"parasta mitä voi sukset jalassa tehdä"

on hiihtäminen tietysti! :D

Kalajoella avattu hiihtokausi on kerryttänyt hiihtomittariin tosin vasta 42 kilometriä, mutta olen silti tyytyväinen, koska viime talvena en päässyt kelien vuoksi hiihtämään häävin edes tuota määrää...koko talvena siis...

Terveruukin lenkillä, Kuopiossa

 

Mies on hiihtänyt jo varmaan kohta tuplaten tuon meikäläisen määrän. Hienoa, että hänkin on innostunut lajista nuoruuden hiihtotraumojen hälvennyttyä :)

Innostuin hiihtämisestä uudestaan vasta tuossa ehkä noin 3 vuotta sitten, kun tuli hankittua sukset. Sitä ennen olin hiihtänyt ehkä viimeksi joskus yläaste- tai lukioaikoina. Koululiikunta jätti valitettavasti tähänkin hommaan usean vuoden traumat ja huonot vibat. Lapsena muistan tykänneeni kyllä hiihtämisestä ja silloin meillä olikin tapana kulkea jopa koulussa hiihtäen. Ja välitunneillakin mentiin monesti koulun taakse jokijäälle hiihtelemään, ihan vain omaksi huviksemme :)   Oi niitä aikoja! Muistan vieläkin, että ensimmäiset sukseni oli raskaat puiset oranssin väriset sukset, joissa oli semmoset aatamin aikaiset lukitussysteemit (suoraan kenkään kiinnitettävät, ei siis monoja laisinkaan tarvittu). Ne jousilukot istuivat hyvin ainakin punaisiin huopatossuihini. Sen muistan vieläkin :D   Niissä oli myös kuluneet hippotarrat kärjissä. Olin tainnut periä ne isoveljiltäni.

*****

Jokimaisemaa kuvattuna lapsuuden kotini takapihalta.

Pakko laittaa tähän loppuun vielä yksi kuva, 1,5 viikon takaa. Joululoman alussa kävin pitkästä aikaa kunnon maastolenkillä vuokraheppani kanssa. Sattui niin upea talvinen keli, että oli pakko napsia muutamat kuvat hepan selästä käsin. Silloin oli juuri satanut pari päivää lunta putkeen ja maisema oli peittynyt valkeaan paksuun peittoon puiden oksia myöten. Ihan kuin olisi jossain satumetsässä ratsastanut. Oli huikeaa! Tällaista lisää kiitos :)

Joulu

Meidän joulu koostui lähinnä kyläilystä, läheisistä, hyvästä ruoasta ja ennen kaikkea ulkoilusta (jeeee, hiihtokausi avattu!).

Vaikka lähdimmekin jo aatonaattona ajelemaan anoppilaan, päätin vielä viime hetkellä hieman laittaa joulua omaankin kotiimme. Oli sitten kiva palata reissun päältä kotiin, kun oli vähän jouluista tunnelmaa vastassa. Anopinkieli -viherkasvimmekin sai taas tänä jouluna luvan toimittaa joulukuusen virkaa ;)

Meidän tie vei siis Uuraisten kautta Kalajoelle, josta ajelimme tapaninpäivän iltana Alavieskan kautta kotiin.

Uuraisilla meitä odotti herkkuja notkuva ruokapöytä. Appiukko oli kokannut jälleen kerran mahtavat riista-aiheiset ruoat pöytään. Kyllä vei kielen mennessään.

Kalajoella käytiin pariinkin otteeseen hiihtämässä (hiihtomajalla sekä hiekkasärkillä). Muuten oli sitten sitä perinteistä yhdessä olemista, saunomista ja oleilua. Kummipoikaa vanhempineen ehdittiin käydä onneksi myös moikkaamassa :)

Alavieskassa käytiin tervehtimässä ystäväporukkaa. Vaikka nopea kahvittelu-visiitti olikin, niin kiva oli silti nähdä heitäkin pitkästä aikaa.

Kaikkinensa jäi oikein hyvä mieli tästä joulusta ja lomaviikosta. Rentouttava ja mukava viikko!

*****

 

*****

 

Ajatuksia joulun alla

Odotan joululomaa. Sitä, että saa pysähtyä hetkeksi tässä arjen kiireessä. Hengähtää. Järjestää aikaa ajatuksille, läheisille, hyville teoille. Tämän joulun teemaksi ajattelin ottaa oikein ajatuksella sen rauhoittumisen ja ennen kaikkea stressittömän joulun.

En kaipaa lahjoja, materiaa. Paras lahja lienee se, että saa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon. Sytyttää kynttilöitä illan hämärtyessä. Käydä joulusaunassa, syödä konvehteja verkkareissa ja villasukissa sohvan uumenissa.

