Ohjattua ratsastusta - ne kädet!

Olen nyt useamman kuukauden ratsastellut ihan itsekseni ja vieläpä aika usein maastossa, keskittymättä sen kummemmin istuntaan tai muuhunkaan. Sunnuntaina tarjoutui pitkästä aikaa mahdollisuus ohjattuun ratsastustuntiin vuokrahevosellani ja se totta vieköön oli kyllä paikallaan! :)  Mun istunta ja erityisesti kädet olivat taas lähteneet ihan omille teilleen, ratsastusta ajatellen. Teki hyvää, kun joku oli vieressä katsomassa ja korjaamassa tekemiäni virheitä. Sain taas monta vinkkiä joiden avulla pystyn jatkossa treenaamaan ja korjaamaan erityisesti mun käsiapuja.

Ikäväkseni sain todeta, että olen ratsastanut liian kovalla kädellä viime aikoina. Se aiheuttaa helposti sen, että hevonen näyttää päällisin puolin menevän muodossa, mutta todellisuudessa se meneekin sitten helposti kuolaimen alle ja rullautuu turhan tiiviiseen pakettiin kaulasta ja jää etupainoiseksi.

Tunnilla tehtiin hyvin semmoisia perusjuttuja (taivutuksia, voltteja, ympyröitä, siirtymiä, tempon muutoksia), mutta keskittyen tiiviisti siihen oikeasti laadukkaaseen ja lempeään käsiapujen vaikutukseen.

Huomasin myös, että olen pitänyt ohjasotteen ennen jotenkin ihan liian kaukana / takana ja leveällä. Nyt opin sen, että kun pidän kädet joustavina 90-asteen kulmassa ja nyrkit harjan yläpuolella (eikä siellä harjanjuuressa, kuten yleensä :D ), niin pystyn paremmin pitämään sen rennon ohjasotteen ja hevonenkin pysyy suustaan tyytyväisempänä.

Minun pitäisi muutenkin prepata sitä puolta, että ohjaisin hevosta enemmän istunnalla ja pohkeilla, kuin mitä ohjastuntumalla. Niin ja ehkä mun pitäisi vaan huomattavasti useammin osallistua tunneille ja valmennuksiin....  :)   liikaa jää nyt oman harjoittelun varaan.

Noooh, mutta. Kaikki hyvin loppu hyvin. Hellu oli sitä mieltä, että olen kuitenkin tässä matkan varrella kehittynyt huimasti ja tällä kyseisellä tunnillakin mentiin taas askel eteenpäin. Ainakin jos muistan pitää nämä opitut asiat jatkossakin mielessäni :D  

Tästä on taas hyvä jatkaa harjoituksia eteenpäin. Seuraavaa valmennusta odotellessa.

Sunnuntaina meitä helli muuten aivan ihana aurinkoinen kevättalven keli! Autolla ajaessa olisi ollut tarvetta jo aurinkolaseillekin. Toki aika napakasti pakkanen puri mm. varpaita (-12 astetta), vaikka muuten ratsastaessa tulikin melkoisen kuuma tuossa jämäkässä toppatakissa....hiki vaan virtasi selkäpiitä pitkin. Liikuntaa se on tämäkin, sanon minä!