27. lokakuuta 2014

Sokeriöverit! (a´la nutella-banaanikakku)

Bongasin viime viikolla Hesarista Nutella-banaanikakun ohjeen ja päätin heti siltä istumalta, että leivon kyseisen tortun viikonlopun ratoksi. Nutella on nimittäin ehkä ihaninta mitä tiedän.... :P  


 
Kakku oli aika helppo tehdä ja suurin osa raaka-aineistakin löytyi jo keittiönkaapeista valmiiksi. Modifoin alkuperäistä ohjetta aavistuksen;  vaihdoin vehnäjauhot täysjyvävehnäjauhoiksi, ja soseuttamisen sijasta laitoin banaanit pieninä paloina kakkuun (enemmän rakennetta, ns. suuntuntumaa). Nutellan lisäksi kuorrutin kakun myös sulatetulla suklaalla ja koristesydämillä.


 
*****
 
 
Kun kakun saa uunista ulos, niin kannattaa todellakin tehdä niin kuin ohjeessa sanotaan, eli "Anna jäähtyä noin 15 minuuttia, irrota vuoka ja laita se takaisin kakun päälle". Anna sitten jäähtyä vuoan alla kokonaan ennen kuorruttamista. Tämä sen vuoksi, että kakusta irtoava kosteus jää kakkuun ja siitä tulee ihanan mehevää.

Tää oli kyllä sen verran hyvää, että mehän popsittiin se mieheni kanssa melkein kokonaan viikonlopun aikana :D   Kun ottaa yhden palan, niin ei voi olla jo leikkaamatta seuraavaa....varoitan siis ;)   ja ennen kaikkea suosittelen kyllä kokeilemaan.


*****


*****
 
 
*****
 
 
***** 

Nutella-Banaani kakku

n. 12 palaa

200 g voita
2 dl fariinisokeria
3 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl jauhettua kanelia
3 dl soseutettua, kypsää banaania (noin 3 keskikokoista)
1 dl Nutellaa

Koristeeksi: Nutellaa ja/tai sulatettua suklaata (ja vaikka nonparelleja, tms.)

Lisäksi: voideltu ja korppujauhotettu kakkuvuoka

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne banaanisoseen ja Nutellan kanssa taikinaan. Sekoita tasaiseksi ja kaada voideltuun, jauhotettuun kakku- tai irtopohjavuokaan.

Paista uunin alatasolla noin 50 minuuttia tai siihen asti, kunnes kakku on kypsä. Älä kuitenkaan paista liikaa, ettei kakusta tule kuiva.

Anna jäähtyä noin 15 minuuttia, irrota vuoka ja laita se takaisin kakun päälle. Tällöin kakusta irtoava kosteus jää kakkuun. Anna jäähtyä kokonaan. Valuta halutessasi hieman Nutellaa / suklaata kakun pinnalle koristeeksi.





24. lokakuuta 2014

Aamulla kerran

"Kännykän herätyskello soi klo 06. Torkkutoiminto. Uusi yritys 06:10. Silmät painavat kuin tonnikeijut. Eiiiiiih...lopulta sit 06:20 könyän ylös sängystä. Haparoin pimeässä villasukkia lattialta. Kissa venyttelee sängynlaidalla ja tarttuu tassulla villasukkaan. Ei päästä otettaan vaan aloittaa leikin. Herään viimeistään siinä vaiheessa kun irrotan rivistön neulanteräviä kynsiä kädestäni.


Saan villasukat jalkaani ja kiirehdin kylppäriin. Kissa juoksee perässäni ja luikahtaa ovenraosta juuri ennen kuin ehdin laittaa sen kiinni. Se on aina mukana, kaikessa. Siinä se jatkaa vielä uniaan, kylppärin matolla. Välillä silmäluomeaan raottaen, ihan kuin tarkistaen, että olen vielä siinä. Välillä se saattaa hypähtää lavuaarin reunalle, vesihanaa hypnoottisesti tuijottaen; "avaa hana!". Sitten saankin odotella vuoroani tovin, kun se siinä lipittää suoraan vesihanasta, janoaan sammuttaen. Pyllistelee pää lavuaarissa ja häntä sojossa, tovin jos toisenkin.




Aamutoimet loppuun, vaatteet päälle, juoksuaskelin bussipysäkille, takaraivossa jyskyttää ajatus "oonko mä taas myöhässä". Keskustassa bussin vaihto, pahvikahvimuki Ärrältä. Torin mittari näyttää -4 astetta. Tuulenvire puhaltaa pohjoisesta tyhjää karkkipaperia vierittäen läpi mukulakivisen torin. Se hypähtää välillä ilmaan kuin leija. Katselen ihmetellen torikojujen myyjiä, kuinka he tarkenevat seistä koko päivän tässä kelissä? Rivistö omenoita ja ja muita loppusyksyn herkkuja lojuu laatikoittain kojujen edessä. Jotain lumen tapaista höttöä satelee taivaalta, palelee! Sormet kohmeessa rutistan kahvimukia, se lämmittää hieman. Kävelen vaihtobussiin, siellä on ihanan lämmintä. "Ehdin, kerrankin hyvissä ajoin!".