Muutamat ystäväni ovat kokeneet tänä syksynä raskaita hetkiä. Heille toivon erityisesti paljon tsemppiä ja jaksamista tähän kaamoksen pimeään. Toivon heille voimia uskoa parempaan huomiseen. Jos näin virtuaalisesti voi halata, niin teen sen nyt. Pitkään ja tiukasti. Lohduttaen. Elämä on jatkumo; huonon kauden jälkeen koittaa lopulta aina parempi huominen.

Eräät ystävistäni ovat kokeneet myös suuria ilon hetkiä. Mullistavia tapahtumia, niin perheeseen kuin arkeenkin liittyen. Haluan yhdessä iloita heidän kanssaan niistä hyvistä hetkistä. Hymy ja hyvä mieli tarttuu. Toisen hyvästä fiiliksestä saa myös itse voimaa tähän elämään. Kun osaa nauttia ja iloita myös toisen hyvistä hetkistä, saa tästä elämästä enemmän irti.

Mies kysyi eräänä iltana, että aionko tehdä mitään uudenvuodenlupauksia. Silloin totesin ykskantaan, että en. En usko uudenvuodenlupauksiin. Mutta nyt asiaa tarkemmin mietittyäni ajattelin sitten kuitenkin tehdä pari lupausta.

Lupaan ottaa useammin puhelimen kauniiseen (lue: pakkasen kuivattamaan kurttuiseen) käteeni ja soittaa mitä kuuluu -tiedusteluita ystävilleni ja tutuilleni. Vaikka monen kanssa kirjoittelenkin ahkerasti, niin totesin yksi ilta, että olisi myös kiva jutella heidän kanssaan. Kuulla se puheen soljuva ääni. Toki olisi tärkeää myös nähdä heitä useammin, mutta valitettavasti siihen ei ole aina mahdollisuutta niin usein kuin haluaisi.

Lupaan myös aloittaa jonkun uuden harrastuksen, tai elvyttää jonkin vanhan, ensi vuoden kuluessa. Jostain syystä laulaminen ja oikeanlaisen laulutekniikan harjoitteleminen on alkanut kiinnostamaan kovasti viime aikoina. Harmi vain, että kansalaisopiston kurssit näyttivät olevan jo kaikki täynnä. Täytyy vielä kartoittaa muita mahdollisuuksia tämän osalta.

Viime viikonloppuna Raskasta Joulua -konsertissa nahkahousu-heviäijät vetivät niin hienosti tuon itselleni hieman tuntemattomamman joululaulun Tulkoon joulu. Siitä pieni ote tähän:

Niityllä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut,
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.
 

 

Kuopion kaupungintalo ja tori jouluisessa asussaan, 18.12.2014, klo 07:48

Sininen hetki

Vihdoinkin! Sitä lunta. Johan sitä oltiinkin odotettu.

Lauantaina pyrytti oikein kunnolla pitkin päivää ja aika nopeasti maisema peittyi sakeaan valkeaan peittoon. Lumen ansiosta saimme kokea pitkästä aikaa myös sen maagisen sinisen hetken, juuri ennen auringon laskua. Ihanaa. Itse ainakin nautin suunnattomasti tuosta lumen tulosta ja toivon, että se sinnittelisi nyt maan kamaralla edes hetken aikaa. Tosin aika lohduttomalta vaikuttaa, kun aamulla lämpömittari näytti jo olevan plussan puolella.

Joulukuu on vierähtänyt todella nopeasti. Töissä on riittänyt melkoisesti hulinaa ja tuntuu, että arki-illatkin on hujahtaneet ihan ajatusten ohitse. En oikein osaa edes eritellä, että mitä tässä viime aikoina on oikein tapahtunut. Ajatukset ovat olleet aikamoista puuroa viime aikoina. Olo on ollut jopa hieman masentunut ja voimaton. Haluaisin pistää sen kaamoksen piikkiin, mutta pelkään, ettei ainoastaan siitä johdu.

Miehen selkäleikkauksesta on kulunut yli kuukausi ja hän toipuu jo hyvää vauhtia. Omatoiminen kuntoutus on lähtenyt hyvin liikkeelle ja hän pistelee menemään jo yli parin tunnin kävelylenkkejä pitkin maita ja mantuja. Kivut todellakin taisivat jäädä sinne leikkauspöydälle, niin kuin ortopedi vähän lupaisi tuossa syksyllä. Hienoa!

Jos jotain huonoa niin hyvääkin tästä miehen sairaslomasta on seurannut. Jos siis puhtaasti itsekkäästi ajattelen ;)  meillä on nimittäin nyt ollut enemmän aikaa tehdä juttuja yhdessä. Ollaan käyty yhdessä kävelylenkeillä, katsottu elokuvia, käyty ulkona syömässä (mm. testaamassa parit Kuopion uudet ravintolat), yms. Se on ollut kyllä tosi kivaa. Yhteinen aika. Sitä arvostaa kyllä.

Itsenäisyyspäivän juhlahetkiä.

