Atlantin kuohuja

Lissabonista matkustin Rede Expressos -yhtiön bussilla Vila Nova de Milfontesiin. Bussimatka kesti kolme ja puolituntia ja maksoi reilu 15 euroa. Bussilipun sain ostettua etukäteen kätevästi netistä. Bussi oli hyvin varusteltu; ilmainen nettiyhteys sekä mahdollisuus ladata kännykkää. Perille Milfontesiin saavuttuani mies oli vastassa pysäkillä. Kylä on sen verran pieni, ettei siellä ole omaa bussiasemaa.

Mieheni vuokraama loma-asunto oli oikein kiva. Kolmion kokoinen asunto, jossa oli myös takka olohuoneessa. Parvekkeelta oli näkymä merelle. Mies kun lähti aamupalan jälkeen aina melontatreeneihin, niin minä suuntasin juoksulenkille merenrantaan. Siitä lähti mukavasti aina päivä käyntiin.

näitä lenkkimaastoja jäi kyllä vähän ikävä

Eräänä päivänä teimme päiväretken läheiselle näköalapaikalle Cabo Sardãoon, missä on majakka sekä upea silmänkantamattomiin ulottuva rantatörmä, jota Atlantin suuret aallot muokkaavat. Se oli todella vierailun arvoinen paikka. Hyvin vaikuttava näky! Ja siellä kyllä taas käsitti jotenkin tuon valtameren voiman. Sen aaltojen pauhu oli ihan korvia huumaava. Ja kuinka se on vuosisatojen kuluessa muokannut tuota rantaviivaa, ja muokkaa tietysti yhä edelleen. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt niin isoja aaltoja kuin täällä ollessani.

myrskyluodon maija...

Eräänä toisena päivänä kävimme lounaan päälle ajelemassa autolla toisella maisemalenkillä. Tätä rantatörmää nimittäin riittää täällä suunnalla. Silloin oli todella tuulinen päivä ja aallot olivat taas ihan mielettömän isoja. Meren kohina yhdessä riepottelevan tuulen kanssa herätti minussa kauhunsekaista ihastusta. Luontoäiti on kyllä voimakas nainen!

Lomaviikon päivät rakentuivat lähinnä ruokailuiden sekä treenaamisen aikataulujen mukaisesti. Aamulla herätys klo 8-9 välillä, aamupala, aamutreeni, lounas, hengailua / maisemia / päiväretkiä, iltatreeni, päivällinen, nukkumaan klo 22-24 välillä. Mieheni kävi melontatreeneissä paikallisen seuran mukana, tai kuntosalilla ja minä keskityin ulkoilemiseen ja lenkkeilemiseen. Yhdessä sitten käytiin tekemässä tuota "turisteilua" näköalapaikoille, yms.

Lomaviikon alku oli melkoisen sateista ja tuulista, mutta loppuaika kääntyikin sitten jo ihanan aurinkoiseksi ja lämpöäkin riitti parhaimmillaan ihan Suomen kesälukemiin. Naamaankin tarttui väriä siinä määrin, että ihan säikähdin itseäni peilistä katsoessani, kun saavuin takaisin pakkasen puremaan kaamoksen taittamaan pohjolaan.

Lomareissuni toiseksi viimeisenä päivänä kävimme tekemässä kävelyretken Rota Vicentina -nimisellä patikointipolulla, joka on verkosto erinäisiä kävelyreittejä Lounais-Portugalissa. Silloin saimme nauttia todella lämpimästä kesäisestä kelistä.

"Rota Vicentina is a network of walking trails in Sw Portugal, totalling 400 km to walk, along the most beautiful and best preserved coastline of Southern Europe. Comprising the Historical Way, the Fishermen’s Trail and several Circular Routes, proposes a unique experience of two worlds, between a living and authentic rural culture and a surprisingly wild coastline – fully within Sw Alentejo and Vicentina Coast Natural Park."

Yksi hyvin hämmentävä asia oli vuorovesi ja sen vaikutus rantaviivaan. Toki olen tiennyt, että vuorovedellä voi olla suurikin vaikutus, mutta jotenkin se silti jaksoi täällä hämmästyttää. Aamulenkillä juoksemani hiekkarantakohdat saattoivat olla jo puolenpäivän aikaan ihan veden vallassa. Alla yksi esimerkkikuva. Ylempi kuva on otettu nousuveden aikaan iltasella. Alapuolella kuva lähes samoilta jalansijoilta, mutta laskuveden aikaan aamupäivällä. Aika hurja ero! Tuolloin lasku- ja nousuveden vaikutus oli vähän reilu kolme metriä.

Reissusta jäi hirmuisen hyvät ja lämpimät muistot. Ihan jäi semmoinen fiilis, että tänne olisi kiva päästä joskus uudelleenkin. Vielä jäi paljon tutkittavaa ja ihasteltavaa sekä upeita luontopolkuja tallattavaksi.