Ja kevät saapui...

Helmikuu ja ulkona näyttää siltä kuin olisi huhtikuu! Lumet hävisivät yhdessä viikonlopussa lähes kokonaan eikä järvelle ole enää mitään asiaa, ainakaan suksien kanssa. Voi nyyyh! Ehdin käydä vaivaiset kolme kertaa hiihtämässä tälle talvea. Harmittaa siksi, koska kyseessä on yksi lempi liikuntalajeistani. On toki kivaa, kun on jo niin keväistä, aurinko paistaa ja pajunkissat kukkii. Mutta jos tämmöstä pitää, niin tulisi sitten heti kerrasta kunnon kevät. If I may wish...

Muutaman vuoden takaa. Silloin oli hankikanto jäällä.

Viime viikonloppuna olin käymässä ystävien luona Siuntio-Helsinki akselilla. Samalla pääsin tutustumaan myös herttaiseen kummipoikaan, ja tällä kertaa ihan ajan kanssa. On siinä vain huikean suloinen miehen alku :)   Onko mitään niin aitoa naurua, kuin pienen vauvan heleä nauru!? :) 

Teki hyvää käydä vähän reissussa ja jutella ummet ja lammet ystävien kesken. Asiaa vaan on aina niin paljon, ettei meinaa päivät yhdessä viikonlopussa riittää. Kokkailtiin herkku "hotelliaamiaiset", käytiin kärryttelemässä kummipojan kera Siuntion kauniissa maalaismaisemissa, saunottiin,  katsottiin Suomen pronssipeli, syötiin ja taas syötiin... Rentouttava viikonloppu kaikkinensa. Harmi, etten tajunnut yhtään valokuvaa ottaa viikonlopusta.

Meillä on kotona riittänyt hauskaa seurattavaa kun kissa on niin innostunut noista pahvilaatikoista edelleen. Eilen eräs ystäväni ehdotti, että kokeilepas munakennoa, josko se yrittäisi siihenkin itsensä ängetä. Ja sehän yritti :D

Tännepä ei juuri nyt muuta ihmeellistä kuulu. Tallikeikat on olleet nyt vähän rauhallisempia, kun vuokrapollella on selkäjumi. Ihan väin kevyttä käppäilyä ja maastakäsittelyä ollaan käyty tekemässä. Eilen kävin juoksemassa rapiat kahdeksan kilometriä. Oli lähes kokonaan sulat pyörätiet ja tuoksui ihan keväälle; sulava lumi ja vieno savu. Tuli jotenkin ihan mieleen pääsiäinen pohjanmaalla.

Toissa viikolla neuloin pari pipoa, ystävän miehen tilauksesta. Ihan tuommoisia perusmalleja. Tummansininen oli väritoiveena. Tein varalta kaksin kappalein, hieman eri malleilla, jotta voisi niitä rauhassa sovitella ja valita sitten mieluisen. Kelpasikin hälle molemmat :)  

Toiseen laitoin kokeeksi pari nappia koristeeksi. Kehotin ottamaan ne irti, jos ei tykkääkään :)

Tänään on taloyhtiön hallituksen kokous. Täytyy käydä isännöitsijätoimistossa pyörähtämässä kesken työpäivän muutaman tunnin verran. Lupauduin tosiaan viime keväänä hallituksen jäseneksi ja nyt velvollisuudet kutsuu taas. Kävin yhtenä iltana läpi viime vuoden tilinpäätöstä sekä tämän vuoden talousarviota. Jotain ainakin meni oikein kun plussan puolelle jäätiin :)   Meillä on tosi kiva, 9 asunnon, pieni taloyhtiö. Kaikki tulevat aika hyvin juttuun keskenään ja talkoopäivätkin ovat olleet oikein hauskoja.

Itellan uusi innovaatio:  itse itsensä kuljettava paketti...

Mutta juu, tässäpä tämä kevät etenee. Huhtikuussa olisi tyttöjen kevätretki Riikaan ja toukokuussa lähdetään miehen sekä kavereiden kanssa Barcelonaan viideksi päiväksi. Lisäksi pitäisi ehtiä käymään kotona Kalajoella, sekä Jyväskylässä (!). Voi hitsi kuin oikein harmittaa, kuinka harvoin siellä tulee käytyä....entisessä rakkaassa kotikaupungissa, jossa kuitenkin monen monta kaveria asustaa. Harmittavan vähän on aikaa kyläilyyn nykyään.

