30. syyskuuta 2014

Lupa opiskella

Viime viikolla se päätös sitten olikin jo postilaatikkoon ilmestynyt;  antoivat armoa koululta ja saan työstää roikkuvat opintoni päätökseen :)    Aikaa tähän annettiin ruhtinaallinen vuosi (1.1.2015 - 31.12.2015). Kunpa nyt saisin hyvissä ajoin (kerrankin) aloitettua tuon lopputyön suunnittelun. Töissä olen ottanut asian jo esille ja vähän esimiehen kanssa keskustellut, että mistä kehitysprojektin voisi mahdollisesti tehdä.


Seuraava askel lienee se, että olen yhteydessä opinto-ohjaajaani. Saan vähän neuvoja, että kuinka tästä hommat startataan. Hieman jo hikeä puskee otsalle, kun mietin kuinka suuri työ on vielä edessä päin...  :D   noh, ehkä siitä selviää.

Loman tarpeessako sitten lienen, kun yksi päivä muistelin menneitä ja katselin toissa kesän matkakuviamme Norjasta. Työstin niistä itselleni pienen kollaasin muistoja virkistämään. Ai jai, tuonne haluan kyllä vielä uudestaan... ehkä jo ensi kesänä?



Tämä viikko on startannut ihan kivasti. Olen tuntenut itseni taas virkeäksi ja terveeksi. Sunnuntaina kävin pyörällä tallilla (yht. 46 km). Eilen kävin juoksemassa kympin lenkin töiden jälkeen. Hieman tuntui pyörälenkki vielä jaloissa ylimääräisenä lihastunkkaisuutena, mutta muuten juoksu kyllä kulki todella mukavasti. Tästä on hyvä jatkaa treenejä.

Ai niin joo, menestyipäs mukavasti minun kirpputoripöytä männä viikolla! Sain aimo tukun seteleitä kun kävin lauantaina purkamassa pöytäni ja tilitys tehtiin. Myyjäkin ihasteli, että hyvinpä minulla kauppa kävi! Kehui, että olin järkevästi osannut hinnoitella tuotteet. Pieni nyssykkä jäi vielä vaatetta myymättä, mutta osan niistä ajattelin palauttaa omaan käyttööni pienen tuunauksen jälkeen ja loput vien kierrätykseen / hyväntekeväisyyteen.


sleeping monster...




23. syyskuuta 2014

Ensilumi

satoi Kuopioon siis tänä syyskuun 23. päivänä. Aamulla valmistauduin kaikessa rauhassa töihin, kunnes avasin sälekaihtimet... "MITÄH?!". Meinasin oikeasti lentää selälleen ja ihan ääneen huudahdin muutaman suomalaisen voimasanan. Maa oli jo ihan valkoisenaan ja uutta tiskirätin kokoista hiutaletta satoi vaakatasossa tuulen mukana.

Ensilumi, 23.9.2014

Keli on jatkunut talvisen myrskyisenä koko päivän. Lunta ja räntää on siis satanut koko harmaan päivän. Aamulla uskaltauduin kuitenkin auton rattiin, koska ajotiet näyttivät täysin sulille. Onneksi maantiet ovat vielä sen verran lämpöisiä, ettei lumi tahi sohjokaan jää siihen seisomaan. Kyllä se silti vähän jännitti kesärenkailla ajella.

Että sellaisissa tunnelmissa tällä kertaa! :)   talvitakkia ja pipoa sitten vaan kaapista esille.

22. syyskuuta 2014

Vieraita ja nähtävyyksiä

Niin saatiin vielä  nauttia hyvin lämpimistä syyskesän päivistä viikonloppuna. Lauantaina päivälämpötila kohosi vielä lähes +18 asteeseen. Tänä aamuna olikin sitten hieman eri tilanne... tuulee, vettä tihkuttaa ja mittari näyttää surulliset viisi astetta. Hrrrrr! Kylmä. Miten tähän taas tottuu(?).

Kuopion tuomiokirkko

Meillä oli odotettuja vieraita käymässä, Kalajoelta. Viikonlopun ohjelmaan kuuluin muun muassa kirpputoria, kaupungilla ja torilla käyskentelyä, Korttelimuseon kahvilaa, Matkus & Ikea reissu sekä ulkoilua.



