Kun saan jonkun idean esimerkiksi jostain näkemästäni tilanteesta tai vaikka kuvasta, niin lähden työstämään sitä päässäni ja kasvatan inspiraatiota. Minulle saattaa tulla hyvin tarkka mielikuva siitä, miltä haluaisin lopputuloksen näyttävän. Ja toki kun maalausta lähtee tekemään, pitää mielessä ollakin selkeä ja vahva ajatus lopputuloksesta. Pitää silti muistaa, että myös sille omalle käsialalle ja ennen kaikkea tulkinnalle pitää jättää tilaa.
Kun työtä lähtee tekemään niin se elää siinä mukana, viiva viivalta, väri väriltä, eikä siitä koskaan tule sellainen kuin alun perin sieluni silmin näin. Joskus se harmitti paljonkin ja koin epäonnistuneeni, mutta nyt olen ymmärtänyt, että TÄMÄ on se mun käsiala ja tyyli. Jokainen työ on tulkinta siitä jostain hetkestä, kuvasta, kokemuksesta, eikä mikään valokopio aivojen syövereistä :D Ja kai sitä pikkuhiljaa oppii jopa tykkäämäänkin siitä omasta tavasta luoda jotain.
Oma maalausprosessini noudattaa yleensä seuraavaa kaavaa: ajatus - idea - inspiraatio - hahmottelu lyijykynällä - tarkat yksityiskohdat vesivärein (märkää kuivalle) - paperin kastelu - suuremmat pinnat ja linjat vesivärein (märkää märälle) - paperin kuivatus - loppusilaus vesi- tai peitevärein.
Alla viimeisimmät työni. Näistäkin pystyn oman käsialani hyvin tunnistamaan. Pakko tähän loppuun vielä todeta, että piirtäminen ja maalaaminen on minulle kuin terapiaa. Se on ehdottomasti yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä harrastuksistani. Aloitettu työ vie mennessään ja ennen kuin huomaankaan olen vesivärien roiskeissa kylppärin lattialla ahertanut maalauksen kimpussa jo kolmatta tuntia.... suosittelen kaikille! :) Minun mielestäni jokainen ihminen on luova, jos sille vain antaa mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)