Säädän kännykän SuomiPopille;  Jaajon & kumppaneiden ääni kajahtaa eetteeristä. Naurattaa. Onpa taas, tyhmät jutut. Bussikuski näyttää olevan vähemmän positiivinen, äkkäilee jotain pysäkiltä kyytiin nousevalle asiakkaalle. Harmittaa rouvan puolesta. Bussi kiihdyttää ja pysähtyy tasaisin väliajoin. Asiakkaita tulee ja menee.

Pysäkillä. Jään hetkeksi ihmettelemään tämän syksyn ehkä kauneinta auringonnousua. Taivaanranta on kuin tulessa! Punaisia, keltaisia, violetteja sävyjä. Kuin kerroksia horisontissa. Niin kaunista, että mumisen jotain ääneen. En saa silmiäni irti. Vedän syvään henkeä. Ilma on ihanan raikas.




Kohmeiset vaahteranlehdet rapisevat askelten alla kun tikkaan menemään pika-askelin tien yli työpaikan pihaan. Tehtaan pihassa on hiljaista. Tämä viikko on lomautusviikko, osalle meidän porukasta. Säästökuurilta ei selvitty mekään. Laman hammas on puraissut tännekin, vaikka tavaraa tuntuu lähtevän entiseen malliinsa. Kellokorttilaite piippaa tuttuun tapaansa, kun vilautan avainkorussa helisevää lätkää. Kello näyttää 8:12. Edessä 8 tuntia elämästäni taas tälle talolle. Nousen portaat ylös toimistoon. Moikkaan huomenet työkavereille, riisun ulkovaatteet, avaan työkoneen, siivoan pöydältä sotkuiset paperipinot. Joku huristelee paperisilppuria, jossain nauretaan. Tuuli humisee ukkosen lailla kattorakenteissa. Taitaa olla lauhtumaan päin. Myrskytuuli nousemassa.

Istun alas ja avaan työsähköpostin; "sinulla on 5 lukematonta viestiä". Hörppään loput haalenneesta kahvista. Ei maistu enää. Eikä kylmä kahvi kaunista. Huokaisen. Tästä se taas lähtee. "

13. lokakuuta 2014

Juhlia ja tunteita @ HKI

Viikonloppu oli ja meni taas ihan liian nopeasti; takana oikein mukava miniloma sekä yllätys-baby shower juhlat ystävien seurassa pääkaupunkiseudulla. Lähdin perjantaiaamuna jo kukonpieremän aikaan bussilla kohti Helsinkiä. Siellä vaihdoin lennossa bussista junaan ja jatkettiin ystävän kanssa matkaa kohti Siuntiota, yhteisen ystävämme luokse. Meidän "kolmen kopla" on pitänyt yhtä jo vuosi kaudet.

Perjantaita vietettiin leppoisissa merkeissä. Kokkailtiin meksikolaista, herkuteltiin, saunottiin, juoruttiin, lenkkeiltiin, seurattiin kummipojan leikkejä ja kävelyharjoituksia. Tai ei kai enää harjoituksista voi puhua, kun poika viipottaa menemään jo kuin vanha tekijä :)   Ensi kerralla pääsee varmaan jo juoksemaan kilpaa!

Lauantaina siirryttiin aamutoimien jälkeen Helsinkiin. Upea lämmin syksyinen keli tarjosi meille parastaan;  ihana aurinkoinen sää tuntui jopa kesäiselle näin lokakuun puolessa välissä (+15 astetta). Käytiin heittämässä kamat hotellille (oltiin varattu jo hyvissä ajoin huone Glo Hotel Art:sta tätä tyttöjen viikonloppua varten). Sen jälkeen käväistiin lounaalla  Ravintola Teatterissa.

Ilta menikin sitten ystävälle salaa suunnittelemiemme baby shower -kutsujen parissa :)  Varsinainen yllätyskin säilyi lähes loppuun saakka. Jossain kohtaa ystävämme ymmärsi yskän, kun ihmetteli että miksi ihmeessä kannamme kaiken maailman kamaa mukanamme (erityisesti lahjapaperiin käärityt jutut herättivät epäilykset) :D   Vauvakutsuilla nautittiin ennen kaikkea kaveriporukan seurasta ja helmeilevästä naurusta. Oli kiva huomata, että niin monet päivänsankarimme ystävistä pääsi paikalle juhlimaan! Ihasteltiin raskaudesta hehkuvaa onnellista tulevaa äitiä. Syötiin kakkua ja ihmeteltiin päivänsankarin avaamia upeita lahjoja. Miten pieneltä näyttääkään vastasyntyneelle tarkoitetut sukat! Tilaamamme kakkukin maistui todella hyvälle. Siinä oli omena-kinuski täyte ja kaunis koristelu.


