"parasta mitä voi sukset jalassa tehdä"

on hiihtäminen tietysti! :D

Kalajoella avattu hiihtokausi on kerryttänyt hiihtomittariin tosin vasta 42 kilometriä, mutta olen silti tyytyväinen, koska viime talvena en päässyt kelien vuoksi hiihtämään häävin edes tuota määrää...koko talvena siis...

Terveruukin lenkillä, Kuopiossa

 

Mies on hiihtänyt jo varmaan kohta tuplaten tuon meikäläisen määrän. Hienoa, että hänkin on innostunut lajista nuoruuden hiihtotraumojen hälvennyttyä :)

Innostuin hiihtämisestä uudestaan vasta tuossa ehkä noin 3 vuotta sitten, kun tuli hankittua sukset. Sitä ennen olin hiihtänyt ehkä viimeksi joskus yläaste- tai lukioaikoina. Koululiikunta jätti valitettavasti tähänkin hommaan usean vuoden traumat ja huonot vibat. Lapsena muistan tykänneeni kyllä hiihtämisestä ja silloin meillä olikin tapana kulkea jopa koulussa hiihtäen. Ja välitunneillakin mentiin monesti koulun taakse jokijäälle hiihtelemään, ihan vain omaksi huviksemme :)   Oi niitä aikoja! Muistan vieläkin, että ensimmäiset sukseni oli raskaat puiset oranssin väriset sukset, joissa oli semmoset aatamin aikaiset lukitussysteemit (suoraan kenkään kiinnitettävät, ei siis monoja laisinkaan tarvittu). Ne jousilukot istuivat hyvin ainakin punaisiin huopatossuihini. Sen muistan vieläkin :D   Niissä oli myös kuluneet hippotarrat kärjissä. Olin tainnut periä ne isoveljiltäni.

*****

Jokimaisemaa kuvattuna lapsuuden kotini takapihalta.

Pakko laittaa tähän loppuun vielä yksi kuva, 1,5 viikon takaa. Joululoman alussa kävin pitkästä aikaa kunnon maastolenkillä vuokraheppani kanssa. Sattui niin upea talvinen keli, että oli pakko napsia muutamat kuvat hepan selästä käsin. Silloin oli juuri satanut pari päivää lunta putkeen ja maisema oli peittynyt valkeaan paksuun peittoon puiden oksia myöten. Ihan kuin olisi jossain satumetsässä ratsastanut. Oli huikeaa! Tällaista lisää kiitos :)

Joulu

Meidän joulu koostui lähinnä kyläilystä, läheisistä, hyvästä ruoasta ja ennen kaikkea ulkoilusta (jeeee, hiihtokausi avattu!).

Vaikka lähdimmekin jo aatonaattona ajelemaan anoppilaan, päätin vielä viime hetkellä hieman laittaa joulua omaankin kotiimme. Oli sitten kiva palata reissun päältä kotiin, kun oli vähän jouluista tunnelmaa vastassa. Anopinkieli -viherkasvimmekin sai taas tänä jouluna luvan toimittaa joulukuusen virkaa ;)

Meidän tie vei siis Uuraisten kautta Kalajoelle, josta ajelimme tapaninpäivän iltana Alavieskan kautta kotiin.

Uuraisilla meitä odotti herkkuja notkuva ruokapöytä. Appiukko oli kokannut jälleen kerran mahtavat riista-aiheiset ruoat pöytään. Kyllä vei kielen mennessään.

Kalajoella käytiin pariinkin otteeseen hiihtämässä (hiihtomajalla sekä hiekkasärkillä). Muuten oli sitten sitä perinteistä yhdessä olemista, saunomista ja oleilua. Kummipoikaa vanhempineen ehdittiin käydä onneksi myös moikkaamassa :)

Alavieskassa käytiin tervehtimässä ystäväporukkaa. Vaikka nopea kahvittelu-visiitti olikin, niin kiva oli silti nähdä heitäkin pitkästä aikaa.

Kaikkinensa jäi oikein hyvä mieli tästä joulusta ja lomaviikosta. Rentouttava ja mukava viikko!

*****

 

*****

 

Ajatuksia joulun alla

Odotan joululomaa. Sitä, että saa pysähtyä hetkeksi tässä arjen kiireessä. Hengähtää. Järjestää aikaa ajatuksille, läheisille, hyville teoille. Tämän joulun teemaksi ajattelin ottaa oikein ajatuksella sen rauhoittumisen ja ennen kaikkea stressittömän joulun.