Itsenäisyyspäivän tienoilla laitoin vähän lisää jouluvalojakin tätä pimeyttä valaisemaan. Äidiltä perimäni kynttelikön nostin keittiön pöydälle. Ostin myös Sesonkitorilta jonkun käsin askartelemat havukoristekimput. Niissä on ihana havun ja joulun tuoksu. Tänä vuonna(kaan) ei tule todennäköisesti joulukuusta hankittua, koska lähdemme sukuloimaan joulun ajaksi. Joten nämä havukoristeet saavat ajaa nyt myös joulukuusen virkaa :)

 

 

Miehen syntymäpäiviä juhlistettiin tuossa joulukuun alussa vaatimattomasti, tavoilleen uskollisena, ihan vain ravintolassa kaksistaan syöden. Käytiin testaamassa Kuopioon juuri avattu uusi japanilainen ravintola, Kunpu. Tämä olikin kaivattu lisä Kuopion etnisten ravintoloiden tarjontaan! Minä ainakin liputan sushin ystävänä ;P

Itsenäisyyspäivänä kävimme testaamassa myös toisen suht´ uudehkon etnisen ravintolan Kuopiossa, nimittäin meksikolaista street foodia tarjoavan ¡Panza!:n. Aivan ihana paikka! :)  Heti ovesta sisään astuttua tuli sellainen olo, niin kuin olisi astunut Meksikon pölyiseltä sivukadulta jonnekin paikalliseen ravintolaan. Niin oli rento ja autenttinen tunnelma! Ja myös ruoka oli hyvää ja toimivaa. Myös sisustus oli ihanan värikäs ja DJ soitteli nurkassa leppoisaa bilemusiikkia, sen kuitenkaan häiritsemättä ruokailua tai keskenään jutustelua. Tuli heti sellainen olo, että tuonne pitää päästä joskus isommallakin porukalla istumaan iltaa. Tällaista paikkaa olin Kuopioon toivonutkin :)   Hassua sikäli, että paikka oli mennyt meiltä ihan ohitse, vaikka se on kuulemma avattu jo viime keväänä.

tonttu käynyt terassilla....??!

Männä viikonloppuna kävin kuuntelemassa Raskasta joulua -konsertin "niiralan montussa". Meidän työpaikan virkistystoimikunta tarjosi liput, niin pitihän sitä lähteä. Ja olikin kyllä hyvä konsertti. En ole aiemmin käynyt vastaavassa, joten oli oikein piristävä kokemus. Kyllähän noi suomen eturivin heviäijät rokkaa! Ei siitä mihinkään pääse. Konsertissa oli mukavasti niin herkempää kuin vähän rosoisempaakin tunnelmaa. Tosi upeita sovituksia vanhoista tutuista joululauluista.

Tästä tulikin mieleeni, että kotikonnuilta kajahtaa myös oikein hieno joululaulu sovitus ja vieläpä erittäin tärkeän asiayhteyden tiimoilta. Käykäähän kurkkaamassa Kalajoen virallinen joulutervehdys! Videoon pääset tästä. Tää on mielestäni niin hieno. Hyvä Kalajokiset! :) 

Näissä jouluisissa tunnelmissa rutistan vielä tämän työviikon. Sen jälkeen koittaa kauan odotettu loma. Ihanaa!

** Hyvää joulun odotusta kaikille ** 

Joulu lähestyy...

Ulkona on + 3 astetta lämmintä ja sataa vettä. Kello ei ole edes kolmea ja voi jo nähdä peilikuvansa heijastuvan pimeästä ikkunasta....

Tulevana sunnuntaina vietetään jo ensimmäistä adventtiakin. Niin se aika rientää!

Meidän työpaikalla virittäydyttiin jouluiseen tunnelmaan tänään, kun yhteistyö-kukkakauppiaamme kantoi meille laatikko kaupalla Joulutähtiä. Jokainen sai omansa työpöytää piristämään. Tänä vuonna kallistuin valkoiseen tähteen, vaikka toki punainen olisi jouluisempi.

Huomenna juhlitaankin sitten työpaikan pikkujouluja. Luvassa on hyvää ruokaa Klubilla sekä Sound of Music -musikaali Kuopion uudistuneessa teatterissa. Odotan jo kovasti huomista iltaa. Löysin muutama viikko sitten kirpputorilta kivan tummansinisen piiiiitkän hameen ja sen seuraksi toiselta kirppispöydältä myös siihen juuri sopivan juhlavamman paidan! Ja nämä maksoivat yhteensä vain 8 euroa. Aika jees löytö kyllä. Olisihan minulla kyllä varmasti löytynyt jotain juhlavampaa vaatetta valmiina jo kaapistakin....mutta mutta....silti ;)

