Hiihtotavoite

Olen hiihtänyt 200 kilometriä tälle talvea. Jossain luki, että peruskuntoilijalle sopiva tavoite on noin 500km hiihtoa per talvi. Ajattelin siis asettaa omaksi (realistiseksi) hiihtotavoitteeksi tuon 500 kilsaa. Jos luoja suo ja kelejä piisaa, niin (haave) tavoitteeksi asetan 700km.

Kaikki tämän tekstin kuvat by Okko

Raudanpuuteanemia asettaa edelleen vähän haasteita tähän kuntoiluuni. Sykkeet on välillä ihan jäätäviä...  Lauantaina kun olimme tekemässä lähtöä hiihtolenkille, niin syke oli jo vaatteita pukiessa 110 ja ladun varressa suksia jalkaan laittaessa se paukutti jo 145. Kahdenkymmenen kilometrin lenkin maksisykkeeksi jäi Sports Trackeriin merkintä 185 ja keskisyke huiteli siellä 163 bpm. Ja menin oikeasti aika rauhalliseen tahtiin. Semmosta omaa perustahtiani.

Syksyllä, kun en vielä tajunnut vajunneita veriarvojani, ihmettelin että miksen pysty juoksulenkillä pitämään ollenkaan sykkeitä kurissa. Jos yritin pysytellä peruskestävyysrajoilla, niin jouduin siirtymään kokonaan kävelyn puolelle...

 

Eilisellä hiihtolenkillä (ja toki aikaisemmin ennenkin) huomasin myös sen, että tämä anemia aiheuttaa myös sellaista "happi loppuu" fiilistä. Eli välillä tulee sellainen olo, että olisi tarve oikein ajatuksella vetää keuhkot täyteen ilmaa, mutta ei pysty vaikka kuinka vetää ilmaa keuhkoihin rauhalliseen tahtiin. Tuntuu siltä, kuin "reppu" ei täyttyisi. Siis suoraan sanottuna tuntuu siltä, ettei saa riittävästi happea. Tämä selittynee sillä, kun punasolut ovat normaalia pienempiä ja eivät ehdi kuljettaa riittävän nopeasti happea kudoksiin.

Anemiassa oireita voi esiintyä vaikka ja mitä. Ihan kauhistuin listaa lukiessani. Bongasin nimittäin todella monta omiin oireisiini sopivaa kohtaa...

huimaus, kalpeus, keskittymisvaikeudet, käsien ja jalkojen kylmyys, lihasoireet (lihaskrampit tai voimattomuus), päänsärky, rintakipu, ruokahaluttomuus, sydämentykytys (nopea syke tai rytmihäiriö; sydänoireet), sydämen vajaatoiminta, unettomuus (univaikeudet), väsymys, voimattomuus, ärtyneisyys, hengenahdistus, hius- ja kynsivauriot, kuiva karhea iho

Mutta tämän kanssa on nyt vain elettävä ja hiljalleenhan nuo rautavarastot tuosta taas korjaantuu kun rautalisä on aloitettu. Vieläpä tuplamäärällä näin alkuun.

Pitää yrittää muistaa olla itselleen armollinen, eikä turhaan liiaksi väsyttää. Jännä kuitenkin, että jaksan näinkin hyvin niin korkeilla sykkeillä uhreilla. Kai sitä on sydän ja kroppa jo tässä vuosien saatossa tottunut tähän vähän väliä vaivaavaan aneemiseen tilaan...tai jotain.

Sisustushaaveita pikkurahalla

Olen jo pitkään miettinyt, että meidän alakerran vessaan voisi tehdä jonkinlaisen "kasvojenkohotuksen". Pienen pientä pintaremppaa, minibudjetilla, kun ei muuhunkaan varaa ole.

Tällä hetkellä asuntomme pikkuvessa on hyvin tylsä ja yksinkertaisen oloinen. Semmonen perus vessa, 90-luvun moodilla. Tai no on sinne rakennusvuoden jälkeen vaihdettu muovimaton tilalle laattalattia sekä ilmeisesti peilikaappi on vaihdettu jossain kohtaa hieman modernimpaan.