Varasin jo toissa viikolla keskustan uudelta kirpputorilta pöydän ja nyt lauantaina oli sitten aika viedä tavara myyntiin. Vähän jännittää, että miten tuolla kirpparilla homma toimiin, kun oon eka kertaa siellä myyjänä. Tällä kertaa minulla ei ollut kovinkaan paljon tavaraa, mitä myydä, mutta joukossa on pari semmosta ns. "parempaa" tavaraa, joista odotan saavani vielä ihan ok hinnan (mm. Vallilan Kelohonka-verho, El Naturalistan talvisaappaat, sekä yksi lähes käyttämätön talvitakki joka kävi minulle nyt liian isoksi). Huomenna ajattelin vielä viedä vähän lisää tavaraa myyntiin, kun meidän sisävarastossa on jotain jäämiä edelliseltä kirppiskerralta, jotka jäi silloin myymättä. Pääasia kuitenkin ois se, että pääsis itselle tarpeettomasta tavarasta / vaatteista eroon ja jäisi edes sen verran voitolle, että myyntikulut saa katettua :D



Käytiin kyläilyporukan kanssa tutustumassa tunnelmalliseen vanhaan pihapiiriin, eli Kuopion Korttelimuseoon. Emme ostaneet tällä kertaa pääsylippuja, joten noihin rakennuksiin emme päässeet sisälle tutustumaan sen tarkemmin. Nautimme kakkukahvit pihamaalla, kun vielä sattui terassikeliä olemaan tarjolla. Ainoa riesa oli tuulen mukana lentävät koivun siemenet, joita varisi "koristeeksi" kakkulautaselle ja varmaan vähän kahviinkin :D




Kaikkinensa oli oikein mukava ja rentouttava viikonloppu. Eilen kävin vieraiden lähdettyä vielä tallilla mutkan. Tällä kertaa hevonen oli jostain syystä hieman väsynyt ja vaisu. Joten treenin jätin tarkoituksella vähän kevyemmäksi. Vähän otettiin väistöjä, taivutuksia ja muotoon hakemista sekä ratsastin kaikki askellajit läpi. Sen jälkeen vapaat ohjat ja pitkät loppukäynnit. Aina ei hevosellakaan ole hyvä päivä. Välillä väsyttää enemmän kuin toisena päivänä :)


Värikästä tunnelmaa Korttelimuseosta

Flunssaa olen parannellut nyt 2,5 viikkoa. Vielä perjantaina tunsin olevani ylilämpöinen ja köhäinen. Mutta tänään vihdoin tunnen olevani terve! Jeeeee :)   Ajattelinkin palata nyt kiireen vilkkaa takaisin lenkkipoluille ja muiden treenien pariin. Toki täytyy ottaa vielä tämä ensimmäinen viikko vähän iisimmin, mutta mahtavaa kuitenkin, että pääsee taas kunnolla liikkumaan.

10. syyskuuta 2014

Roikkuvat opinnot päätökseen (?)

Kysymysmerkki sen vuoksi, että laitoin vasta anomuspaperit menemään koululle, että antaisivatko minulle opinto-oikeuden takaisin vielä hetkeksi, jotta saisin puuttuvan palasen eli sen lopputyön tehtyä.

Minulla on siis ylempi ammattikorkeakoulututkinto kesken, josta tosin on jo kaikki varsinaiset kurssit suoritettu. Niin pitkään olen kuitenkin onnistunut jatko-opintojani venyttämään, että kesällä tuli paperit, joissa ilmoitettiin opiskeluoikeuteni päättyneen ja jatkoa varten onkin sitten anottava erillistä lupaa byrokratian rattaista. Toivotaan parasta, että kaikki menee hyvin ja pääsen vielä tutkinnon viimeistelemään.