Keleistä viis! Kohti joulua (ja lomaa) mennään. Ihanaa! Avatkaahan glögipullot ja leipokaa pipareita. Ja viritelkää tunnelmavaloja pihakuuset täyteen. Valoa kansalle, sanon minä ja viis veisaan niistä kitisijöistä, joiden mielestä on vielä turhan aikaista jouluvaloille! ;D

Näissä tunnelmissa, kohti viikonloppua...
   ~ KaLine ~

Vaihtoehto pakastekasviksille

Meidän arkiruoka perustuu pitkälti aina samaan kaavaan;  lohi / kana + kasvikset + pasta. Tosin nyt viime aikoina tuo pastakin on jäänyt lähes kokonaan pois. Tähän on johtanut ehkä se, että mun vatsa ei tykkää noista "hiilaripommeista". Siitäkään huolimatta, että käytetään aina täysjyvätuotteita. Pasta, peruna ja riisi saa lähes aina poikkeuksetta mulle kauhean pallomaha efektin ja kipeän turvotuksen. Alkuvuodesta kävin lääkärissä myös tutkituttamassa näitä mun vatsavaivoja (mm. se kammoksuttavan ällöttävä vatsalaukun tähystys, eli gastroskopia). Silloin kävi ilmi, että ainakaan keliakiasta ei ole kyse. Mun vatsa voi silloin hyvin, kun pysyttelen suht´ vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa, joka on miedosti (tai ei ollenkaan) maustettu. Onneksi ei ole tarvinut vielä aamupuurosta luopua! Sitä mun vatsa onneksi kestää :)  

Arki-illallinen valmistumassa:  kasviksia ja uunilohta

Nyt kun on vedetty jo vuosi kaudet pussi tolkulla noita pakastealtaasta löytyviä peruskasviksia eli broccoli mixiä (kukkakaali-porkkana-parsakaali), niin on ollut todella mukavaa vaihtelua tehdä toi kasviswokki välillä ihan itse tuoreista vihanneksista. Hyvä setti tulee mm. siitä kun pilkkoo pannulle:  kiinankaalta, porkkanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa ja herkkusieniä. Ja tuohon sopii hyvin myös vielä vaikka cashew-pähkinät sekä loraus aasialaista kalakastiketta, tai miksei soijakastikekin kävisi hyvin.

Meillä on nyt tuo lihankin osuus ruokavaliossa vähentynyt aika dramaattisesti. Ollaan mussutettu nyt kasvisten ohella aika usein kalaa tai sitten ihan vain kasvispihvejä tai vastaavia. Pitäisi opetella tekemään enemmän kasvisruokia. Muutama viikko sitten tein kasvislasagnea ja vitsi miten hyvää se oli! Ehdottomasti parempaa kuin jauhelihallinen versio. 

NAM! kasviswokki tuoreista raaka-aineista.

Pimeys peittää maan

Anna Puun laulun sanoin otsikoin tämän masentavan harmaan marraskuisen kirjoituksen. Niin on pimeää, märkää, harmaata... Sateisina päivinä tuntuu, kuin aurinko ei jaksaisi nousta enää ollenkaan tälle puolelle maapalloa.

Noh, eihän tässä olisi enää kuin reilu kuukausi ja päivät alkavat taas hiljalleen pidentyä. Kevättalven auringossa hohtavat hanget mielessä yritän nyt tarpoa näissä kurakeleissä.

En ole hetkeen kirjoitellut. Joten ajattelin hieman tiivistää tähän viime aikojen tapahtumia.

Aamulenkiltä

Miehen selkä leikattiin viikko sitten tiistaina. Sain, uskomatonta kyllä, hakea hänet kotiin jo leikkauspäivän iltana! Hienoa, että kehitys kehittyy. Niin ovat nykyään pieniä nuo leikkaushaavatkin. Nyt sitten päivä kerrallaan hän toipuu ja itseään kuntouttaa. Toivo on korkealla, että hän siitä toipuisi vielä entistä ehommaksi selkänsä kanssa!

Kiitos anoppilan väen, saimme myös talvirenkaat (tahi niiden vanteet) Kuopioon. Kävin erään työpäivän päätteeksi rengasliikkeessä vaihdattamassa uudet kitkat niihin. Nyt kelpaa liukkaita kelejä odotella, kun on testivoittaja renkaat alla.

Viime viikon loppupuolella saimme hetken nauttia lumesta ja valkeasta maasta. Siitä varmaan sain jonkun pakkomielteen;  piparkakkuja! No, eipä siinä sitten auttanut muuta kuin ottaa kaulin kauniiseen käteen ja pyöräyttää pellillinen pipareita perjantai-illan ratoksi. Koristelu lähti taas perinteisesti "hieman" lapasesta... :)

Teen pipareista aina tarkoituksella tosi paksuja. Näin niistä tulee ihanan pehmeitä!