Minusta olisi kiva hieman revitellä ja maalata se oikein värikkääksi. Maalivärejä miettiessä mielessäni on pyörinyt mm. mummola, boheemi, minttukarkki, 50-luku, kreikka ja santorinin värikkäät talot ja nyt viimeisenä Meksiko style. Ajatuksissa siintää vaaleanpunainen, mintunvihreä, vaaleansininen. Sellainen ihana rerto 50-luvun staili, mutta sellaisella sopivan rosoisen rusty:lla vivahteella, josta tuli sitten seuraavaksi mieleeni Meksikon pölyiset kadut ja baarit....  :D   ööööh. Saikohan tästä nyt mitään tolkkua.

Keräsin netistä kuvia tämän sekavan ajatusmaailmani tueksi. Tässä kollaasi....värikästä, eikö vain? :)

Tämä muutos olisi tarkoitus toteuttaa pienellä rahalla. Eli hankintalistalle tulisi ainoastaan jokunen maalipurkki, hyllytaso, allaskaappi ja/-tai peilikaappi, pieni värikäs räsymatto. Ja valaisinkin menisi sitten varmaan vaihtoon, kun nyt siellä on vain semmonen perus tylsä loisteputkivalaisin. Näihin kalusteisiinkin ajattelin pääsääntöisesti katsoa valikoimaa ensin kirpputoreilta ja Tori.fiistä. Tilan säästämiseksi voisi ajatella esimerkiksi vessanpöntön päälle laitettavaa omilla jaloilla seisovaa avohyllykköä. Alla oleva esimerkki IKEA:sta. Maalaisi sen sitten vain vaikka mintunvihreällä kalustemaalilla, tms. :)

Lisäksi tietysti ihan pelkällä pikkusisustuksella (taulut, koriste-esineet, tms.) voisi hoitaa lopun stailauksen.

Mutta joo. Palailen tähän aiheeseen varmaan tuonnempana uudestaan. Jos vaikka saisin napsittua muutaman kuvan nykytilanteesta, yms. Toivottavasti saisin nyt vihdoinkin tämän muutoksen edes johonkin kantimiin, pelkän suunnittelun ja haahuilun lisäksi :D  

The Unexpected Virtue of Ignorance

Jälleen kerran vaihtui viikko mukavissa merkeissä. Eilen kun hiihtelin lähiladuilla illan pimeydessä, niin välillä ihan ääneen huokaisin, että "kylläpä on mukavaa". Siis tämä elämä, ja nämä päivät. Ainakin välillä ;D   kuten ystävänikin hiljattain totesi, "onko tämä vain tyyntä myrskyn edellä". Niin on ollut nyt seesteinen ja hyvä fiilis, pitemmän aikaa.

Lauantaina käytin yli 4 tuntia aikaa asuntomme siivoamiseen. Tein oikein perusteellisen viikkosiivouksen. Pyykki- ja astianpesukoneet laulamaan, matot pihalle, roskat pois, irtotavarat ja sälät pöytätasoilta kaappeihin, imurointi, vessojen pesu, pölyt, lattioiden pesu, tuuletus....vaikka vallan mitä. Hirvee homma, mutta siitäkin osaan nauttia, mikäli saan tehdä sen omassa rauhassa ja ajan kanssa. Ja kuunnella samalla musiikkia. ISOLLA. Biisi biisejä, dins dins.  :D 

Illalla kävimme elokuvissa katsomassa Alejandro González Iñárritun:n uutuuselokuvan Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance). Olen tykännyt kaikista ohjaajan aikaisemmista leffoista todella paljon (mm. 21 grams, Babel, Amores Perros, Biutiful), ja senpä vuoksi odotukset olivat nytkin melkoisen korkealla. Ensimmäisen puolentunnin aikana olin hieman skeptinen, että mikä tämä leffa nyt on oikein miehiään. Mutta loppua kohden se vain parani kuin viini vanhetessaan ja lopputekstien pyörähtäessä näytölle, olin ihan haltioissaan. Tai ainakin niissä hyvissä fiiliksissä, mitä erittäin hyvä elokuvakokemus voi vain tarjota. Myös mies tykkäsi todella paljon. Pureuduimme vielä elokuvan pyörteisiin uudestaan vaihtamalla ajtuksia siitä massiivisten jenkkiburgereiden äärellä, Bowl D1ner:ssä, leffaillan päätteeksi. Minusta se kuuluu osana hyvään leffakokemukseen, kun saa jonkun kanssa jutella leffan tapahtumista, juonesta, kuvauksesta, leikkauksista, henkilöistä, näyttelijöiden onnistumisista, yms.

