19. tammikuuta 2015

The Unexpected Virtue of Ignorance

Jälleen kerran vaihtui viikko mukavissa merkeissä. Eilen kun hiihtelin lähiladuilla illan pimeydessä, niin välillä ihan ääneen huokaisin, että "kylläpä on mukavaa". Siis tämä elämä, ja nämä päivät. Ainakin välillä ;D   kuten ystävänikin hiljattain totesi, "onko tämä vain tyyntä myrskyn edellä". Niin on ollut nyt seesteinen ja hyvä fiilis, pitemmän aikaa.


Lauantaina käytin yli 4 tuntia aikaa asuntomme siivoamiseen. Tein oikein perusteellisen viikkosiivouksen. Pyykki- ja astianpesukoneet laulamaan, matot pihalle, roskat pois, irtotavarat ja sälät pöytätasoilta kaappeihin, imurointi, vessojen pesu, pölyt, lattioiden pesu, tuuletus....vaikka vallan mitä. Hirvee homma, mutta siitäkin osaan nauttia, mikäli saan tehdä sen omassa rauhassa ja ajan kanssa. Ja kuunnella samalla musiikkia. ISOLLA. Biisi biisejä, dins dins.  :D 

Illalla kävimme elokuvissa katsomassa Alejandro González Iñárritun:n uutuuselokuvan Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance). Olen tykännyt kaikista ohjaajan aikaisemmista leffoista todella paljon (mm. 21 grams, Babel, Amores Perros, Biutiful), ja senpä vuoksi odotukset olivat nytkin melkoisen korkealla. Ensimmäisen puolentunnin aikana olin hieman skeptinen, että mikä tämä leffa nyt on oikein miehiään. Mutta loppua kohden se vain parani kuin viini vanhetessaan ja lopputekstien pyörähtäessä näytölle, olin ihan haltioissaan. Tai ainakin niissä hyvissä fiiliksissä, mitä erittäin hyvä elokuvakokemus voi vain tarjota. Myös mies tykkäsi todella paljon. Pureuduimme vielä elokuvan pyörteisiin uudestaan vaihtamalla ajtuksia siitä massiivisten jenkkiburgereiden äärellä, Bowl D1ner:ssä, leffaillan päätteeksi. Minusta se kuuluu osana hyvään leffakokemukseen, kun saa jonkun kanssa jutella leffan tapahtumista, juonesta, kuvauksesta, leikkauksista, henkilöistä, näyttelijöiden onnistumisista, yms.

Itse antaisin tälle mustalle komedialle 4,5 tähteä. Suosittelen. Ainakin niille, jotka tykkää vähän erilaisista leffoista. 


Sunnuntai oli melkoisen aktiivinen päivä siitäkin huolimatta, että meidän aamu venyi pitkälle aamu- tai jopa iltapäivään. Hörpin aamukahveja vielä siinä yhden pintaan....  Nykyään tuntuu, että mikään unimäärä ei enää riitä mulle. Nukuin sitten liian vähän, sopivasti tai aivan liian pitkään, niin silti aina väsyttää. Syykin tähän vetämättömyyteen toki löytyy taas, nimittäin verikokeen tuloksista. Anemiahan se taas on päässyt iskemään. Hb oli vain 102, eli rautakuurille jälleen. ARGH. Vatsa kun ei niistä rautanappuloista kovin ilahdu.

Mutta siis, aktiivinen päivä oli, anyway. Kävin ensin tallilla, jossa tein reippaan maasto-höntsäily-lenkin poni-pappareisen kanssa. Tallin lähimaastot on nyt hyvässä kunnossa; juuri sopiva lumipeite, joka tarjoaa mahdollisuuden ravaamiseen ja laukkaamiseen, ilman että tarvitsee pelätä hevosen jalkojen puolesta. Ressukka tulikin aivan hikeen, vaikka ihan tietoisesti kuitenkin säästelin ravi- ja etenkin laukkapätkien kanssa. Virtaahan heposella olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta en viitsinyt sitä kuitenkaan laukkuuttaa ihan piippuun asti. Syksyllä vaivannut jalka ja siitä johtunut kevyempi jakso kun on takana, niin pitää maltillisesti kasvattaa taas hevosen kuntoa. Toki hikeentymiseen vaikuttaa myös hevosen talveksi kasvattama massiivinen talvikarvapeite, joka on kuin paksu villakarvamatto. Tietää taas melkoisia harjaustalkoita kevään koittaessa...



Ajelin tallilta kotiin kaupan kautta ja lähdin heti välipalan syötyäni hiihtolenkille. Keli oli loistava ja ladut olivat jäätyneet pikkupakkasesta johtuen. Eli luistoa oli! Hiihdin ensin tasatyönnöin noin kymmenisen kilometriä, jonka jälkeen luistelin vielä rapiat 12 kilometriä. Tuo hiihto on kyllä siitä jännä laji, kun on niin täysin keliriippuvainen, ainakin näin kuntoilijan näkökulmasta. Perjantaina oli märkä plussakeli ja tuntui, ettei hiihdosta tule yhtään mitään. SportTrackerin päiväkirjassakin taitaa lukea perjantain kohdalla, että "Hiihtoa. Märkä keli. Oli ihan paskaa!"  :D   kun sitten taas eilen oli ihan mahtava luisto ja oli niin kauhian mukavaa. Eli hiihto tarjoaa ainakin yllätyksiä, jos ei muuta. Heh.

Olen nyt hiihtänyt uusilla luistelusuksilla, jotka sain mieheltäni joululahjaksi <3   Kyseessä Karhu Volcan kilpasukset, muutaman vuoden vanhaa mallia. Käytettynä ostettu, mutta todella hyvä kuntoiset. Sain myös uudet pitemmät sauvat (100% hiilikuitua, kevyemmät). Monot ostin käytettynä Tori.fiin kautta viidelläkympillä.

Hankintalistallani on nyt seuraavaksi SportTracker sykevyö, jonka voi liittää bluetoothilla kännykkääni. Saa sitten sykkeetkin (ja todelliset kalorinkulutukset) mukaan näihin mun treenimerkintöihin.

Eilen ja vielä tänä aamunakin on kyllä ruoka maistunut! Ja unetkin olivat melkoisen sikeät, vaikka todella outoja unia taas näinkin... ;D   kyllä ois ollut taas melkoiset stoorit kirjoitettavana unipäiväkirjaan. Huh huh.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)