Siitä tulikin mieleeni, että on tämä aika muuttanut tätä kyläilykulttuuriakin. Ennen vanhaan meidänkin perhe vain pakkautui autoon ja meni oven taakse kolkuttelemaan, että "hei, tultiin kaffille" :D   ei silloin juurikaan etukäteen sovittu mitään kyläilyjä. Ainakaan viikkoja / kuukausia aikaisemmin. Ja muutenkin tuntuu, että sitä kyläilyä oli silloin sukulaisten keskenkin huomattavasti enemmän kuin nykypäivänä. Nykyäänhän ne kuulumiset voi lukea vaikka Facebookista.... harmittavaa, mutta aika totta. Se on tätä nykypäivää. Silloin kavereillekin mentiin kylään ilman ennakkoon tehtäviä puhelinsoittoja. Tänä päivänä ei meinaa hetkeäkään selvitä, jos ei kännykkä ole jatkuvasti metrin etäisyydellä. Hmmm, voi näitä aikoja.

Mutta lätinät sikseen! Aurinkoista viikkoa kaikille! **

Ystävänpäivää

Välillä sitä ikävöi niitä aikoja, kun oli mahdollisuus viettää kaikki päivät ja illat kavereiden kanssa. Eli siis lähinnä lapsuudessa ja nuoruudessa. Koulu- ja opiskeluaikoina. Oli yhteiset harrastukset, menot ja muut.

Nykyään on tilanne aikalailla toinen. Mikä on tietysti ihan luonnollista kun aikuisia ollaan ja kaikilla on omat elämät, menonsa ja aikataulunsa. Välillä tulee niitä ahdistavia hetkiä, kun tajuaa kuinka harvoin sitä näkee muualla asuvia ystäviä. Mutta onneksi ystävyys yleensä on sellaista, ettei välimatka tai pitkä aikakaan sitä voi murtaa. Kai tähänkin voi todeta, että laatu korvaa määrän :)  Sitten kun on kerrankin mahdollisuus istua kasvotusten alas ja jutella kuulumiset auki, niin kyllä siinä aika nopeasti unohtuu se viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien erossa olo.

" Arjesta juhlan tekee hetki tää, kun muistaa hyvää ystävää.
Eihän erota välimatka meitä, vaikka kuljemme arjen eri teitä.
Hetki taas kun kohdataan, saa välimatkat haihtumaan. "

 

Minulla ei ole kovin laajaa ystäväpiiriä, mutta jokainen ystävistäni on hirmuisen tärkeä. Jokaisella heistä on erityinen paikka sydämessäni. Niin monta kuin on ystävää, on myös yhtä monta tarinaa ystävystymisestä. Heitä on ilmestynyt elämääni jo kaukaa lapsuudesta, nuoruudesta kotikonnuilta, myöhemmin elämän varrelta, eri elämäntilanteissa, eri kaupungeista.

 

 

Ystävänpäivä-pätkismuffinit menossa juuri uuniin

 

Minusta ystävyydessä huippua on se, että saa ja voi olla juuri sellainen kuin on. Ei tarvitse esittää mitään roolia, vaan voi olla oma itsensä. Kaikkine vikoineen ja ärsyttävineen piirteineen myös :)  Ystävät tukevat, rohkaisevat, lohduttavat, kuuntelevat, neuvovat. Ystävä ei tuomitse, edes silloin kun on tehnyt jotain typerää. Ystävä antaa anteeksi. Näin olen itse tullut kohdelluksi ja olen myös itse parhaani yrittänyt, jotta toimisin näin myös heitä kohtaan.  

 

Näissä tunnelmissa tällä kertaa. Ollaan hyviä toisillemme. Hyvää ystävänpäivää! **

   

 

Hyvää ystävänpäivää! 



Treenejä, pitkästä aikaa

Lauantaina oli pitkästä aikaa Hellun pitämä valmennus. Keli oli mukavan lauha, mutta haasteita aiheutti taivaalta satanut märkä räntä sekä luminen kenttä, joka teki ikäviä tieroja hevosen kavioiden pohjiin.

Tällä kertaa keskityimme alkuverryttelyjen ajan minulle vaikeaan istuntaan sekä pysähdyksiin. Kovasta yrityksestä ja harjoittelusta huolimatta minulla on edelleen vaikea saada oma asentoni pysymään ryhdikkäänä satulassa. Asentoni tuppaa aina menemään ihan etukenoon, eikä selkä pysy suorana ja jalat menevät tämän seurauksena joko liian taakse tai liian eteen. Myös kädet tahtovat tämän seurauksena painua liian alas ja ne jäävät yleensä huomaamatta lepäämään hevosen kaulalle, vaikka niiden pitäisi olla ryhdikkäänä hevosen harjan yllä. Tämä huono ja ryhditön asento vaikuttaa suoraan siihen, etten pysty vaikuttamaan avuilla riittävän hyvin ja kevyesti hevoseen.

