16. helmikuuta 2015

Ohjattua ratsastusta - ne kädet!

Olen nyt useamman kuukauden ratsastellut ihan itsekseni ja vieläpä aika usein maastossa, keskittymättä sen kummemmin istuntaan tai muuhunkaan. Sunnuntaina tarjoutui pitkästä aikaa mahdollisuus ohjattuun ratsastustuntiin vuokrahevosellani ja se totta vieköön oli kyllä paikallaan! :)  Mun istunta ja erityisesti kädet olivat taas lähteneet ihan omille teilleen, ratsastusta ajatellen. Teki hyvää, kun joku oli vieressä katsomassa ja korjaamassa tekemiäni virheitä. Sain taas monta vinkkiä joiden avulla pystyn jatkossa treenaamaan ja korjaamaan erityisesti mun käsiapuja.

Ikäväkseni sain todeta, että olen ratsastanut liian kovalla kädellä viime aikoina. Se aiheuttaa helposti sen, että hevonen näyttää päällisin puolin menevän muodossa, mutta todellisuudessa se meneekin sitten helposti kuolaimen alle ja rullautuu turhan tiiviiseen pakettiin kaulasta ja jää etupainoiseksi.



Tunnilla tehtiin hyvin semmoisia perusjuttuja (taivutuksia, voltteja, ympyröitä, siirtymiä, tempon muutoksia), mutta keskittyen tiiviisti siihen oikeasti laadukkaaseen ja lempeään käsiapujen vaikutukseen.

Huomasin myös, että olen pitänyt ohjasotteen ennen jotenkin ihan liian kaukana / takana ja leveällä. Nyt opin sen, että kun pidän kädet joustavina 90-asteen kulmassa ja nyrkit harjan yläpuolella (eikä siellä harjanjuuressa, kuten yleensä :D ), niin pystyn paremmin pitämään sen rennon ohjasotteen ja hevonenkin pysyy suustaan tyytyväisempänä.

Minun pitäisi muutenkin prepata sitä puolta, että ohjaisin hevosta enemmän istunnalla ja pohkeilla, kuin mitä ohjastuntumalla. Niin ja ehkä mun pitäisi vaan huomattavasti useammin osallistua tunneille ja valmennuksiin....  :)   liikaa jää nyt oman harjoittelun varaan.



Noooh, mutta. Kaikki hyvin loppu hyvin. Hellu oli sitä mieltä, että olen kuitenkin tässä matkan varrella kehittynyt huimasti ja tällä kyseisellä tunnillakin mentiin taas askel eteenpäin. Ainakin jos muistan pitää nämä opitut asiat jatkossakin mielessäni :D  

Tästä on taas hyvä jatkaa harjoituksia eteenpäin. Seuraavaa valmennusta odotellessa.

Sunnuntaina meitä helli muuten aivan ihana aurinkoinen kevättalven keli! Autolla ajaessa olisi ollut tarvetta jo aurinkolaseillekin. Toki aika napakasti pakkanen puri mm. varpaita (-12 astetta), vaikka muuten ratsastaessa tulikin melkoisen kuuma tuossa jämäkässä toppatakissa....hiki vaan virtasi selkäpiitä pitkin. Liikuntaa se on tämäkin, sanon minä!




15. helmikuuta 2015

Laskiainen

Lauantaina olleen ystävänpäivän (ja tulevan laskiaisen) kunniaksi leivoin meille laskiaispullat. Tai "laiskiaispullat" kuten ne lopulta nimesin. En nimittäin jaksanut alkaa pullataikinaa itse vääntämään, joten ostin puolivalmista Pirkka-pullaa pakastealtaasta. Ihan hyviä tuli näistäkin, vaikka itse pulla olikin todella höttöistä. Mutta kun väliin tursotti kunnon kerroksen vaniljavaahtoa ja mansikkahilloa, niin kyllähän ne maistui... ;)


Viikonloppuaamut on kyllä elämän suola! Ihanaa, kun saa nukkua hieman pitempään ja ihan kaikessa rauhassa syödä aamupuuroa ja nautiskella kahvia sohvan uumenissa telkkaria katsellen tai radiota kuunnellen. Joskus meidän viikonloppuaamut saattavat kestää jopa parisenkin tuntia :)   hitaasti päivän touhuihin heräten ja akkuja lataillen.

Männä lauantaina, aamupalan jälkeen, pakattiin sukset autoon ja ajettiin Neulaniemen ulkoilu- ja virkistysalueen reunamille ja lähdetiin siitä Tervaruukin lenkille hiihtelemään. Tarkoituksena oli hiihtää Pilpan majalle kahville ja jatkaa siitä jäälatuja pitkin takaisin autolle. Ehdittiin juuri sopivasti hiihtomajalle, ennen sulkemisaikaa. Siinä sitten ryystettiin kahvia ja syötiin sämpylää. Majassa oli mukavan lämmin ja leppoisa tunnelma. Hiihtoreissun pituudeksi tuli reilu 15 kilometriä. Keli oli hieman raskas, koska lämpötila oli plussan puolella ja satoi märkää lunta. Mutta kivaa oli joka tapauksessa.