Harmittaa vietävästi, että piti tän asian kanssa vatvoa ja lusmuilla.... nyt sitten vaikeimman kautta on tutkintoa lähdettävä viimeistelemään. Mutta aina ei kaikki mene niin kuin oppikirjoissa. Välillä elämässä on niin paljon muuta härdelliä, ettei jaksa mitään ns. ylimääräistä. Tämä tutkinto kun ei kuitenkaan ole ainoani, vaan vain hyvää jatkoa edellisiin. Sen vuoksi en ole ehkä kokenut mitään paineita suorittamisen suhteen.

Toivotaan parasta, että suunnitelmani (ja motivaationi) kestää ja olisin valmis YAMK Tradenomi ensi vuoden toukokuun loppuun mennessä.








8. syyskuuta 2014

Syysflunssaa ja kekkereitä

Hädin tuskin kesästä selvittiin, niin olen jo perinteisen syysflunssa-aallon ylipyyhkäisemä. Flunssa alkoi ilmoitella itsestään jo viime viikon keskiviikkona, kun olin tallilla ratsastamassa. Paleli vietävästi ja kurkku oli kuin raastinrautaa. Torstaina ja perjantaina vietin sitten jo sairaslomaa töistä. Kuumetta piteli neljä päivää ja vieläkin on melkoisen nuhainen olo. Harmittaa vietävästi.


Loppuviikon tunnelmia. Lepoa, lepoa, lepoa...

Harmittaa sen vuoksi, että tämä saattaa tietää aika pitkääkin taukoa treeneihin, tai kuntoliikuntaan, josta ehkä minun kohdalla voidaan paremminkin puhua. Varsinaisesti mikään urheilija kuitenkaan ole...  kyllä minä silti ajattelin tänään käydä pienellä kävelylenkillä, jos illalla ei enää kuumetta nosta. Ja huomenna olisi luvassa ratsastuskeikka tallille. Varovasti täytyy nyt aloittaa, ettei puske mitään jälkitauteja.




En ymmärrä miksi minulla on niin huono vastustuskyky, vaikka liikun suht' ahkerasti, syön joka päivä marjoja / hedelmiä / vihanneksia...ja muutenkin mielestäni aika terveellisesti, ainakin tätä nykyä.  Onnistun silti aina imaisemaan itseeni kaikki maita ja mantuja kiertävät "kulkutaudit". Ärsyttävää. Ehkä mun heikkolenkki on yöunien laatu tai määrä. En ehkä nuku riittävästä ja se altistaa sitten näille taudeille. Tai stressi. Tai jotain. En tiiä. Mutta täytyy toivoa, että kuumeilu, räkiminen ja köhiminen loppuisi pian. Lenkkipolut polttelee jo mielessä...


viimeiset kukkapenkkini tuotokset kävin leikkaamassa talteen maljakkoon

Sunnuntaina juhlittiin kummipojan 1-vuotissynttäreitä. Enkä minä tästä taudista huolimatta millään malttanut pysyä poissa :)  halusin nähdä rakkaat ystäväni sekä tietysti ihanan ja reippaan kummipoikani. Ja olipa kyllä tosi kivat juhlat. Tarjoilut olivat kerrassaan suussa sulavia. Iso hatun nosto sinne Siuntion emännälle sekä ahkerille apulaisille. Huikeat juhlat olitte järjestäneet ;)  Ja aivan mahtava kelikin sattui kohdalle :)   reilu 20-astetta lämmintä ja aurinko paistoi pilvien harsottamalta taivaalta koko päivän. Kakkukahvitkin nautittiin sitten ulkona, Siuntion kauniista jokimaisemista nauttien. Saimme maistaa vielä palan menneestä kesästä.


 
 
*****
 
Aika mieletön kakku oli päivänsankarilla! :)
 
 




3. syyskuuta 2014

Waiting for the bus

 
*****

 
*****


*****


*****
 

*****

ja kuulokkeissa soi:

Jenni Vartiainen - Eden

 

2. syyskuuta 2014

Yhden naisen puolimaratooni

Lähdin eilen jo aika perinteeksi muodostuneelle iltalenkille siinä kahdeksan pintaan. Mielessäni pyöri sellainen noin kympin lenkki. Ajatuksiini olin jo piirtänyt sen monta kertaa suhaamani lenkin;  ensin uimarannan kautta lenkkipolulle, siitä Savolanniemen kautta Rautaniemeen, josta sitten Peikkometsän kautta Lippumäkeen ja Pelastusopiston kautta kotio. Virittelin kännykkään Sport trackerin tallentamaan aikaa ja matkaa sekä Spotifyn musiikin kuuntelua varten. Sitten läksin pimenevään iltaan.