Löysin eräänä iltana lipastoa siivotessa miehen työpaikalta saadun lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan. Niinpä marssittiin torstaina kirjakauppaan ja hyödynnettiin lahjakortille ladatut eurot pois. Saatiin molemmat jotain. Itse päädyin uuteen luonnoslehtiöön sekä värikyniin, joissa viehätti erityisesti niiden värimaailma "skin tones". Josko sitä taas innostuisi vähän useammin piirtämään ja maalaamaan. Pari eka sivua jo täyttyikin. Hevostakaan en ole piirtänyt miesmuistiin, joten harjoitteluksi meni tällä erää.

Menneenä viikonloppuna sain nauttia ekstra-vapaapäivistä. Olin ottanut töistä vapaaksi sekä perjantain että maanantain. En ollut suunnitellut mitään sen kummempaa menoa taikka ohjelmaa tälle minilomalle. Olin yksinkertaisesti vain levon ja oleilun tarpeessa. Perjantaina kävin tallilla sekä tein jotain normi kotiaskareita. Illalla leivoin pipareita. Lauantaina meillä oli miehen kaveri käymässä kylässä päiväseltään. Iltapäivästä siivosin vähän kesäkalusteita terassilta varastoon sekä asensin (joulu)valot takapihan tuijaan. Illalla kävin juoksemassa kympin lenkin, jonka päälle nautin pitkästä aikaa oman saunamme lämmöstä.

Sunnuntaina tuli nukuttua (taas ja liian) pitkään ja muutenkin aamu venyi siinä kahvia juodessa ja Grand Designs -ohjelman uusintoja katsoessa aivan liian myöhälle päivään...  Noh, lomalla ei passaa stressata. Sunnuntai-iltapäivä menikin sitten hevostouhujen merkeissä tallilla. Tallille oli muuten ilmestynyt uusi ihan valtavan kokoinen hevonen! En ole varmaan eläissäni nähnyt niin suurta hevosta livenä :D  Tämän korston säkäkorkeus nimittäin hipoo siellä noin 187 cm tuntumassa. Aikamoinen ilmestys kyllä. Onneksi vaikuttaa olevan aika säyseän oloinen tapaus tämä saksalainen puoliverinen. Sunnuntai-iltana käytiin vielä vuokraamassa leffa (Snowpiercer) ja ostamassa vähän herkkuja leffailtaa varten.

Maanantaihin heräsin onneksi hieman virkeämpänä aikaisemmin ja lähdin vapaapäivän kunniaksi aamulenkille heti ylös noustuani. Muutoin tuo maanantai menikin aikalailla kotia siivotessa. Illan päälle kävimme vielä keskustan Subista hakemassa ruokaa ja sen jälkeen pienten päiväunien jälkeen kävin juoksemassa kevyen iltalenkin.

Semmoisia touhuja täällä. Ei mitään uutta ihmeellistä auringon alla.

Sokeriöverit! (a´la nutella-banaanikakku)

Bongasin viime viikolla Hesarista Nutella-banaanikakun ohjeen ja päätin heti siltä istumalta, että leivon kyseisen tortun viikonlopun ratoksi. Nutella on nimittäin ehkä ihaninta mitä tiedän.... :P  

 

Kakku oli aika helppo tehdä ja suurin osa raaka-aineistakin löytyi jo keittiönkaapeista valmiiksi. Modifoin alkuperäistä ohjetta aavistuksen;  vaihdoin vehnäjauhot täysjyvävehnäjauhoiksi, ja soseuttamisen sijasta laitoin banaanit pieninä paloina kakkuun (enemmän rakennetta, ns. suuntuntumaa). Nutellan lisäksi kuorrutin kakun myös sulatetulla suklaalla ja koristesydämillä.

 

*****

 

 

Kun kakun saa uunista ulos, niin kannattaa todellakin tehdä niin kuin ohjeessa sanotaan, eli "Anna jäähtyä noin 15 minuuttia, irrota vuoka ja laita se takaisin kakun päälle". Anna sitten jäähtyä vuoan alla kokonaan ennen kuorruttamista. Tämä sen vuoksi, että kakusta irtoava kosteus jää kakkuun ja siitä tulee ihanan mehevää.

Tää oli kyllä sen verran hyvää, että mehän popsittiin se mieheni kanssa melkein kokonaan viikonlopun aikana :D   Kun ottaa yhden palan, niin ei voi olla jo leikkaamatta seuraavaa....varoitan siis ;)   ja ennen kaikkea suosittelen kyllä kokeilemaan.

*****

*****

 

 

*****

 

 

***** 

Nutella-Banaani kakku

n. 12 palaa

200 g voita
2 dl fariinisokeria
3 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl jauhettua kanelia
3 dl soseutettua, kypsää banaania (noin 3 keskikokoista)
1 dl Nutellaa

Koristeeksi: Nutellaa ja/tai sulatettua suklaata (ja vaikka nonparelleja, tms.)

