"parasta mitä voi sukset jalassa tehdä"

on hiihtäminen tietysti! :D

Kalajoella avattu hiihtokausi on kerryttänyt hiihtomittariin tosin vasta 42 kilometriä, mutta olen silti tyytyväinen, koska viime talvena en päässyt kelien vuoksi hiihtämään häävin edes tuota määrää...koko talvena siis...

Terveruukin lenkillä, Kuopiossa

 

Mies on hiihtänyt jo varmaan kohta tuplaten tuon meikäläisen määrän. Hienoa, että hänkin on innostunut lajista nuoruuden hiihtotraumojen hälvennyttyä :)

Innostuin hiihtämisestä uudestaan vasta tuossa ehkä noin 3 vuotta sitten, kun tuli hankittua sukset. Sitä ennen olin hiihtänyt ehkä viimeksi joskus yläaste- tai lukioaikoina. Koululiikunta jätti valitettavasti tähänkin hommaan usean vuoden traumat ja huonot vibat. Lapsena muistan tykänneeni kyllä hiihtämisestä ja silloin meillä olikin tapana kulkea jopa koulussa hiihtäen. Ja välitunneillakin mentiin monesti koulun taakse jokijäälle hiihtelemään, ihan vain omaksi huviksemme :)   Oi niitä aikoja! Muistan vieläkin, että ensimmäiset sukseni oli raskaat puiset oranssin väriset sukset, joissa oli semmoset aatamin aikaiset lukitussysteemit (suoraan kenkään kiinnitettävät, ei siis monoja laisinkaan tarvittu). Ne jousilukot istuivat hyvin ainakin punaisiin huopatossuihini. Sen muistan vieläkin :D   Niissä oli myös kuluneet hippotarrat kärjissä. Olin tainnut periä ne isoveljiltäni.

*****

Jokimaisemaa kuvattuna lapsuuden kotini takapihalta.

Pakko laittaa tähän loppuun vielä yksi kuva, 1,5 viikon takaa. Joululoman alussa kävin pitkästä aikaa kunnon maastolenkillä vuokraheppani kanssa. Sattui niin upea talvinen keli, että oli pakko napsia muutamat kuvat hepan selästä käsin. Silloin oli juuri satanut pari päivää lunta putkeen ja maisema oli peittynyt valkeaan paksuun peittoon puiden oksia myöten. Ihan kuin olisi jossain satumetsässä ratsastanut. Oli huikeaa! Tällaista lisää kiitos :)