*****


Hiihtolenkin jälkeen maistui suihku, ruoka ja vielä jälkiruoaksi kahvi + loput laskiaispullat :D   Ihan hyvä, etten koko pussillista (14 kpl) niitä pullia paistanut...  3 pullaa per naama sai riittää tällä erää.

Tuo Neulaniemen ulkoilualue on muuten kuin pieni paratiisi keskellä Kuopiota. Noin 1000 hehtaaria eheää järvimetsäaluetta tarjoaa upeat luonto- ja ulkoilumahdollisuudet meille kaupunkilaisille. Ja se on hyvin kaupunkilaisten saavutettavissa, eli lähellä kaupungin keskustaa (n. 3,5 km), mutta silti siellä ollessa voi tuntea olevansa jossain kaukana sivistyksestä. Eli hyvin sellainen erämainen tunnelma. Siellä on kiva käydä niin kävellen, meloen, juosten kuin hiihtäenkin. Löytyy makkaranpaistopaikkoja, kalastusjärviä ja -lampia sekä laavuja, yms. Harmi vain, että kaupunki on nyt suunnittelemassa alueelle noin 6000 asukkaan lähiötä (!!!). Jos tuo kaavoitus tulee toteutumaan, niin me Kuopiolaiset tulemme kyllä menettämään erittäin arvokkaan ja korvaamattoman ulkoilu- ja virkistyspaikan. Todella surullista, jos näin käy. Itsekin kävin jo nimeni laittamassa kansalaisaloitteeseen, jolla tätä hanketta vastustetaan.

Näissä tunnelmissa tällä erää.

14. helmikuuta 2015

* Hyvää ystävänpäivää **

 
Toivotan kaikille oikein hyvää ystävänpäivää!

Kamut -sarjis lämmittää mieltä. Ainakin tällaisen vannoutuneen kissaihmisen :)

11. helmikuuta 2015

Föönistä tuulee


Voimakkaassa länsivirtauksessa syntyvä föhn-tuuli valtaa Suomen. Länsi-Suomessa lämpötilat ovat jo maanantaista saakka olleet reilusti plussan puolella, myös yöllä.

Föhn-tuuli syntyy, kun voimakas länsivirtaus ylittää Skandit eli Kölivuoriston. Pilvet, sateet ja kosteus jäävät Norjan puolelle. Kuivunut ilma lämpenee, kun se laskeutuu Ruotsin puolelle ja jatkaa Suomeen.

Föhn-tuuli ulottuu harvoin itäiseen Suomeen. Nyt yltää, koska virtaus on erityisen voimakas.
 
 
Nouseva aurinko väreilee horisontissa maalaten pilvenreunat punaisen eri sävyillä. Räystäistä tippuu vesi ja linnut visertää. Lits läts, plus viis. Onko nyt muka helmikuu?! Sukat tuntuivat märiltä jo ennen kuin ehdin edes taloyhtiömme parkkipaikalle. Piha on paikoitellen kuin luistinrata ja tottahan toki sattuukin sopivasti olemaan meidän talonmiesvuoro. Joten ei muuta kuin ämpäri täyteen soraa ja hiekoitushommiin. Liukastelen korkosaappaissa rinnettä ylös ja heittelen pölyävää soraa sinne tänne. Hiekka ratisee hampaissa ja mietin samalla, että onkohan hiekasta iltapäivällä enää mitään jäljellä. Se kun tuntuu uppoavan sulavan lumen uumeniin sen siliän tein. Naapurin rouva ulkoiluttaa koiraansa ja huikkaa huomenet.
 
Mies pakkaa autoa. On esitteitä, lehtisiä ja muuta rekvisiittaa. "Messupojaksi" - naurahtaa mies. Lähdössä työreissulle Joensuuhun. Minä istahdan puuskuttaen vänkärinpenkille ja auon takkia ja heitän pipon takapenkille. Tulipa kuuma! Tilannetta ei juurikaan helpota käsissä lämmittävä kahvitermosmuki. Mutta ai että kuinka hyvälle tuo aamun ensimmäinen kahvikuppi aina maistuukin! :)   Kurvaillaan kohti keskustaa, on liukkaat tiet. Kuikuilen auton ikkunasta pihalle ja katsastan lumitilannetta. Mietin kuumeisesti, että miten hiihtolatujen nyt käy. Onneksi lunta on tullut niin paljon viime viikkoina, ettei se ihan pienestä hätkähdä. Silmiini osuva hiihtolatu lammen jäällä näyttää todella kiiltävälle....luistoa luulisi nyt ainakin olevan! Ihmiset kävelevät kaduilla varovaisen näköisesti. Kiertelevät vesilätäkköjä naama rutussa. Yksi jos toinenkin horjahtaa askellustensa lomassa.
 
