Juhannuksen aikaa, keskikesän taikaa...

Juhannus. Tuo ihana perinteikäs keskikesän juhla. Meillä oli tosi kivaa, vaikka vietimmekin sen ihan vain kotosalla "kaupunkijuhannuksen" merkeissä. Kaupunki tuntui lähes aavemaiselta, kun oli niin hiljaista. Liikennettäkään ei ollut juuri nimeksikään. Ja meidän taloyhtiössäkään ei tainnut olla kukaan muu kotona kuin me :D   Sai siis hetken maistaa sitä autuutta, että miltä tuntuisi asua omakotitalossa.





Perjantaina aurinkoisen kelin innostamana siirryin pihalle heti aamukahvien jälkeen. Leikkasin ruohoa, kitkin rikkaruohoja, siistin kukkapenkkejä ja puskia. Samalla jouduin myös toteamaan syyn siihen, että miksi amppelimansikka on niin laiskasti tuottanut marjaa...  Linnuthan ne siellä ovat käyneet nokkimassa. Ei ehdi marjat edes kypsyä kun ne häviää jo parempiin suihin. Murrrrrr!! Täytynee viedä kissa siihen päivystämään :D   tai hankkia ainakin joku verkko päälle.

Pihapuuhastelun jälkeen syötiin ja lähdettiin sitten miehen kanssa järvelle melomaan. Olen melonut edellisen kerran viime kesänä (kerran) ja sitä ennen taisin meloa vuonna 2009 (silloin tosin hieman ahkerammin). Tämän vuoksi minua hieman jännitti ja meno tuntui alussa aika huteralta, koska allani oli vieläpä sellainen kajakki, joka ei ole varsinaisesti mikään aloittelijalle sopiva. Nätti mutta kiikkerä kapistus. Yritin kuvitella olevani hevosen selässä, koska kyyti keinuu vähän samalla tyylillä :) 

Alkujännityksen jälkeen meno muuttuikin sitten oikein rentouttavaksi ja mukavaksi. Tehtiin pieni maisemien katselu lenkki, lähistön saaria kierrellen.

Melonnan jälkeen oli sen verran kuuma, että kun sain kajakin ylös laiturille niin juoksin suoraan takaisin järveen. Vesi tuntui melkoisen kylmälle, mutta kivaa oli silti uida. Talviturkin pudotin jo toukokuussa Inkoossa, mutta tämä oli silti vasta toinen kerta tänä kesänä.

Lauantaina käytiin Ryönänkosken laavulla paistamassa makkaraa ja muitakin herkkuja. Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan joskus seuraavaa:  ota banaani (älä kuori), tee banaaniin viilto koko pituudeltaan, laita rivi suklaata viiltoon. Sitten vain koko komeus nuotiolle / grilliin ja odotellaan sen aikaa, että suklaa sulaa ja banaani pehmenee. Sen jälkeen vain lusikalla kauhomaan ääntä kohti tuota taivaallista herkkua :)  NAM!

Ryönänkosken laavu, Suovulla.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään (syynä saattoi olla edellis yönä nautittu viini ja mukava rupatteluhetki terassilla superkuuta ihaillen). Laiskasti käynnistyvän aamun jälkeen lähdettiin ajelemaan Konnekoskelle. Siellä sitten työnjako oli seuraava:  mies meloi koskessa ja minä kuvasin. Pari ihan näyttävää ja hauskaa videota ja kuvaa saatiin talteen reissusta. Touhu oli sen verran hurjan ja "kostean" näköistä, että en taitaisi itse uskaltaa ihan lähiaikoina vaikka melonnasta uudelleen innostuisinkin :D  Ja toki tuo touhu vaatii jo eskimokäännöksen osaamistakin, että pääsee vedestä ylös.

Sellainen oli meidän juhannus tällä erää :)