En kaipaa lahjoja, materiaa. Paras lahja lienee se, että saa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon. Sytyttää kynttilöitä illan hämärtyessä. Käydä joulusaunassa, syödä konvehteja verkkareissa ja villasukissa sohvan uumenissa.

Muutamat ystäväni ovat kokeneet tänä syksynä raskaita hetkiä. Heille toivon erityisesti paljon tsemppiä ja jaksamista tähän kaamoksen pimeään. Toivon heille voimia uskoa parempaan huomiseen. Jos näin virtuaalisesti voi halata, niin teen sen nyt. Pitkään ja tiukasti. Lohduttaen. Elämä on jatkumo; huonon kauden jälkeen koittaa lopulta aina parempi huominen.

Eräät ystävistäni ovat kokeneet myös suuria ilon hetkiä. Mullistavia tapahtumia, niin perheeseen kuin arkeenkin liittyen. Haluan yhdessä iloita heidän kanssaan niistä hyvistä hetkistä. Hymy ja hyvä mieli tarttuu. Toisen hyvästä fiiliksestä saa myös itse voimaa tähän elämään. Kun osaa nauttia ja iloita myös toisen hyvistä hetkistä, saa tästä elämästä enemmän irti.

Mies kysyi eräänä iltana, että aionko tehdä mitään uudenvuodenlupauksia. Silloin totesin ykskantaan, että en. En usko uudenvuodenlupauksiin. Mutta nyt asiaa tarkemmin mietittyäni ajattelin sitten kuitenkin tehdä pari lupausta.

Lupaan ottaa useammin puhelimen kauniiseen (lue: pakkasen kuivattamaan kurttuiseen) käteeni ja soittaa mitä kuuluu -tiedusteluita ystävilleni ja tutuilleni. Vaikka monen kanssa kirjoittelenkin ahkerasti, niin totesin yksi ilta, että olisi myös kiva jutella heidän kanssaan. Kuulla se puheen soljuva ääni. Toki olisi tärkeää myös nähdä heitä useammin, mutta valitettavasti siihen ei ole aina mahdollisuutta niin usein kuin haluaisi.

Lupaan myös aloittaa jonkun uuden harrastuksen, tai elvyttää jonkin vanhan, ensi vuoden kuluessa. Jostain syystä laulaminen ja oikeanlaisen laulutekniikan harjoitteleminen on alkanut kiinnostamaan kovasti viime aikoina. Harmi vain, että kansalaisopiston kurssit näyttivät olevan jo kaikki täynnä. Täytyy vielä kartoittaa muita mahdollisuuksia tämän osalta.

Viime viikonloppuna Raskasta Joulua -konsertissa nahkahousu-heviäijät vetivät niin hienosti tuon itselleni hieman tuntemattomamman joululaulun Tulkoon joulu. Siitä pieni ote tähän:

Niityllä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut,
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.
 

 

Kuopion kaupungintalo ja tori jouluisessa asussaan, 18.12.2014, klo 07:48

Sininen hetki

Vihdoinkin! Sitä lunta. Johan sitä oltiinkin odotettu.

Lauantaina pyrytti oikein kunnolla pitkin päivää ja aika nopeasti maisema peittyi sakeaan valkeaan peittoon. Lumen ansiosta saimme kokea pitkästä aikaa myös sen maagisen sinisen hetken, juuri ennen auringon laskua. Ihanaa. Itse ainakin nautin suunnattomasti tuosta lumen tulosta ja toivon, että se sinnittelisi nyt maan kamaralla edes hetken aikaa. Tosin aika lohduttomalta vaikuttaa, kun aamulla lämpömittari näytti jo olevan plussan puolella.

Joulukuu on vierähtänyt todella nopeasti. Töissä on riittänyt melkoisesti hulinaa ja tuntuu, että arki-illatkin on hujahtaneet ihan ajatusten ohitse. En oikein osaa edes eritellä, että mitä tässä viime aikoina on oikein tapahtunut. Ajatukset ovat olleet aikamoista puuroa viime aikoina. Olo on ollut jopa hieman masentunut ja voimaton. Haluaisin pistää sen kaamoksen piikkiin, mutta pelkään, ettei ainoastaan siitä johdu.

