Lentsu, lenssu, lunssa...

Viime aikoina ei ole ihan hirveästi mitään uutta ihmeellistä tapahtunut,  kun on mennyt jo viikko flunssaa potiessa. Muutama päivä meni ihan virallisella sairaslomalla ja enimmäkseen vain peiton alla maaten.

Alla oleva kuva kuvailee kyllä ehkä parhaiten viimeisen viikon tapahtumia ja kuulumisia ;)

Sunnuntaina kävin kävelylenkillä ja eilen ratsastamassa. Muuta liikuntaa en ole viikkoon sitten harrastanutkaan. Hiihtomittarin lukemat tyssäsivät paikalleen jo pari viikkoa sitten. Ensin meni kelit ihan plussalle ja vetiseksi ja heti perään tulin sitten kipeäksi...  nyt alkaa näyttämään pahasti siltä, että ainakin se haavetavoitteeni jää tosiaan pelkäksi haaveeksi. Onneksi nyt on vielä ainakin se Lapin hiihtoreissu edessä. Lisäksi harkitsen, että jos osallistuisin tulevana viikonloppuna Paulintaipaleen laturetkelle. Perinteinen Paulintaival laturetki hiihdetään vuosittain, aina maaliskuun toisena sunnuntaina reitillä Lapinlahti - Kuopion Tahkovuori. Jos jaksaisi hiihtää koko 54 kilometrin matkan, niin olisin kyllä todella iloinen. Mutta voipi olla, ettei tässä lenssussa pysty koko lenkkiä tekemään. Mutta katsotaan sitten lähempänä sunnuntaita, mikä on sen hetken kunto ja vointi.

Ai niin joo. Sellainen tapahtumahan tässä oli reilu viikko sitten, että kävin viimeistä kertaa ratsastamassa vuokrahevosellani. Poika muutti takaisin kotitallilleen noin 60 kilometrin päähän. Vaikka toi välimatka ei nyt mikään kovin kummoinen olekaan, niin minulla ei ole enää mahdollisuutta käydä heppaa siellä ratsastamaan, ainakaan tällä tavalla vuokrausmielessä, tai näin usein. Sovittiin kyllä, että voin toki käydä heppaa siellä moikkaamassa, jos ikävä yllättää. Eli mitään lopullisia hyvästejä tässä ei sentään tarvinnut vielä heittää. Pakko silti myöntää, että pillahdin kaksi kertaa kyyneliin, kun viimeisen kerran köpöteltiin pojan kanssa metsäpoluilla...

viimeinen yhteinen kuva :)

Reilun viikon ehdin olla ilman vuokra- / hoitoheppaa. Nimittäin eilen kävin sitten jo testaamassa tuolla samaisella tallilla yhtä toista suomenhevosruunaa. Kyseessä hieman nuorempi tapaus, mutta lähestulkoon täysin saman kokoinen eli pieni lähes poni-kokoinen hevonen. Eli periaatteessa kaikki pysyy aikalailla ennallaan harrastuksen osalta, mutta hevonen vain vaihtui. Jatkan näillä näkymin noin 1-2 kertaa viikossa tätä hommaa.

Eilinen koeratsastus osoitti ainakin sen, että olen tosiaan ratsastanut lähes pelkästään samaa hevosta viimeisen 1,5 vuoden ajan. Sen verran tuntui oudolle ja vaikealle hallita uuden hevosen tapoja :)   Varmaan taas hetki menee, kun oppii käyttämään apuja sillä tavalla kuin juuri tämä hevonen niitä vaatii. Hieman haasteita kehiin siis.

hitokseen, huono kuvanlaatu. Ääh.

Tämä uusi hurmuri-liinakko on muuten ihan äärimmäisen kiltti hoidettaessa. Se seisoa nötkötti karsinassa puoliunessa koko sen ajan kun sitä harjasin ja varustin. Se ei kuitenkaan ole tätä samaa kentällä. Eli ratsastaessa saattaa ottaa "pikku sätkyjä" ja "pieru-pukki-laukkoja" jos niikseen tulee :D   ja ihan osaavakin kouluratsu on tämä, kunhan ratsastaja vain osaa pyytää ja vaatia siltä.

Mutta nähtäväksi jää, kuinka minä tämän kanssa pärjään... Näissä tunnelmissa tällä kertaa.