24. syyskuuta 2015

Elämän voimavaroista

Eilen taideterapiakurssilla oli niin mielenkiintoinen aihe, että tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä ihan tännekin asti.

Saimme tehtäväksi käsitellä oman elämän voimavaroja. Tämän pohdinnan tueksi otettiin puu. Tai tarkemmin ottaen voimavarojen puu. Siinä juuret kuvastavat elämän peruspilareita ja niitä voimavaroja, joilla arjessa ja elämässä jaksaa. Runko on yhtä kuin ne asiat, joissa kokee olevansa hyvä ja onnistuvansa. Oksat on niitä asioita, joista nauttii ja joista saa iloa elämäänsä. Lehtiin kiteytyy unelmat, haaveet ja toiveet. Tässä mentiin jo todella syvälle omaan elämään ja sisimpään ja sen vuoksi näitä töitä ei ruodittu nyt yhdessä illan päätteeksi ollenkaan, asioiden henkilökohtaisuuden vuoksi.

Saimme hyvin vapaat kädet toteuttaa tätä pohdintaa voimavarojen puusta. Ajatusten selventämiseen sai käyttää kuvitusta, sanoja, ajatuksia, valokuvia....mitä nyt ikinä mieleen tulikaan. Omalla kohdallani nämä ajatukset konkretisoituivat maalaamisen sekä kirjoittamisen avulla paperille. Ostin jo alkusyksystä pienen muistikirjan, jota olen kuljettanut mukanani siitä lähtien. Nyt vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaakin siihen jotain :)   Vihkosen kansien väliin tallentui sekalainen sotku ajatuksia näistä elämäni voimavaroista. Lisäksi sinne hahmottui runon tapaisia lauseita. Ja kyllähän minä lopulta sitten myös maalasinkin akvarelleja sekä valmisvärejä hyödyntäen.

Alla eilinen tuotokseni.

  
Minne ovat juureni kasvaneet, multaan mystiseen juurtuneet.
Rungon vuosirenkaisiin, ovat muistoni piirtyneet.
Oksille hennoille, laskeutuneet niin elämän ilot kuin surut.
Lehdissä toukokuun vehreissä, soi suvivirren urut.
Kesän tuulissa huojuen tuoksuen, kuljen elämän virtaa.
Ruskan loistoon annan haaveiden hautautua hiljaa.
Riisuudun alastomaksi talven pimeyteen, en pelkää enää.
Annan mahdollisuuden uuden, olla vahva ja elää.
 
Näissä tunnelmissa tällä erää...
   ~ Kaline ~
 
 


16. syyskuuta 2015

Syksy saa

Vaikka saimmekin nauttia pitkään jatkuneesta kesän jatkoajasta, niin jo joutuu syksy ruskan väreineen ja kylmine pohjoistuulineen.

Täytyy yrittää muistaa nauttia näistä kuulaista kauniista syyspäivistä ennen sitä jokseenkin masentavaa marraskuuta, jolloin hämärä tuntuu peittävän koko tienoon aamusta iltaan ja kengät kastuvat sukkia myöten loskassa rämpiessä.


Kesä on kyliltä poissa,
surun sumuinen vilja
vain soutaa synkissä soissa,
pientaret pimeää tähkii,
hettehet huokuvat huuraa,
katoille kasvaa,
kasvaa helisten kukkivaa kuuraa,
jäätyvät järvien rannat,
kipinöi kynnöksen multa,
kuutamon haileaan helmaan
lentää lehtien kulta.
Näin kauniisti luonnehti syksyä savusaunassa syntynyt runoilija Einari Vuorela, Keuruulta.




Tähän alkusyksyyn on kuulunut monen moista. Valitettavasti myös sairastelua. Kuumeinen lenssu piinaavan yskän kera ja melkein heti perään ärhäkkä vatsatauti. Nyt onneksi alkaa olla taudit selätettynä ja pääsee palaamaan juoksupoluille. Tallilla olen käynyt vaihtelevasti 1-2 kertaa viikossa. Vuokrahevonen meinaa saada hirvikärpäsistä hepulin, joten olen nyt mennyt ehkä hieman ahkerammin kentällä kuin maastossa. Yleensä pyrin siihen, että joka toinen kerta menen maastoon ja joka toinen kerta kentällä.

Kummipoika täytti hiljattain kaksi vuotta ja häntä juhlittiin viime lauantaina Siuntiossa kauniista aurinkoisesta syyspäivästä nauttien. Ihan niin kuin viime vuonnakin samaan aikaan. Hän on auringon lapsi. Oli kiva taas samalla nähdä läheisimpiä ystäviä. Heistä saa niin paljon voimaa elämäänsä.

Ilmoittauduin jo kesällä kansalaisopiston taideterapiakurssille. Tämä Voimaa kuvista -kurssi alkoi viime viikolla ja tällä viikolla oli vuorossa toinen kerta. Meitä on koossa oikein hyvä ryhmä. Kyseessä ei ole varsinaisesti terapiaistunto, vaan enemmänkin ideana on oman itsensä tutkiskelu kuvatyöskentelyä hyödyntäen. Varsinaista piirtämistä tai maalaamistakaan ei opeteta. Tärkeintä on oma sisäinen luovuus ja leikillisyys sekä rohkeus heittäytyä ajatuksineen paperille. Kenenkään taiteellisia lahjoja (tai lahjattomuutta) ei arvostella, koska tärkeintä on se kuvaan sisältyvä tarina ja henkilö sen takana. Erittäin mielenkiintoinen kurssi! Viikon kohokohtia nämä kurssi-illat tänä syksynä.


Kuopion kansalaisopiston pääkampus sijaitsee ihanassa vanhassa kasarmirakennuksessa





Tälle syksyä on luvassa vielä monta kivaa juttua. Reilun viikon päästä mennään miehen kanssa Pannuhuoneelle kuuntelemaan Iisan keikkaa ja siitä viikko, niin päästää juhlimaan ystäväpariskunnan häitä Keski-Suomeen. Syyshäät, ihanaa! Kotikonnuille Kalajoellekin pitäisi vielä tässä syksyn aikana ehtiä. Tarkoituksena olisi viimeistään lokakuussa mennä käymään. Ehkä ajoitan vierailuni Kalajoen perinteisten markkinoiden aikaan, niin pääsee samalla ihastelemaan vanhan kaupungin eli Plassin taloja ja pihoja.

Näissä tunnelmissa tällä erää...