5. kesäkuuta 2014

Kuopio - Malmö - Kuopio

Kesälomarahavapaani oli tuossa toukokuun loppupuolella ja sain nauttia kaksi viikkoa loman suomasta vapaudesta.

Loma alkoi niin, että pakkasimme mieheni melontakamat sekä kajakin autoon ja karautimme ensiksi Jyväskylään, jonne kissa jäi lomahoitoon. Sen jälkeen ajoimme vielä samana iltana Tampereelle kaverimme luokse, jossa nukuimme huikeat 4 tunnin yöunet ennen ajomatkaa Turkuun Tukholman aamulaivalle.

Autokannelle ajoa odottamassa.
Kun pääsimme laivaan siinä noin puoliyhdeksän pintaan aamulla, oli päämääränä vain nopeasti käydä syömään aamupala ja mennä sitten matkan ajaksi päiväunille, jotta saadaan edellisen yön univelat kuitattua. Miehellä oli kuitenkin vielä melkoinen kisapuristus edessä päin.

Hyttinäkymiä 
Olimme perillä Tukholmassa illalla seitsemän pintaan ja kun pääsimme auton kanssa laivasta kuivalle maalle lähdimme sukkuloimaan Tukholman läpi Södertäljeen, jonne oli matkaa noin 40 kilometriä. Siellä pääsimme yöpymään mieheni melontatuttavan luokse. Siellä oli myös tuollainen ihanuus odottamassa ja pitämässä meille seuraa!! Ei sitten niin yhtään tullut koirakuume.... :)


Tämä kaveri oli myös matkassa mukana isäntineen.

Seuraavana päivänä lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan Malmöön. Matkaa oli taitettavana semmoset 600 kilometriä, mutta se meni yllättävän nopeasti, kun oli niin hyvä ja nopea moottoritie lähes koko matkan ajan. Pysähdyimme välillä syömään lounasta huoltoasemalle Jönköpingissä, josta oli huikea näkymä Ruotsin toiseksi suurimmalle järvelle (Vättern). Siinä vieressä tien toisella puolella oli myös Brahehus, eli vanhan linnan rauniot, joita kävimme myös nopeasti ihastelemassa.

Etelä-Ruotsi oli kyllä hyvin kaunista seutua. Loivasti kumpuilevaa viljavaa maaseutua ja tasankoja, joissa keltaisia rapsipeltoja on silmän kantamattomiin.


 
*****

 
*****
 
Vättern -järvi taustalla
 
Etelä-Ruotsissa oli kesä jonkun verran pidemmällä kuin Suomessa, luonnollisesti. Siellä oli silloin jo tosi vihreää ja pelloilla huojui keltaisena merenä rypsisatoa. Se kesän tuoksu oli kyllä jotain ihan huumaavaa! :)  Tosin myös se äkillinen siitepölyn määrä veti röörit melkoisen tukkoon ja tuli hieman kipeä olo hetkeksi.

Kun pääsimme perille Malmöön, niin ajoimme heti suoraan kisapaikalle, Malmön kanoottikerhon klubitalolle. Kisapaikka oli kyllä upea! Malmön keskustaa kiertävä vanha kanava, jonka varrella oli ihania puistoja sekä vanha kaupunki myös. Siellä riitti katseltavaa ja puuhastelua myös kisailijoiden huoltojoukoille sekä katsojille.

Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä pienellä porukalla syömässä kreikkalaisessa ravintolassa kesän ensimmäisestä terassikelistä nauttien. Noooh, pakko myöntää, että piti värjötellä viltin alla jotta tarkeni siinä ulkona syödä. Mutta silti! :D

Itse melontakisa starttasi lauantaina klo 9:00 päättyäkseen sunnuntaina kello 9:00. Eli 24 tunnin maratonmelontakisa oli siis kyseessä. Kisailijoiden jännittyneet mutta innostuneet ilmeet sai sellaisen mukavan kutinan itsellekin ja oli hieno fiilis katsoa niiden menoa. Osallistujia oli mielestäni aika mukavasti ja ilmassa oli jo ihan semmoista kunnon kisafiilistä.