Jossain kohtaa lenkkiä, kun selkälihakset oli lämmennyt ja juokseminen ja hengittäminen tuntui taas helpommalle tuli ajatus, että mitä jos kiertäisinkin vielä extralenkin sen perinteisen päälle. Niinpä jatkoinkin Lippumäen kohdalta Jynkän ja Rauhalahden suuntaan. Jossain kohtaa sain päähäni ajatuksen, että mitä jos hölkyttelisinkin puolimaratoonin... Edellisenä iltana katsomani Forest Gump -leffa toimi innoittajana, kun siinä on se mainio kohtaus jossa Forest alkaa yhtäkkiä vain juosta joka paikkaan.


Forest Gump - yksi parhaista elokuvista ikinä !!

Harmikseni jouduin toteamaan, että Rauhalahden jälkeen nilkassani alkoi yhtäkkinen voimakas kipuilu ja jouduin hetkeksi pysähtymään. Venyttelin ja ravistelin jalkaa, kävelin hetken ja lopulta jatkoin matkaa. Onnekseni tämä outo kipukohtaus meni ohi ja juoksu jatkui normaaliin tapaan. Kun olin kiertänyt tämän suunnittelemani extralenkin jouduin toteamaan, että jos haluan saada mittariin sen 21 kilometriä, minun on pakko kiertää vielä kolmaskin extralenkki :D  Niinpä suhasin kotiseutujani edes takaisin ja vielä kertaalleen ympäri.

Kun oli enää nelisen kilometriä matkaa, energiavarastoni loppuivat tyystin. Tuntui kuin olisin tervassa rämpinyt ja jalkoja alkoi pakottaa ihan vietävästi. Hölmöähän se on toki lähteä pitkää lenkkiä juoksemaan ilman mitään erityistä juoma- ja ruokatankkausta...  En ollut varautunut tähän yllättäen pitempään matkaan millään tavalla etukäteen. Kävelin parisataa metriä ja näpyttelin Spotify:yn lempibiisejäni jonoon soittolistaksi. Ajattelin, että hyvien biisi-biisien avulla jaksaisin vetää ne viimeiset kilometrit vaikka pää kainalossa. Ja näyttihän se jokseenkin tehoavankin.

Viimeinen kilometri (joka sisälsi vielä tappavan loivan ylämäen) meni ääneen kiroten ja itseäni tsempaten. Siinä vaiheessa minulla oli jo puhelin kädessä ja seurasin metrien kertymistä kännykän / sport trackerin näytöltä. Ja nehän kertyivät...etanamaisen hitaasti...ARGH! Lopulta sitten huomasin, että olin tallannut mittariin jo hieman ylimääräistäkin. 21 km 30 m. Sitten annoin itselleni luvan kävellä. Matkaa kotiin oli reilu kilometri, joten siitä tuli vielä ihan hyvät "loppukäynnit". Tosin pohkeet kramppasivat siinä määrin, että kävelystä ei meinannut tulla enää yhtään mitään. Suunnittelin jo soittavani miehelleni, että tulee hakemaan minut autolla siitä parin sadan metrin päästä.... :D 


ihana selän kierto -liike. Niks naks!


Kotona suoritin varovasti venyttelyt, kävin suihkussa ja söin ja join niin tuhdisti kuin pystyin ja nappasin magnesium-napin (+ suolaa suoraan purkista) naamaan kun muutenkin tahtoo nuo jalat usein krampata. Yöllä heräsin siihen, että olin aivan hiestä märkänä. Ilmeisesti kroppa kävi vielä aika ylikierroksilla, kun jäi lenkki niin myöhäseen iltaan. Tänään on ollut jonkun verran tuntemuksia jalkojen lihaksissa sekä polvissa. Mutta nyt sitten jokunen kevyempi päivä liikunnasta (tai ainakin juoksemisesta) ja kunnon lihashuollot. Eiköhän se tästä taas.