Lisäksi: voideltu ja korppujauhotettu kakkuvuoka

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne banaanisoseen ja Nutellan kanssa taikinaan. Sekoita tasaiseksi ja kaada voideltuun, jauhotettuun kakku- tai irtopohjavuokaan.

Paista uunin alatasolla noin 50 minuuttia tai siihen asti, kunnes kakku on kypsä. Älä kuitenkaan paista liikaa, ettei kakusta tule kuiva.

Anna jäähtyä noin 15 minuuttia, irrota vuoka ja laita se takaisin kakun päälle. Tällöin kakusta irtoava kosteus jää kakkuun. Anna jäähtyä kokonaan. Valuta halutessasi hieman Nutellaa / suklaata kakun pinnalle koristeeksi.



Aamulla kerran

"Kännykän herätyskello soi klo 06. Torkkutoiminto. Uusi yritys 06:10. Silmät painavat kuin tonnikeijut. Eiiiiiih...lopulta sit 06:20 könyän ylös sängystä. Haparoin pimeässä villasukkia lattialta. Kissa venyttelee sängynlaidalla ja tarttuu tassulla villasukkaan. Ei päästä otettaan vaan aloittaa leikin. Herään viimeistään siinä vaiheessa kun irrotan rivistön neulanteräviä kynsiä kädestäni.

Saan villasukat jalkaani ja kiirehdin kylppäriin. Kissa juoksee perässäni ja luikahtaa ovenraosta juuri ennen kuin ehdin laittaa sen kiinni. Se on aina mukana, kaikessa. Siinä se jatkaa vielä uniaan, kylppärin matolla. Välillä silmäluomeaan raottaen, ihan kuin tarkistaen, että olen vielä siinä. Välillä se saattaa hypähtää lavuaarin reunalle, vesihanaa hypnoottisesti tuijottaen; "avaa hana!". Sitten saankin odotella vuoroani tovin, kun se siinä lipittää suoraan vesihanasta, janoaan sammuttaen. Pyllistelee pää lavuaarissa ja häntä sojossa, tovin jos toisenkin.

Aamutoimet loppuun, vaatteet päälle, juoksuaskelin bussipysäkille, takaraivossa jyskyttää ajatus "oonko mä taas myöhässä". Keskustassa bussin vaihto, pahvikahvimuki Ärrältä. Torin mittari näyttää -4 astetta. Tuulenvire puhaltaa pohjoisesta tyhjää karkkipaperia vierittäen läpi mukulakivisen torin. Se hypähtää välillä ilmaan kuin leija. Katselen ihmetellen torikojujen myyjiä, kuinka he tarkenevat seistä koko päivän tässä kelissä? Rivistö omenoita ja ja muita loppusyksyn herkkuja lojuu laatikoittain kojujen edessä. Jotain lumen tapaista höttöä satelee taivaalta, palelee! Sormet kohmeessa rutistan kahvimukia, se lämmittää hieman. Kävelen vaihtobussiin, siellä on ihanan lämmintä. "Ehdin, kerrankin hyvissä ajoin!".

Säädän kännykän SuomiPopille;  Jaajon & kumppaneiden ääni kajahtaa eetteeristä. Naurattaa. Onpa taas, tyhmät jutut. Bussikuski näyttää olevan vähemmän positiivinen, äkkäilee jotain pysäkiltä kyytiin nousevalle asiakkaalle. Harmittaa rouvan puolesta. Bussi kiihdyttää ja pysähtyy tasaisin väliajoin. Asiakkaita tulee ja menee.

Pysäkillä. Jään hetkeksi ihmettelemään tämän syksyn ehkä kauneinta auringonnousua. Taivaanranta on kuin tulessa! Punaisia, keltaisia, violetteja sävyjä. Kuin kerroksia horisontissa. Niin kaunista, että mumisen jotain ääneen. En saa silmiäni irti. Vedän syvään henkeä. Ilma on ihanan raikas.

Kohmeiset vaahteranlehdet rapisevat askelten alla kun tikkaan menemään pika-askelin tien yli työpaikan pihaan. Tehtaan pihassa on hiljaista. Tämä viikko on lomautusviikko, osalle meidän porukasta. Säästökuurilta ei selvitty mekään. Laman hammas on puraissut tännekin, vaikka tavaraa tuntuu lähtevän entiseen malliinsa. Kellokorttilaite piippaa tuttuun tapaansa, kun vilautan avainkorussa helisevää lätkää. Kello näyttää 8:12. Edessä 8 tuntia elämästäni taas tälle talolle. Nousen portaat ylös toimistoon. Moikkaan huomenet työkavereille, riisun ulkovaatteet, avaan työkoneen, siivoan pöydältä sotkuiset paperipinot. Joku huristelee paperisilppuria, jossain nauretaan. Tuuli humisee ukkosen lailla kattorakenteissa. Taitaa olla lauhtumaan päin. Myrskytuuli nousemassa.