Harjoittelimme lisäksi myös pysähdyksiä, koska viime aikoina on ollut hieman haasteita saada heppa pysähtymään nopeasti ja nätisti tasajaloin. valmennuksen kolmantena kantavana teemana oli myös puomi- ja esteharjoittelu :)    niinpä teimme sellaista harjoitusta, jossa yhdistyivät nämä kaikki kolme asiaa.

Ensin haettiin hevoselle rentoa hyvää muotoa pääty-ympyrällä (ja minulle hyvää istuntaa!), josta sitten ratsastin hevosen mahdollisimman suorassa linjassa lävistäjälle puomeille. Puomien jälkeen takaisin uralle - suoristus - pysähdys. Siitä sitten suoraan takaisin raviin ja sama homma toiseen kierrokseen. Tätä jumpattiin niin kauan, että sain hevosen taipumaan pääty-ympyrällä nätisti sekä pysähtymään puomien jälkeen maltillisesti kulmiin. Ja lisäksi täytyi tietysti koko ajan keskittyä omaan asentoon ja apuihin, jotta ne pysyisivät hyvänä. Tsiljoona asiaa siis muistettavana yhtä aikaa. Tulee melkein hiki jo pelkästään kun vain muistelee tuota treeniä :D

Lopuksi tehtiin tätä samaa harjoitusta laukassa sekä nostettiin tuo viimeinen puomi esteeksi. Este ei ollut iso, mutta se oli silti hyvin jännittävää, ainakin aluksi. Hyvä, ettei tullut jännityspissat housuun... :D  Olen nimittäin hypännyt esteitä viimeksi n. 17 vuotta sitten.

Tässä vielä Hellun kuvaama photo-pläjäys treeneistä:

Pääty-ympyrälle asetusta ja taivutusta

Ravissa puomeille

 

Tässä haetaan hyvää taivutusta toiseen suuntaan ympyrällä. Ja meikäläisen istunta TAAS niiiii-in etupainoinen :(

 

Tässä haetaan jo laukkaa ja treenataan vähän kevyttä istuntaa esteitä varten

laukassa kohti puomia, jonka jälkeen suoristus uralle ja seis.

Puomin jälkeen muutama laukka-askel ja hyppy esteelle.

 

Ja hoplaa!!  Ylityksen aikana pitäisi viedä kädet rohkeammin eteen, jotta hevonen saa tilaa liikkua ja venyä esteen yli.

Lämmin kiitos Hellulle kuvista ja erinomaisesta opetuksesta. Näistä treeneistä jäi mieleen seuraavat seikat, joita minun tulee jatkossa itsenäisestikin harjoitella aktiivisesti:

1. ISTUNTA (!)
2. kevyt mutta napakka ohjastuntuma, joka myötää hevosen liikkeen mukaan
3. puolipidätteet ja niiden tehokkaampi hyödyntäminen
4. ulkopohkeen ja -ohjan vaikutus (nyt tilanne on se, etten käytä ulkoapuja riittävästi)
5. Katseen (ja painoapujen) vieminen liikkeen suuntaan (nyt meinaa käydä aina niin, että jään tuijottelemaan hevosen kaulaa tai korvia...vaikka katseen pitäisi olla menossa jo edellä liikkeen suuntaisesti)


Näissä tunnelmissa tällä kertaa. Hirveesti on vielä treenailtavaa ja opittavaa :)

Pahvilaatikkoelämää...

Jos meidän kissa saisi päättää, niin asuisimme varmaan koko porukka pahvilaatikossa...  On nimittäin nyt nämä pahvilaatikot meillä aika kovaa huutoa. Kaiken kokoiset ja muotoiset laatikot kelpaavat nukkumiseen, piiloutumiseen, leikkimiseen...jne, jne...

 

Että semmosta tällä kertaa....  ;)

Pieni pipokauppa

No niin, nyt sain vihdoinkin aikaiseksi tehdä sen, mistä olen jo pitkään haaveillut. Eli väkersin pienimuotoiset "kotisivut" harrastukseni (ja toivon mukaan joskus tulevaisuudessa myös yritykseni) tueksi.

Sain myös aivan ihania kuvia ystäviltäni tuonne uusia kotisivuja koristamaan. Happy me! :)

Että ei muuta kuin pipoa tilaamaan, jos päätäsi palelee!! ;)

Willanen - pieni pipokauppa