Kulttuuria ja makuja maailmalta..

Viime viikolla oltiin työtiimin kanssa Helsingissä pitämässä asiakaspäiviä. Ohjelmaan kuului niin virallista päiväohjelmaa kuin myös viihdyttävää iltaohjelmaa illallisineen. Olin järkännyt tuota tapahtumaa jo monta kuukautta, joten nyt tuntuu aika mahtavalta, että kaikki se stressaaminen on ohi. Ainakin hetkeksi aikaa...

Näissä asiakaspäivissä on kyllä myös kivat puolensa, nimittäin iltaohjelma! :)  Tämän myötä avautui mahdollisuus päästä käymään kahdessa hienossa ravintolassa syömässä oikein pitkän kaavan kautta sekä nauttimaan Helsingin kulttuuritarjonnasta.

Ensimmäisenä iltana pääsimme nauttimaan italialaisen ravintolan makumaailmasta. Tosin ruoassa oli kyllä ripaus myös suomalaisuutta. Eli voisi ehkä sanoa, että "italialainen ravintola suomalaiseen makuun" tai jotain :)   Kermainen kanttarellikeitto oli kyllä ehdottomasti menun parasta antia! Ai että, en ole koskaan eläissäni syönyt yhtä hyvää keittoa. Ravintola oli tunnelmaltaan ja palvelultaan erinomainen. Voin vain suositella. Ja heiiii, kyseessä ei todellakaan ole mikään pizza-paikka :D  eli oikeasti hyvä italialainen kyseessä.

Lisäksi kävimme katsomassa englantilaisen koomikon, Christopher Greenin, Tina C -showta. Eli kyseessä siis drag-show :)  Nauroin poskilihakset tunnottomiksi. Christopher Greenin luoma hahmo on siis amerikkalainen kantrilaulaja "white trash" Tina C, joka pukeutuu pikkutuhmiin showasuihin ja puhuu erittäin uskottavasti texas-tyyppisellä murteella. Olipa muuten myös oikeasti tosi hyvä laulamaankin :)  Kaikkinensa oikein viihdyttävä show! "Hell Yeah!, hallelujah!"

Toisena iltana käytiin syömässä Ravintola Gaijinissa, jossa tarjoillaan Pohjois-Aasialaisia makuja. Meille oli valittu 9 ruokalajin maistelumenu ja ensin kauhistuin, että jaksanko syödä kaiken. Mutta annokset olivat sen verran pieniä (kuten maisteluun kuuluukin), että sen 9 ruokalajia jaksoi syödä oikeinkin hyvin. Ja vieläpä hyvällä ruokahalulla :D   Ruoat olivat aika eksoottisia (ja hyviä!), joka teki tästä ravintolakeikasta suoranaisen elämyksen.



YUZU, APPLE & TRUFFLE SCALLOPS, eli kampasimpukkaa yms.

Ravintolan jälkeen mentiin vielä kansallisteatteriin katsomaan Nick Dearin versioima Frankenstein. Esityksen lavasteet ja valaistus oli ehdottomasti illan parasta antia. Itse näytelmäkin oli ihan hyvä ja koskettava, niin kuin vain kuvitella saattaa. Onhan Frankensteinin tarina aika veristä draamaa: rakkaudesta, tuhosta ja ihmisen moraalista.

Lavastus oli upea!