Kalajoella

Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa kotikonnuilla Kalajoella. Aika meni taas ihan liian nopeasti. Paljon ehdin tehdä ja nähdä, mutta siihen kuulumisten vaihtamiseen ja höpöttelyyn olisi voinut olla kyllä enemmän aikaa.

Takapihan maisemia joelle

Perjantaina lähdin töistä hieman aiemmin, että ehdin Kuopiosta Iisalmen kautta menevään taajamajunaan. Se on nopein reitti, jos pitää julkisilla Kalajoen suuntaan kulkea. Taajamajunia menee Ylivieskan ja Iisalmen välillä ainoastaan yksi per suunta per päivä, joten tarkasti saa aikataulut suunnitella, ellei halua tuhrata 6-7 tuntia matkustamiseen muita reittejä pitkin.

Hiekkasärkillä

Lauantaina käytiin heti aamusta vanhempieni kanssa Kalajoen perinteisillä syysmarkkinoilla Plassilla. Ensimmäiset markkinat on pidetty tällä paikalla jo vuonna 1620! Pitkät on siis perinteet näillä kinkereillä, vaikka toki markkinoiden varsinainen merkitys on muuttunut vuosisatojen kuluessa. Plassin alueen markkinat ovat olleet rannikon, maaseudun ja lähikaupunkien asukkaiden tärkein kohtaamispaikka ja vielä 1800-luvullakin Kalajoen markkinat olivat maan suurimpien joukossa.

Markkinoilla maisteltiin mm. voissa paistettuja rapeita muikkuja ja mukaan lähti myös kassillinen pullaa ja muita vehnäsiä. Ja pitihän sitä Porvoon lakuakin ostaa ;)  Mielelläni olisin ostanut eräältä myyjältä kauniita risuista ja kuivakukista sidottuja koristeita vietäväksi kotiin ovenpieltä koristamaan, mutta en viitsinyt alkaa junassa niitä raahaamaan.

Lauantaihin mahtui myös mummun luona kyläilyä sekä iltalenkki, yhä Kalajoella asuvan, lapsuuden ystävän kanssa. Satuimme Hiekkasärkille meren ääreen juuri parhaimpaan aikaan, kun auringonlasku värjäsi horisontin upein värein.

Sunnuntaina heräsin jo hyvissä ajoin aamulenkille. Olin lupautunut vastaamaan aamupuuron ja kahvin keitosta, joten piti ehtiä ennen sitä käydä happihyppelyllä. Pitkäsenkylän vainiot heräilivät hiljaa harmaaseen lokakuun aamuun, kun hölkkäilin karjanteitä pitkin peltojen keskellä. Lapsuuden maisema on muuttunut melkoisesti lähivuosina. Tätä nykyä vainiota ei enää korista harmaiden latojen rivistöt, vaan valtavat valkoiset tuulimyllyt, joiden siivet halkovat ilmaa Mustilankankaan tuulipuistossa. Näiden jättimäisten "hattivattien" olemassa olo ei jää huomaamatta edes illan pimeässä;  silloin metsän reunasta hohkaa punaisten valojen rivistöt.

Sunnuntaina oli onneksi vielä hieman aikaa turista niitä näitä porukoiden ja isoveljen kanssa ennen kuin tuli aika lähteä takaisin Ylivieskaan junalle. Tai itse asiassa en mennyt suoraan junalle vaan kävin vielä hetken aikaa ihastelemassa kummityttöni eloa ja touhuja. Hän on niin kovin reipas tyttö! Sieltä se jo käveli mummolansa ovelta vastaan, eikä ikää ole vielä edes yhtä kokonaista vuotta. Pääsin myös pukemaan hänet ulkokamppeisiin ja viemään pienelle vaunukävelylle, jotta saatiin tyttö päiväunille kirpeään syyspäivään. Alkoi ihan itseänikin nukuttumaan, kun katsoi lämpimiin vällyihin kapaloitua tyttöä, joka niin tyytyväisenä jatkoi uniaan vaunujen lämmössä.