Tunturien taikaa

Ai että minä sitten rakastan hiihtämistä täällä Lapin lumossa! Raikas ilma, hiljaisuus, taianomaiset tunturimaisemat, puhdas lumi, porolaumat, punaposkinen hiihtokansa, latukahvilat, savulta tuoksuvat laavut.... listaa voisi jatkaa aika pitkälle :)  Minusta on lisäksi todella inspiroivaa, kun tuolla laduilla näkee kaikenlaista menijää. On lapsia, nuoria, perheitä, eläkeläisiä, urheilijoita, kuntoilijoita, retkeilijöitä ja vaikka vallan mitä. Todella ihanaa nähdä, kuinka hiihto saa niin monen ikäiset ja kuntoiset ihmiset liikkeelle. Se on parasta, että jokainen voi mennä sillä tyylillä ja kunnollaan kuin itse haluaa ja pystyy.

Lempireittini täällä Ylläksellä on ehdottomasti latuosuudet, jotka kulkevat tuntureiden välistä. Esimerkiksi Kesänki-Lainion välinen sola, Kesänki-Kellostapuli tai Lainio-Pyhätunturin välinen osuus. Siinä pääsee jotenkin niin tähän Lapin tunnelmaan, kun hiihtelee tuntureiden ympäröimänä. Harmi, ettei Kukas-tunturille menevää latua oltu vielä ajettu. Olisi ollut kiva käydä siellä katsomassa maisemia. Latu ajetaan sinne ilmeisesti vasta kevättalven puolella.

Ylläksen reissumme alkaa olla päätöksessä. Huomenna on aika luovuttaa mökki seuraaville. Tänään toki ehtii vielä ladullekin, mutta keli on sen verran karsea (lumipyry), että voipi olla hyvä keksiä nyt jotain muuta tekemistä ja virikettä.

Kiitos Ylläs. Oli kiva käydä taas. Onneksi tänne pääsee aina uudestaan, jos siltä tuntuu.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Kaamosterveiset Ylläkseltä

Hiljaisuus. Se ympäröi minut samalla kun kaamoksen upea väriloisto laskeutuu taivaanrantaan. Ennen sinistä hetkeä vallitsee vaaleanpunainen hetki. Ihastelen sitä kauneutta ja värien kirjoa samalla kun hiihdän läpi korpimaan. Olen matkaamassa Velhon kodalta kohti Tunturijärven laavua. Pakkasta on viisitoista astetta ja se tekee hiihdosta raskaan. Lumi narskuu suksien ja sauvojen alla ja pipon alta pilkistävät hiukset ovat jäätyneet valkoisiksi jääpuikoiksi kasvojen viereen.  Välillä tervehdin vastaantulevia hiihtäjiä, joiden kasvoista näkyy juuri ja juuri silmät ja nenä.

iltapäivällä klo 13:30 aikaan

Kaamos on jollain tapaa yllättänyt. Vaikka olenkin toki tietoinen siitä, ettei aurinko nouse laisinkaan pohjoisessa kaamoksen aikaan. Aamulla valoisaa tulee vasta kymmenen jälkeen ja hämärä alkaa laskeutumaan jo kahden korvilla iltapäivästä. Eikä sellaista oikeasti kirkasta hetkeä tule laisinkaan päivän mittaan. Mutta kaamoksen värit ovat kyllä olleet sitäkin upeammat. Odotan myös kovasti jo perjantaita, koska silloin on luvattu aktiivisempaa avaruussäätä. Eli revontulia pitäisi olla luvassa, mikäli ei ole pilviä näköesteenä. Parina aikaisempana iltana en ole revontulia nähnyt, pientä vihreää höttöstä taivaanrannassa lukuunottamatta. Ehkä olen ollut vain liian aikaisin liikkeellä.

vaaleanpunainen hetki, kahden aikaan iltapäivällä

Saavun Tunturijärven laavulle, jossa on nykyään laavun lisäksi myös pieni taukotupa. Ostan mukin lämmintä mehua ja hörpin sitä tuvan lämmössä. Sisällä tuvassa on kuumaa ja kosteaa, kun pakkasesta kömpivät hiihtäjät saapuvat sinne lämmittelemään ja nauttimaan kahvilan tarjoomasta. Ikkunatkin ovat menneet huuruun. Kirjoitan terveiset vieraskirjaan ja vaihdan kuivan pipon päähän. Repussa kulkee aina pitemmillä hiihtoretkillä hieman vaihtovaatetta, taukotakki sekä vähän käteistä rahaa sekä evästä. Myös otsalamppu on mukana, koska pimeä tulee niin aikaisin. Tutkailen latukartasta tietä mökille Äkäslompoloon ennen kuin astun taas ulos pakkaseen. On lähdettävä nopeasti jatkamaan matkaa ettei ehdi tulla vilu. Sen verran on hikiset vaatteet hiihdon jäljiltä. Tauon aikana on ehtinyt tulla jo hämärää. Sininen hetki on jo kääntymässä pimeään. Valitsen reitin, jota pitkin pääsen koko loppumatkan valaistua latua pitkin kotiin.

Mökille päästyäni on ihana kömpiä saunan lämpöön, vaihtaa lököttely-asuun ja villasukkiin. Illan mittaan saamme vielä nauttia ystäväpariskunnan taikomasta maittavasta illallisesta, jonka jälkeen mökki hiljenee hyvinkin nopeasti. Hiihtokilometrit painavat jokaisen jäseniä. Vain keittiön kellon tikitys kaikuu korvissani hetken aikaa ennen kuin uni vie mukanaan.

Velkon Kodan kahvila-taukotupa

Näkymää Kellostapulin suuntaan