Tunturien taikaa

Ai että minä sitten rakastan hiihtämistä täällä Lapin lumossa! Raikas ilma, hiljaisuus, taianomaiset tunturimaisemat, puhdas lumi, porolaumat, punaposkinen hiihtokansa, latukahvilat, savulta tuoksuvat laavut.... listaa voisi jatkaa aika pitkälle :)  Minusta on lisäksi todella inspiroivaa, kun tuolla laduilla näkee kaikenlaista menijää. On lapsia, nuoria, perheitä, eläkeläisiä, urheilijoita, kuntoilijoita, retkeilijöitä ja vaikka vallan mitä. Todella ihanaa nähdä, kuinka hiihto saa niin monen ikäiset ja kuntoiset ihmiset liikkeelle. Se on parasta, että jokainen voi mennä sillä tyylillä ja kunnollaan kuin itse haluaa ja pystyy.

Lempireittini täällä Ylläksellä on ehdottomasti latuosuudet, jotka kulkevat tuntureiden välistä. Esimerkiksi Kesänki-Lainion välinen sola, Kesänki-Kellostapuli tai Lainio-Pyhätunturin välinen osuus. Siinä pääsee jotenkin niin tähän Lapin tunnelmaan, kun hiihtelee tuntureiden ympäröimänä. Harmi, ettei Kukas-tunturille menevää latua oltu vielä ajettu. Olisi ollut kiva käydä siellä katsomassa maisemia. Latu ajetaan sinne ilmeisesti vasta kevättalven puolella.

Ylläksen reissumme alkaa olla päätöksessä. Huomenna on aika luovuttaa mökki seuraaville. Tänään toki ehtii vielä ladullekin, mutta keli on sen verran karsea (lumipyry), että voipi olla hyvä keksiä nyt jotain muuta tekemistä ja virikettä.

Kiitos Ylläs. Oli kiva käydä taas. Onneksi tänne pääsee aina uudestaan, jos siltä tuntuu.

Hyvää uutta vuotta kaikille!