 
*****

 
*****
 

Lauantai osoittautui todella lämpimäksi ja aurinkoiseksi päiväksi. Miehen meloessa kerta toisensa jälkeen reilun 4 kilometrin mittaista rataa välillä pikaisesti rantautuen, minä nautin lomapäivästä toisella silmällä kilpailua seuraten ja toisella silmällä kirjaa lukien. Kun aika kävi pitkäksi, niin kävin kävelemässä kanavaa ympäröivässä puistossa ja taisinpa kävellä koko kisareitin "vastavirtaan", jotta ehdin nähdä mieheni melontaa useammalta eri pätkältä. Piipahdin myös lounaalla Starbucksissa sekä myöhemmin vielä kahvilla puistossa olevassa kodikkaassa puutarhakahvilassa. Kävin myös käppäilemässä vanhassa kaupungissa.



*****
 
 
*****
 
 
*****

 
Kun lauantai-ilta alkoi kääntyä yön puolelle ja pimeys laskeutui, enkä enää nähnyt lukea kirjaa kanoottikerhon terassilla katsoin parhaakseni mennä nukkumaan siksi aikaa, kunnes mieheni tulisi taas seuraavan kerran käymään "varikolla". Meillä oli semmoinen työnjako noissa varikkokäynneissä, että sillä aikaa kun mies vähän verrytteli kangistuneita jäseniään ja tyhjensi rakkoaan, niin minä täytin miehen juomasäkin urheilujuomalla sekä varmistin ruokavarastot (energiageelit ja -patukat, suklaa, sipsit). Autoin myös kajakin nostamisessa ja laskemisessa vesille. Kyllä sitä ihminen kykenee melkoisiin suorituksiin; 24 tuntia melontaa lähes taukoamatta! En nyt muista tarkalleen kuinka monta taukoa hän piti, mutta taitavat olla yhden käden sormin laskettavissa, eivätkä ne kestäneet kuin jonkun ehkä 10 minuuttia kerrallaan. Tais itse tämä "huoltojoukko" olla väsyneempi siinä kohtaa aamuyötä, kun valmistin varikolla jo toista 10 litran kanisteria urheilujuomaa... joku kisapaikalla kysyikin, että "is this all really coming just for a one person?!"...  :D

 
*****


Viimeisen kerran heräsin torkuilta joskus aamu kuuden aikaan ja kun menin pihalle, niin sain kuulla kisajärjestäjiltä, että jos mieheni meloo loppuun saakka sitä vauhtia mitä on siihen asti tullutkin, niin voitto ja koko kisan ennätystulos on taattu. Siinä kohtaa alkoi meikäläistäkin jännittään jo ihan urakalla! :)   Seuraavat 3 tuntia vain ravasin edes takaisin sinne tänne hermostuneena ja kävin välillä kisareitin varrella huutamassa tsemppiä -huutoja. Kun kello alkoi lähestyä yhdeksää, niin jännitys oli jo ihan käsin kosketeltavissa; tärisin kuin horkassa ja sydän tykytti varmaan kahtasataa...  :D   Siinä kohtaa kun ukkeli meloi viimeiset metrit maaliin, niin tuli käytyä melkoinen tunteiden vuoristorata;  itketti ja nauratti yhtä aikaa. Olin haljeta ylpeydestä! :)   Tämän Malmön kisan kautta aikojen ennätystulos oli nyt lyöty tauluun:  211 km / 24 h.

Paluumatka kotiin oli pitkä ja väsytti vietävästi. Mentiin samalla pelikirjalla takaisin kuin tullessakin, eli ensin Södertäljeen yöksi, josta sitten seuraavana päivänä laivalla Turkuun ja siitä ajettiin sitten takaisin kotiin Kuopioon. Kotona ehdittiin olla vajaa vuorokausi kunnes pitikin sitten jo startata auto kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja Barcelonaa. Mutta se onkin sitten jo eri tarina.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)