Nukkumaan mennessä laskeskelin, että tämä taisi olla elämäni kolmas yli 20 kilsan lenkki. Nyt kun jaksaisi treenata, niin uskoisin, että uskallan joku päivä ilmoittautua ihan kokonaiselle maratonille. Se jääköön nähtäväksi. Täytyy toivoa, ettei juoksijanpolvi tai penikkatauti tule riesaksi. Niistäkin kun on täytynyt joskus aiemmin kärsiä.

Näissä tunnelmissa...
  ~ KaLine ~


Kolilla, vuonna 2011

Post scriptum:  aikani oli siis 2:25:46. Ei siis mikään päätä huimaava, todellakaan. En ottanut ajasta nyt paineita. Kilometrit olivat tärkeimmät. Harmitti silti vähän jälkikäteen, etten rikkonut juoksemaani puolikasta Espoon Rantamaratonilla 2010...

1. syyskuuta 2014

Syyskuun ensimmäiset

Viime viikonloppuna kyläiltiin ystäväpariskunnan luona Jyväskylän Korpilahdella. Siinä on kyllä kaunis paikka. Kumpuilevaa perinteistä maalaismaisemaa järvinäkymin. Keskustan tuntumassa on viihtyisä satama kahviloineen (Satamakapteeni) sekä vanhoine höyrysahoineen (Höyry-Galleria), joka nyttemmin toimii näyttelytilana.


Talkoohommia

Mieheni auttoi talon isäntää kellarin kunnostustöissä (seinän muurausta, yms.). Pitkästi sitä seinää jo syntyikin siinä lauantain ja sunnuntain aikana tuon jo ikää nähneen hellyttävään rintamamiestalon kellariin, jonne syntyy hiljalleen remontin edetessä uudet kodinhoito- ja kylpytilat. Me toiset puoliskot sitten vaihdoimme ahkerasti kuulumisia ja hoidimme kodin muita askareita sekä leikimme reilun vuoden ikäisen Lauri-pojan kanssa. Poikaa ilahduttavaksi leikiksi osoittautui mm. sellainen, että aina kun hän puristi pienillä sormillaan nenääni, niin päästin jonkun hassun ääneen. Tätä pitikin sitten jatkaa aika pitkään :D :D


Pölisevää hommaa tuo harkkojen sahaaminen...

Kävimme sunnuntaina myös tutustumassa Korpilahden kirkkoon, kun siellä oli joku koko perheen tapahtuma sekä puistokirkko (jumalanpalvelus pihalla, toisin sanoen). Mentiin sinne lähinnä lettukahvien toivossa, kun sellaistakin oli siellä kuuleman mukaan tarjolla :)   ja saatiinhan me; muurikkaletut hillon kera sekä lämmittävät kupposet kaffetta. Harmi kun ei tullut yhtään kuvaa sieltä "kirkonmäeltä". On nimittäin upealla paikalla tuo Korpilahden kirkko.

Kaikkinensa oli kyllä oikein mukava Jyväskylän reissu. Miehet saivat suunnitellut talkootyöt valmiiksi, ja lauantai-iltana ehdimme porukalla istua tuvassa iltaakin ja maistaa hieman Argentinalaista punaviiniä (lämpimästi suosittelen: Famiglia Bianchi Malbec 2011). Talon pihan omenapuut notkuivat toinen toistaan värikkäämpiä omenoita. Omaksi suosikikseni nousi silti vaalean vihertävä, lähes valkoinen, valkea kuulas. Niitä nappasimme "salaa" myös parit kotimatkaevääksi autoon. Että kiitos vain isäntäväelle ;)


Täältä pihalta löytyy vaikka mitä! mm. herkullisia omenoita laatikkokaupalla. Nam!
 
Ps. pakko (TAAS) laittaa vähän kuva-aineistoa meidän kissasta, kun se on taas keksinyt näitä uusia unipaikkoja...  Tuolla mun vaatekaapissa se viihtyy nykyään jopa lähes kokonaisen yön..
 
 
Huivikorissa.....kenkälaatikossa..