Täytekakku Annin Juhlapalvelusta (lämpimästi suosittelen).

Ilta huipentui illalliseen Björckin ravintolassa, Gaijinissa. Söimme koko pöytäseurueen voimin 9 ruokalajin maistelumenun. Sen saa muuten modifioitua myös raskaana olevalle sekä kasvissyöjille sopivaksi. Upotettuamme nämä kaikki 9 ruokalajia drinkkeineen kurkusta alas, oli aikamoisen täysi olo :D   Se ruoka on vaan niin taivaallisen hyvää, että kaikkea on pakko maistaa. Jälkiruoan kohdalla on jo yleensä se olo, että tämäkö vielä...  mutta hyvinhän sekin sitten upposi.


some dinner time

Kaikkinensa oli oikein nauru- sekä makuhermoja kutkutteleva viikonloppu. Tämän voimalla jaksaa taas paahtaa tässä harmaassa kaamokseen taittuvassa arjessa. Niin ihanaa kuin kotiinkin oli taas palata, niin kyllä tällainen pieni viikonloppumatka silloin tällöin tekee terää.




6. lokakuuta 2014

"mehtäsä on ihimisen hyvä olla"

Ei saatu omakotitaloa isolla tontilla peltojen ja metsien keskeltä, silti lähellä keskustaa, niin ja tietysti se oma ranta ja...  ;)  ei saatu ei. Mutta saatiin kiva kämppä läheltä Kallavettä, josta lähtee hyvät lenkkimaastot ihan vierestä. Meidän läheltä löytyy myös pieni, muutaman kilometrin mittainen, luontopolku. Polku mukailee rantaviivaa pitkin Pirttiniemen rehevää ikimetsä-maisemaa. Kun siellä kulkee, ei välillä uskoisi edes olevansa niin lähellä asutusta.




 
Jos tulee fiilis, että haluaa nopeasti "mehtään", niin apu löytyy läheltä. Siellä tuoksuu kostea sammal, jykevät havupuut, kuivuneet askelten alla rapisevat koivunlehdet. Hämähäkin seitit tarttuvat naamaan, kun tallustaa kapeaa mutkittelevaa polkua pitkin.
 


Tänne on hyvä tulla hengähtämään. Polun varrella on muutamia tosi kauniita järvimaisemia ja kalliopaikkoja, joissa uskaltaa tehdä tuletkin.


*****


Itse luontopolku on mitaltaan ehkä jonkun 3-4 kilometriä. Mutta kaikkinensa tuosta lenkistä tulee noin 6-7 kilometriä. Eli oikein hyvä kävelylenkiksi, kun haluaa fiilistellä luonnon keskellä.

Sanovat, että ruska on nyt parhaimmillaan täällä Savossa. Ja se taitaa pitää paikkaansa;  tämä värien loisto on nyt todella upeaa. Näissä tunnelmissa tällä kertaa.



*****

2. lokakuuta 2014

Kuuhullutuksia

Kävin eilen lenkillä. Siinä ei sinänsä mitään ihmeellistä eikä uutta.

Mutta voi hitsi, miten uskomattoman kaunis ilta oli!! Pysähdyin läheiselle uimarannalle, mennen tullen, ihastelemaan kuulasta ja kirkasta tähtitavasta sekä kullankeltaista kuunsirppiä, joka näytti siltä kuin joku olisi ripustanut lasten jättimäisen kuu-valaisimen Vanuvuoren viereen.

Kuunsirppi teki siltaa täysin tyyneen järvenpintaan. Näytti siltä kuin olisi ollut kaksi kuuta; toinen taivaalla ja toinen vedessä. Hengitys höyrysi kylmenevässä illassa ja leijaili kuin sikarin savu kohti pimeää ääretöntä. Tuoksui "pakkanen". Se sama tuoksu, mikä on monesti esimerkiksi matoissa tai petivaatteissa, kun ne on olleet tuulettumassa koko päivän kovassa pakkaskelissä.


Kuunsirppi, joka näyttää tässä (huonossa) kuvassa ihan täysikuulta... öööh..
 
Jäin tätä näkyä siihen laiturille tuijottamaan niin kauaksi aikaa, että meinasin jo paleltua. Sormet olivat kankeat ja juoksun tekemä hikisyys vaihtui selkäpiissä vilunväreisiin. Yritin mä siinä säheltää ja ottaa vähän kuviakin. Mutta huonolla menestyksellä…. Ei ihan ole vielä tuo pimeänkuvaus hallinnassa :D  Ja kun eihän mulla ole etes jalustaa tai mitään. Että koitapa siinä sitten käsivaralla, kännykällä soheltaa jotain kuvien tapaista.


Ei meduusoja, eikä raketteja... :D   kaupungin valoja vain.