Ajatuksia joulun alla

Odotan joululomaa. Sitä, että saa pysähtyä hetkeksi tässä arjen kiireessä. Hengähtää. Järjestää aikaa ajatuksille, läheisille, hyville teoille. Tämän joulun teemaksi ajattelin ottaa oikein ajatuksella sen rauhoittumisen ja ennen kaikkea stressittömän joulun.

En kaipaa lahjoja, materiaa. Paras lahja lienee se, että saa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon. Sytyttää kynttilöitä illan hämärtyessä. Käydä joulusaunassa, syödä konvehteja verkkareissa ja villasukissa sohvan uumenissa.

Muutamat ystäväni ovat kokeneet tänä syksynä raskaita hetkiä. Heille toivon erityisesti paljon tsemppiä ja jaksamista tähän kaamoksen pimeään. Toivon heille voimia uskoa parempaan huomiseen. Jos näin virtuaalisesti voi halata, niin teen sen nyt. Pitkään ja tiukasti. Lohduttaen. Elämä on jatkumo; huonon kauden jälkeen koittaa lopulta aina parempi huominen.

Eräät ystävistäni ovat kokeneet myös suuria ilon hetkiä. Mullistavia tapahtumia, niin perheeseen kuin arkeenkin liittyen. Haluan yhdessä iloita heidän kanssaan niistä hyvistä hetkistä. Hymy ja hyvä mieli tarttuu. Toisen hyvästä fiiliksestä saa myös itse voimaa tähän elämään. Kun osaa nauttia ja iloita myös toisen hyvistä hetkistä, saa tästä elämästä enemmän irti.

Mies kysyi eräänä iltana, että aionko tehdä mitään uudenvuodenlupauksia. Silloin totesin ykskantaan, että en. En usko uudenvuodenlupauksiin. Mutta nyt asiaa tarkemmin mietittyäni ajattelin sitten kuitenkin tehdä pari lupausta.

Lupaan ottaa useammin puhelimen kauniiseen (lue: pakkasen kuivattamaan kurttuiseen) käteeni ja soittaa mitä kuuluu -tiedusteluita ystävilleni ja tutuilleni. Vaikka monen kanssa kirjoittelenkin ahkerasti, niin totesin yksi ilta, että olisi myös kiva jutella heidän kanssaan. Kuulla se puheen soljuva ääni. Toki olisi tärkeää myös nähdä heitä useammin, mutta valitettavasti siihen ei ole aina mahdollisuutta niin usein kuin haluaisi.

Lupaan myös aloittaa jonkun uuden harrastuksen, tai elvyttää jonkin vanhan, ensi vuoden kuluessa. Jostain syystä laulaminen ja oikeanlaisen laulutekniikan harjoitteleminen on alkanut kiinnostamaan kovasti viime aikoina. Harmi vain, että kansalaisopiston kurssit näyttivät olevan jo kaikki täynnä. Täytyy vielä kartoittaa muita mahdollisuuksia tämän osalta.

Viime viikonloppuna Raskasta Joulua -konsertissa nahkahousu-heviäijät vetivät niin hienosti tuon itselleni hieman tuntemattomamman joululaulun Tulkoon joulu. Siitä pieni ote tähän:

Niityllä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut,
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.
 

 

Kuopion kaupungintalo ja tori jouluisessa asussaan, 18.12.2014, klo 07:48