Istun alas ja avaan työsähköpostin; "sinulla on 5 lukematonta viestiä". Hörppään loput haalenneesta kahvista. Ei maistu enää. Eikä kylmä kahvi kaunista. Huokaisen. Tästä se taas lähtee. "

Juhlia ja tunteita @ HKI

Viikonloppu oli ja meni taas ihan liian nopeasti; takana oikein mukava miniloma sekä yllätys-baby shower juhlat ystävien seurassa pääkaupunkiseudulla. Lähdin perjantaiaamuna jo kukonpieremän aikaan bussilla kohti Helsinkiä. Siellä vaihdoin lennossa bussista junaan ja jatkettiin ystävän kanssa matkaa kohti Siuntiota, yhteisen ystävämme luokse. Meidän "kolmen kopla" on pitänyt yhtä jo vuosi kaudet.

Perjantaita vietettiin leppoisissa merkeissä. Kokkailtiin meksikolaista, herkuteltiin, saunottiin, juoruttiin, lenkkeiltiin, seurattiin kummipojan leikkejä ja kävelyharjoituksia. Tai ei kai enää harjoituksista voi puhua, kun poika viipottaa menemään jo kuin vanha tekijä :)   Ensi kerralla pääsee varmaan jo juoksemaan kilpaa!

Lauantaina siirryttiin aamutoimien jälkeen Helsinkiin. Upea lämmin syksyinen keli tarjosi meille parastaan;  ihana aurinkoinen sää tuntui jopa kesäiselle näin lokakuun puolessa välissä (+15 astetta). Käytiin heittämässä kamat hotellille (oltiin varattu jo hyvissä ajoin huone Glo Hotel Art:sta tätä tyttöjen viikonloppua varten). Sen jälkeen käväistiin lounaalla  Ravintola Teatterissa.

Ilta menikin sitten ystävälle salaa suunnittelemiemme baby shower -kutsujen parissa :)  Varsinainen yllätyskin säilyi lähes loppuun saakka. Jossain kohtaa ystävämme ymmärsi yskän, kun ihmetteli että miksi ihmeessä kannamme kaiken maailman kamaa mukanamme (erityisesti lahjapaperiin käärityt jutut herättivät epäilykset) :D   Vauvakutsuilla nautittiin ennen kaikkea kaveriporukan seurasta ja helmeilevästä naurusta. Oli kiva huomata, että niin monet päivänsankarimme ystävistä pääsi paikalle juhlimaan! Ihasteltiin raskaudesta hehkuvaa onnellista tulevaa äitiä. Syötiin kakkua ja ihmeteltiin päivänsankarin avaamia upeita lahjoja. Miten pieneltä näyttääkään vastasyntyneelle tarkoitetut sukat! Tilaamamme kakkukin maistui todella hyvälle. Siinä oli omena-kinuski täyte ja kaunis koristelu.

Täytekakku Annin Juhlapalvelusta (lämpimästi suosittelen).

Ilta huipentui illalliseen Björckin ravintolassa, Gaijinissa. Söimme koko pöytäseurueen voimin 9 ruokalajin maistelumenun. Sen saa muuten modifioitua myös raskaana olevalle sekä kasvissyöjille sopivaksi. Upotettuamme nämä kaikki 9 ruokalajia drinkkeineen kurkusta alas, oli aikamoisen täysi olo :D   Se ruoka on vaan niin taivaallisen hyvää, että kaikkea on pakko maistaa. Jälkiruoan kohdalla on jo yleensä se olo, että tämäkö vielä...  mutta hyvinhän sekin sitten upposi.



some dinner time

Kaikkinensa oli oikein nauru- sekä makuhermoja kutkutteleva viikonloppu. Tämän voimalla jaksaa taas paahtaa tässä harmaassa kaamokseen taittuvassa arjessa. Niin ihanaa kuin kotiinkin oli taas palata, niin kyllä tällainen pieni viikonloppumatka silloin tällöin tekee terää.

"mehtäsä on ihimisen hyvä olla"

Ei saatu omakotitaloa isolla tontilla peltojen ja metsien keskeltä, silti lähellä keskustaa, niin ja tietysti se oma ranta ja...  ;)  ei saatu ei. Mutta saatiin kiva kämppä läheltä Kallavettä, josta lähtee hyvät lenkkimaastot ihan vierestä. Meidän läheltä löytyy myös pieni, muutaman kilometrin mittainen, luontopolku. Polku mukailee rantaviivaa pitkin Pirttiniemen rehevää ikimetsä-maisemaa. Kun siellä kulkee, ei välillä uskoisi edes olevansa niin lähellä asutusta.

 

Jos tulee fiilis, että haluaa nopeasti "mehtään", niin apu löytyy läheltä. Siellä tuoksuu kostea sammal, jykevät havupuut, kuivuneet askelten alla rapisevat koivunlehdet. Hämähäkin seitit tarttuvat naamaan, kun tallustaa kapeaa mutkittelevaa polkua pitkin.