Mies käväisee nopeasti vielä toimistolta hakemassa lisää esitteitä ja heittää minut sitten työpaikalle. Tehtaan pihassa on taas monen monta rekkaa odottamassa lastausta. Hörppään viimeiset hömpsyt kahvimukista ja huikkaan hyvät työreissut miehelle. Aikoo oikaista jäätien poikki. Toivottavasti vesi ei ole noussut jäälle - mietin, kun katselen loittonevia auton perävaloja.
 
Katselen työpäivän ajan haikeana ikkunasta ulos. Kaunis auringonpaiste, mutta niin kovin leuto ja märkä keli. Tänään oli tarkoitus lähteä hiihtämään vielä illan päälle. Toivottavasti ladut kestää. Jäälle ei ole varmaan enää aikanaan menemistä. Kestää toki kyllä, mutta vesi on varmasti taas noussut jään pinnalle.
 
Näissä tunnelmissa tällä erää...
 
 
Pohjoisella Kallavedellä, SU 8.2.2015
 
 
 
 
 
 
 
 
 


6. helmikuuta 2015

Päivä pitenee

Toissa päivänä heräsin bussipysäkillä työpäivän päätteeksi horroksesta toteamaan, että vielä viiden aikaan iltapäivällä on valoa!! Siis jestamandeera! :)  Ihanaa. Valoa kohti.

Mies toi tuliaisia Mikkelin työmatkaltaan :)  NAM!

Eilen juhlittiin Runebergin päivää torttujen merkeissä ja tänään on sitten vuorossa Saamelaisten kansallispäivä. Upea kulttuuri, jota mielestäni pitäisi vaalia tiukasti. Tällä hetkellä Suomessa asuu noin 6000 saamelaista. Minusta saamelaiskulttuuri on jotenkin todella kiehtova! Jotain mystistä ja jopa taikuutta. Ainakin sellaista Lapin taikaa ;)  Siihen liittyy vahvasti luonto ja sen kunnioittaminen. Se on mielestäni sellainen asia, joka meidän jokaisen suomalaisen olisi hyvä omaksua. Tällaiseen lauseeseen törmäsin jossain saamelais-haastattelussa joskus. Kuinka oikeassa tämä onkaan.
"Luonto on tärkein henkiolento, jonka kanssa täytyy elää sovussa". 

Eilisen hiihtolenkin päätteeksi ynnäsin kilometrejä yhteen ja sain todeta, että hiihtomittari näyttää tällä hetkellä 300 kilometriä. Uskon tällä hetkellä vahvasti siihen, että pääsen jopa siihen "haavetavoitteeseen" eli seiskalla alkavaan satalukuun. Lunta on ainakin tällä hetkellä täällä Pohjois-Savon tasolla siinä määrin, että siitä sen ei pitäisi kiinni jäädä. Ja me ollaan lähdössä talvilomalla Ylläkselle hiihtämään viikoksi, joten siellä toivon mukaan saan kerrytettyä kilometrejä satasen jos toisenkin. Lähdetään reissuun yhdessä vanhempieni kanssa.

Löydettiin kiva lomaosake läheltä Ylläksen rinteitä. Se täytti kaikki meidän kriteerit;  takka, sauna, ladut lähtee pihasta, Ylläksen palvelut suht´ lähellä, 4 hengelle makuutilat, siisti, perusmukavuudet, yms. Ja olipa vielä yllättävän edullinenkin siihen nähden, että viikko 13 tuntui olevan yksi suosituimmista lomaviikoista Lapin suunnalle matkaavilla. Se näkyi kyllä, kun tuota asumusta etsi (niin varaustilanteessa kuin hinnoissakin...).




Tosi kiva lähteä tuonne Lapin reissulle. En ole itse asiassa koskaan käynyt noin pohjoisessa näin talviaikaan. Ylläksellä on tullut kyllä käytyä pari kertaa, mutta kesällä ja syksyllä. Kiva päästä nyt sinne ihan "hiihtolomalle" :)

Muuta ihmeellistä tänne ei sitten oikeastaan nyt kuulukaan. Arki rullaa eteenpäin kuin juna ja välillä tuntuu, että päivät vain toistavat itseään. Mutta en mä valita. Näin on oikein hyvä.


Tallilla on päästy taas treenaamaan koulukiemuroita ihan tosissaan.


Rankat harrastukset vaatii visusti myös lepoa...  :D