Miehen selkäleikkauksesta on kulunut yli kuukausi ja hän toipuu jo hyvää vauhtia. Omatoiminen kuntoutus on lähtenyt hyvin liikkeelle ja hän pistelee menemään jo yli parin tunnin kävelylenkkejä pitkin maita ja mantuja. Kivut todellakin taisivat jäädä sinne leikkauspöydälle, niin kuin ortopedi vähän lupaisi tuossa syksyllä. Hienoa!

Jos jotain huonoa niin hyvääkin tästä miehen sairaslomasta on seurannut. Jos siis puhtaasti itsekkäästi ajattelen ;)  meillä on nimittäin nyt ollut enemmän aikaa tehdä juttuja yhdessä. Ollaan käyty yhdessä kävelylenkeillä, katsottu elokuvia, käyty ulkona syömässä (mm. testaamassa parit Kuopion uudet ravintolat), yms. Se on ollut kyllä tosi kivaa. Yhteinen aika. Sitä arvostaa kyllä.

Itsenäisyyspäivän juhlahetkiä.

Itsenäisyyspäivän tienoilla laitoin vähän lisää jouluvalojakin tätä pimeyttä valaisemaan. Äidiltä perimäni kynttelikön nostin keittiön pöydälle. Ostin myös Sesonkitorilta jonkun käsin askartelemat havukoristekimput. Niissä on ihana havun ja joulun tuoksu. Tänä vuonna(kaan) ei tule todennäköisesti joulukuusta hankittua, koska lähdemme sukuloimaan joulun ajaksi. Joten nämä havukoristeet saavat ajaa nyt myös joulukuusen virkaa :)

 

 

Miehen syntymäpäiviä juhlistettiin tuossa joulukuun alussa vaatimattomasti, tavoilleen uskollisena, ihan vain ravintolassa kaksistaan syöden. Käytiin testaamassa Kuopioon juuri avattu uusi japanilainen ravintola, Kunpu. Tämä olikin kaivattu lisä Kuopion etnisten ravintoloiden tarjontaan! Minä ainakin liputan sushin ystävänä ;P

Itsenäisyyspäivänä kävimme testaamassa myös toisen suht´ uudehkon etnisen ravintolan Kuopiossa, nimittäin meksikolaista street foodia tarjoavan ¡Panza!:n. Aivan ihana paikka! :)  Heti ovesta sisään astuttua tuli sellainen olo, niin kuin olisi astunut Meksikon pölyiseltä sivukadulta jonnekin paikalliseen ravintolaan. Niin oli rento ja autenttinen tunnelma! Ja myös ruoka oli hyvää ja toimivaa. Myös sisustus oli ihanan värikäs ja DJ soitteli nurkassa leppoisaa bilemusiikkia, sen kuitenkaan häiritsemättä ruokailua tai keskenään jutustelua. Tuli heti sellainen olo, että tuonne pitää päästä joskus isommallakin porukalla istumaan iltaa. Tällaista paikkaa olin Kuopioon toivonutkin :)   Hassua sikäli, että paikka oli mennyt meiltä ihan ohitse, vaikka se on kuulemma avattu jo viime keväänä.

tonttu käynyt terassilla....??!

Männä viikonloppuna kävin kuuntelemassa Raskasta joulua -konsertin "niiralan montussa". Meidän työpaikan virkistystoimikunta tarjosi liput, niin pitihän sitä lähteä. Ja olikin kyllä hyvä konsertti. En ole aiemmin käynyt vastaavassa, joten oli oikein piristävä kokemus. Kyllähän noi suomen eturivin heviäijät rokkaa! Ei siitä mihinkään pääse. Konsertissa oli mukavasti niin herkempää kuin vähän rosoisempaakin tunnelmaa. Tosi upeita sovituksia vanhoista tutuista joululauluista.

Tästä tulikin mieleeni, että kotikonnuilta kajahtaa myös oikein hieno joululaulu sovitus ja vieläpä erittäin tärkeän asiayhteyden tiimoilta. Käykäähän kurkkaamassa Kalajoen virallinen joulutervehdys! Videoon pääset tästä. Tää on mielestäni niin hieno. Hyvä Kalajokiset! :) 

Näissä jouluisissa tunnelmissa rutistan vielä tämän työviikon. Sen jälkeen koittaa kauan odotettu loma. Ihanaa!

** Hyvää joulun odotusta kaikille **