 

Tänne on hyvä tulla hengähtämään. Polun varrella on muutamia tosi kauniita järvimaisemia ja kalliopaikkoja, joissa uskaltaa tehdä tuletkin.

*****

Itse luontopolku on mitaltaan ehkä jonkun 3-4 kilometriä. Mutta kaikkinensa tuosta lenkistä tulee noin 6-7 kilometriä. Eli oikein hyvä kävelylenkiksi, kun haluaa fiilistellä luonnon keskellä.

Sanovat, että ruska on nyt parhaimmillaan täällä Savossa. Ja se taitaa pitää paikkaansa;  tämä värien loisto on nyt todella upeaa. Näissä tunnelmissa tällä kertaa.

*****

Kuuhullutuksia

Kävin eilen lenkillä. Siinä ei sinänsä mitään ihmeellistä eikä uutta.

Mutta voi hitsi, miten uskomattoman kaunis ilta oli!! Pysähdyin läheiselle uimarannalle, mennen tullen, ihastelemaan kuulasta ja kirkasta tähtitavasta sekä kullankeltaista kuunsirppiä, joka näytti siltä kuin joku olisi ripustanut lasten jättimäisen kuu-valaisimen Vanuvuoren viereen.

Kuunsirppi teki siltaa täysin tyyneen järvenpintaan. Näytti siltä kuin olisi ollut kaksi kuuta; toinen taivaalla ja toinen vedessä. Hengitys höyrysi kylmenevässä illassa ja leijaili kuin sikarin savu kohti pimeää ääretöntä. Tuoksui "pakkanen". Se sama tuoksu, mikä on monesti esimerkiksi matoissa tai petivaatteissa, kun ne on olleet tuulettumassa koko päivän kovassa pakkaskelissä.



Kuunsirppi, joka näyttää tässä (huonossa) kuvassa ihan täysikuulta... öööh..

 

Jäin tätä näkyä siihen laiturille tuijottamaan niin kauaksi aikaa, että meinasin jo paleltua. Sormet olivat kankeat ja juoksun tekemä hikisyys vaihtui selkäpiissä vilunväreisiin. Yritin mä siinä säheltää ja ottaa vähän kuviakin. Mutta huonolla menestyksellä…. Ei ihan ole vielä tuo pimeänkuvaus hallinnassa :D  Ja kun eihän mulla ole etes jalustaa tai mitään. Että koitapa siinä sitten käsivaralla, kännykällä soheltaa jotain kuvien tapaista.



Ei meduusoja, eikä raketteja... :D   kaupungin valoja vain.

Lupa opiskella

Viime viikolla se päätös sitten olikin jo postilaatikkoon ilmestynyt;  antoivat armoa koululta ja saan työstää roikkuvat opintoni päätökseen :)    Aikaa tähän annettiin ruhtinaallinen vuosi (1.1.2015 - 31.12.2015). Kunpa nyt saisin hyvissä ajoin (kerrankin) aloitettua tuon lopputyön suunnittelun. Töissä olen ottanut asian jo esille ja vähän esimiehen kanssa keskustellut, että mistä kehitysprojektin voisi mahdollisesti tehdä.

Seuraava askel lienee se, että olen yhteydessä opinto-ohjaajaani. Saan vähän neuvoja, että kuinka tästä hommat startataan. Hieman jo hikeä puskee otsalle, kun mietin kuinka suuri työ on vielä edessä päin...  :D   noh, ehkä siitä selviää.

Loman tarpeessako sitten lienen, kun yksi päivä muistelin menneitä ja katselin toissa kesän matkakuviamme Norjasta. Työstin niistä itselleni pienen kollaasin muistoja virkistämään. Ai jai, tuonne haluan kyllä vielä uudestaan... ehkä jo ensi kesänä?

Tämä viikko on startannut ihan kivasti. Olen tuntenut itseni taas virkeäksi ja terveeksi. Sunnuntaina kävin pyörällä tallilla (yht. 46 km). Eilen kävin juoksemassa kympin lenkin töiden jälkeen. Hieman tuntui pyörälenkki vielä jaloissa ylimääräisenä lihastunkkaisuutena, mutta muuten juoksu kyllä kulki todella mukavasti. Tästä on hyvä jatkaa treenejä.

Ai niin joo, menestyipäs mukavasti minun kirpputoripöytä männä viikolla! Sain aimo tukun seteleitä kun kävin lauantaina purkamassa pöytäni ja tilitys tehtiin. Myyjäkin ihasteli, että hyvinpä minulla kauppa kävi! Kehui, että olin järkevästi osannut hinnoitella tuotteet. Pieni nyssykkä jäi vielä vaatetta myymättä, mutta osan niistä ajattelin palauttaa omaan käyttööni pienen tuunauksen jälkeen ja loput vien kierrätykseen / hyväntekeväisyyteen.

sleeping monster...