Itse antaisin tälle mustalle komedialle 4,5 tähteä. Suosittelen. Ainakin niille, jotka tykkää vähän erilaisista leffoista. 

Sunnuntai oli melkoisen aktiivinen päivä siitäkin huolimatta, että meidän aamu venyi pitkälle aamu- tai jopa iltapäivään. Hörpin aamukahveja vielä siinä yhden pintaan....  Nykyään tuntuu, että mikään unimäärä ei enää riitä mulle. Nukuin sitten liian vähän, sopivasti tai aivan liian pitkään, niin silti aina väsyttää. Syykin tähän vetämättömyyteen toki löytyy taas, nimittäin verikokeen tuloksista. Anemiahan se taas on päässyt iskemään. Hb oli vain 102, eli rautakuurille jälleen. ARGH. Vatsa kun ei niistä rautanappuloista kovin ilahdu.

Mutta siis, aktiivinen päivä oli, anyway. Kävin ensin tallilla, jossa tein reippaan maasto-höntsäily-lenkin poni-pappareisen kanssa. Tallin lähimaastot on nyt hyvässä kunnossa; juuri sopiva lumipeite, joka tarjoaa mahdollisuuden ravaamiseen ja laukkaamiseen, ilman että tarvitsee pelätä hevosen jalkojen puolesta. Ressukka tulikin aivan hikeen, vaikka ihan tietoisesti kuitenkin säästelin ravi- ja etenkin laukkapätkien kanssa. Virtaahan heposella olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta en viitsinyt sitä kuitenkaan laukkuuttaa ihan piippuun asti. Syksyllä vaivannut jalka ja siitä johtunut kevyempi jakso kun on takana, niin pitää maltillisesti kasvattaa taas hevosen kuntoa. Toki hikeentymiseen vaikuttaa myös hevosen talveksi kasvattama massiivinen talvikarvapeite, joka on kuin paksu villakarvamatto. Tietää taas melkoisia harjaustalkoita kevään koittaessa...

Ajelin tallilta kotiin kaupan kautta ja lähdin heti välipalan syötyäni hiihtolenkille. Keli oli loistava ja ladut olivat jäätyneet pikkupakkasesta johtuen. Eli luistoa oli! Hiihdin ensin tasatyönnöin noin kymmenisen kilometriä, jonka jälkeen luistelin vielä rapiat 12 kilometriä. Tuo hiihto on kyllä siitä jännä laji, kun on niin täysin keliriippuvainen, ainakin näin kuntoilijan näkökulmasta. Perjantaina oli märkä plussakeli ja tuntui, ettei hiihdosta tule yhtään mitään. SportTrackerin päiväkirjassakin taitaa lukea perjantain kohdalla, että "Hiihtoa. Märkä keli. Oli ihan paskaa!"  :D   kun sitten taas eilen oli ihan mahtava luisto ja oli niin kauhian mukavaa. Eli hiihto tarjoaa ainakin yllätyksiä, jos ei muuta. Heh.

Olen nyt hiihtänyt uusilla luistelusuksilla, jotka sain mieheltäni joululahjaksi <3   Kyseessä Karhu Volcan kilpasukset, muutaman vuoden vanhaa mallia. Käytettynä ostettu, mutta todella hyvä kuntoiset. Sain myös uudet pitemmät sauvat (100% hiilikuitua, kevyemmät). Monot ostin käytettynä Tori.fiin kautta viidelläkympillä.

Hankintalistallani on nyt seuraavaksi SportTracker sykevyö, jonka voi liittää bluetoothilla kännykkääni. Saa sitten sykkeetkin (ja todelliset kalorinkulutukset) mukaan näihin mun treenimerkintöihin.

Eilen ja vielä tänä aamunakin on kyllä ruoka maistunut! Ja unetkin olivat melkoisen sikeät, vaikka todella outoja unia taas näinkin... ;D   kyllä ois ollut taas melkoiset stoorit kirjoitettavana unipäiväkirjaan. Huh huh.

