvitse enää värjäillä hiuksiani joka 4-6 viikon välein. Eli kun pääsen tuosta tummanruskeasta tyvestä kokonaan eroon, niin ei ole enää niin väliä vaikka oman värinen tyvikasvu hieman paistaisikin alta :)