4. lokakuuta 2012

Toinen jalka Kuopiossa, toinen Jyväskylässä

Huh hah heij, kun on taas aika juossut. Äsken oli kesä ja nyt jo talvi ovella kolkuttelee. Mihin tämä aika oikein katoaa...?  :)

Kaikenlaista muutosta on ollut ilmoilla viime aikoina. Esimerkiksi se, että mieheni muutti työn perässä Kuopioon! Nyt sitä ollaan taas se pariskunta, joka soittelee haikeita puheluita viikolla ja näkee vain viikonloppuisin. Mutta eihän siinä, tähän on näiden vuosien varrella jo totuttu :)

Oikeastaan tämä Kuopio-kuvio on tuntunut tosi kivalle, meistä molemmista, uskoisin. Mieheni asuu toiveidensa mukaan kivassa pienessä mummonmökissä Kallaveden rannalla ja minäkin pääsen nauttimaan mökkielämästä aina viikonloppuisin. Mikäs sen ihanampaa! :)


Mökin kulmilta.

Viime viikonloppuna olimme ensimmäisiä öitä tällä kyseisellä mökillä. Muutto oli helppo, koska mökki oli jo valmiiksi kalustettu (astiat ja kaikki). Ensimmäinen ilta meni mökkiä lämmittäessä, siivotessa ja pihapiiriin tutustuessa. Mökki oli ollut jo jonkin aikaa kylmillään kesävieraiden jäljiltä, joten hetken aikaa kesti takassa puita tuprutella, ennen kuin viileä kosteus mökistä katosi. Pihapiiri on oikein mukava ja rauhallinen ja siinä on oma ranta! :)  Joten tottakai  myös miehen kajakki matkusti autonkatolla mukaan Kuopioon. Vielä ehtii meloa niin pitkälle talveen kuin vähänkin paljasta vettä on näkyvissä.


Sadevedenkerääjä.

Mökillä ollessa minut valtasi taas ihan hirmuinen "omakotitalokuume" (aivan kun se ois ohi missään vaiheessa mennytkään...heh). Oli niin ihana herätä aamulla, kun sai lompsia verkkareissa ja kumppareissa aamun kostealle pihanurmelle ja vetää keuhkot täyteen maan ja metsän tuoksua. Hmmmm! :)   Järven yllä leijui kevyt usva, auringon ensimmäiset säteen lämmittivät horisontin takaa. Tuntui heti siltä, kuin olisi saapunut kotiin. Tätä minä haluan;  elää luonnon äärellä. Maalla.





Lauantaina käytiin hankkimassa ruokatarpeita Kuopion keskustan suunnalta ja tutustuttiin siinä hieman samalla mieheni tulevaan kotikaupunkiin. Kuopio näyttää aika pitkälle samalta kuin Jyväskylä:  pieni-suuri kaupunki, jossa maisemaa piirtää mäet ja järvet.

Kissakin tuntui viihtyvän loistavasti täällä. Tottakai se osasi arvostaa sitä, että pääsee ulos monta kertaa päivässä ja on tilaa touhuta. Ja että oli kaiken maailman ötököitä, mitä pyydystää.


Valoa pimenevään iltaan.

Illan pimetessä lämmitettiin rantasauna. Täytyy sanoa, etten ole pitkään aikaan tuntenut itseäni niin rentoutuneeksi kuin sen jälkeen, kun on ensin ottanut ulkosaunassa kunnon löylyt ja pulahtaa sitten syksyn viilentämään järviveteen. Hrrrrr, oli kylmää, mutta ihanaa!! :D  Kaiken kruunasi taivaalla möllöttänyt täysi kuu, joka valaisi järven selän hopeiseksi kuin laulussa konsanaan. Kaikki palaset tuntuivat loksahtelevan paikalleen. Välillä tulee niitä uskomattomia onnen hetkiä, kun tuntuu, että kaikki on hyvin, kaikki järjestyy. On kokonaisvaltaisesti täydellinen fiilis.


Mies halusi yllättää ja teki kynttilöistä polun saunalle :)