Ihana viikonloppu!

Takana huikea viikonloppu hyvien ystävien kanssa! Eilen tuntui ihan haikealta palata takaisin kotiin ja normi arkeen. Perjantaina ajeltiin siis työpäivän päätteeksi Helsinkiin, jossa yövyimme ystäväpariskunnan luona valmistautuen seuraavan päivän ristiäisiin.

 

Pitkäaikaisimman lapsuuden ystäväni kaunis tyttövauva sai nimen lauantaina Pihlajamäen kirkossa. Oli kyllä jotenkin niin tämän perheen näköiset kastajaiset, että! :)   Heidän häistään ennestään tuttu pappi itketti meitä taas kauniilla ja henkilökohtaisella puheellaan. Myös ristimisen päättänyt lauluesitys sai kyynelkanavat aukeamaan yhdellä jos toisellakin. Todella koskettava ja kaunis tilaisuus kyllä oli.

Lauantai menikin sitten pitkälti ristiäisjuhlien merkeissä. Juhlien jälkeen illalla ehdittiin vielä hetken aikaa istua isommalla kaveriporukalla Pihliksessä, ennen kuin jatkettiin matkaa Siuntion kauniiseen maalaispitäjään, kummipojan ja ystäväpariskunnan luokse yökylään.

Meillä oli oikein mukava lauantai-ilta. Saunottiin, löhöiltiin sohvalla, katsottiin telkkaria, paistettiin makkaroita takkatulen lämmössä, höpöteltiin ja leikittiin reippaan ja aktiivisen kummipojan kanssa. Hänen touhujaan on aina niin kiva seurata. Miehet uskaltautuivat käymään myös hyytävän kylmässä joessa saunan päätteeksi. Hrrrrr!

Sunnuntaina ehdittiin vielä käydä porukalla ulkoilemassa ja laskemassa rattikelkalla mäkeä läheisen kylpylän mäkimailla. Olihan muuten kivaa! :)   en muistakaan, milloin olen viimeksi laskenut mäkeä.

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä Lahden keskustassa syömään todella makoisat raviolit ja muut italialaiset herkut Mamma Maria -ravintolassa. Ravintolaa voi kyllä erittäin mielellään suositella kaikille, jotka Lahden suunnalla liikkuvat. Niin oli hyvää ruokaa!

Iso kiitos vielä molempien yöpaikkojemme isäntäväelle! :)  oli huippua nähdä.

Näissä tunnelmissa kohti kevättä ja piteneviä iltoja...

Hiihtoja ja juhlahulinoita

Meidän vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, kotona. Työpäivän päätteeksi käytiin kaupassa ja missattiin juuri oviansa sulkeva rakettikauppa. Eivät enää suostuneet myymään meille, kun olivat jo kassaa laskemassa. Eli ei raketteja tänäkään vuonna. Sen kerran kun oltais pari kymppiä uhrattu raketteihin, niin ei. Ei sitten :D   Menimme illan päälle sitten kuitenkin naapureiden mukana alas uimarannalle katsomaan, kun he ampuivat omia rakettejaan. Myöhemmin illalla ajoimme vielä keskustaan katsomaan sataman ilotulitusta. Olihan siinä pauketta kerrakseen. Ja omat rahat säästyi.

Tehtiin kotona "pikaruokaa" uuden vuoden kunniaksi, eli ranskalaiset ja makkarat uunin kautta ääntä kohti. Hyvää oli kun sotki siihen joukkoon vähän chili-grillisalaattia ja aurajuustoa.

Naapurissa jaksoivat juhlia pitkälle yöhön karaokea hoilaten :D   Tuo ilakointi, juhliminen, puheensorina ja laulu ei meitä haitannut. Päinvastoin; hyvä että edes joku jaksaa vielä juhlia aamuun saakka!

Uudenvuodenpäivänä kävimme yhdessä tallilla ja sen jälkeen vielä hiihtämässä Siilinjärvellä. Ollaan nyt ajettu muutaman kerran Siilinjärvelle hiihtämään, koska siellä on olleet paremmat ladut kuin täällä Kuopiossa. Hieman on ihmetyttänyt, kuinka huonosti Kuopion kaupunki on hiihtoladuistaan tänä vuonna huolehtinut.... :/    Täällä on kuitenkin todella innokasta hiihtokansaa.

Olen nyt käynyt hiihtämässä 5 kertaa. Kilometrejä on kertynyt noin 76 kilometriä perinteistä lykkien. Mies on hiihtänyt jo varmaan pari sataa kilometriä enemmän kuin meikäläinen.... johan minä sain yksi yö soitella sen perään, kun huolestuin jo niin kovin, kun häntä ei näkynyt eikä kuulunut hiihtolenkiltä. Mutta huoli oli turhaa....siellähän se vielä veisteli Puijon mäkisiä rinteitä otsalampun valossa... :D

Eilen sunnuntaina oli kummityttömme ristiäiset Jyväskylässä. Ajelimme sinne ja takaisin ihan vain päiväseltään. Paluumatkalla tosin poikkesimme nopeasti myös Äänekoskella, kun kävimme tekemässä siellä hieman uusia suksihankintoja.

Kummitytön ristiäiset olivat oikein mukavat. Oli kiva nähdä ystäviä ja tuttuja. Ja ennen kaikkea oli huippua päästä tutustumaan kummityttöön! Mikä hurmaava pieni tukkajumala siellä olikaan meitä vastassa. Tuuhealla ja paksulla hiuspehkolla hänet siunattu jo syntymästä lähtien :)

Rintamamiestalon tunnelmia

Tässä hiljalleen on taas asennoiduttava tähän perusarkeen. Joulut ja muut pyhät alkaa olla takana päin ja kohti kevättä mennään. Mun pääkoppa on jo ihan sekaisin näistä päivistä;  milloin on pyhä, arki, lomapäivä, työpäivä, välipäivä.....ääääh!! :D  Ei meinaa enää perässä pysyä. Nyt saa vielä yhden pyhäpäivän tässä viettää keskellä viikkoa Loppiaisen merkeissä ja sitten onkin työn täyttämää arkea aina tuonne talvilomaviikolle saakka.

Täytyy kyllä nyt todeta ja tänne muistiin kirjoittaa, että mulla on ollut aivan ihana joulun ja uudenvuoden aika tänä vuonna! Viimeiset pari viikkoa ovat olleet todella mukavia ja rentouttavia. Kiitos siitä.

Näissä tunnelmissa tällä kertaa...
  ~ Kaline ~

Vuoden eka tallireissu

Hip hei! Sain vihdoin miehenkin mukaani tallille tuossa vuoden ensimmäisenä päivänä. Se oli oikein mukava reissu :)

Ratsastin ensin jonkun aikaa kentällä ilman satulaa, kevyesti käynnin ja ravin läpi. Sen jälkeen mies sai ratsastaa vuokrahepallani piiiiitkät loppukäynnit. Oikein hyvin meni. Vuokrahevoseni ei vain ole koskaan aiemmin näyttänyt vielä niin pieneltä kuin nyt, kun 189 senttinen miehen köriläs kiipesi sen selkään :D   Melkeinhän siinä jalat ylsi maahan ja hevonen näyttikin yhtäkkiä lähinnä pieneltä ponilta.

*****

Olin kuitenkin hirmuisen iloinen, että mies lähti tallille mukaani ja suostui oitis ratsaille, kun kysyin että haluaako hänkin ratsastaa. Ja vieläpä ilman satulaa. Siinä ne sitten mennä köpötteli kenttää ympäri, pitkän aikaa. Raviakin olisi varmasti muuten kokeiltu, mutta miehen pari kuukautta sitten leikattu selkä ei varmasti olisi siitä höykkyytyksestä vielä tykännyt....  ehkä ensi kerralla sitten :)

** Hyvää uutta vuotta 2015 **

 

Terveyttä, rakkautta, hyvää oloa, onnellisuutta! Niitä minä sinulle toivon.

 

Hyvää uutta vuotta 2015!

 

******

******

Vuonna 2008. Jyväsjärven jäällä.
Juhlistimme vuoden vaihtuessa seitsemää mennyttä yhteistä vuottamme. Kahdeksas edessä. Ja toivon mukaan monta monituista lisääkin!! :)