Japanin alpit

Noin 70% Japanin pinta-alasta on vuoristoa. Senpä vuoksi lähes aina näkökenttään osuu jonkin kokoista mäkeä, kukkulaa tahi vuoristoa. Vietettyämme Nagoyassa pari yötä päätimme suunnata hieman pohjoisempaan, Japanin Alpeille. Siellä meitä kiinnosti mm. Kamikochi sekä loputtomat vaellusreitit ja lumihuippuiset vuoret.



Shrine eli pyhäkkö Hirayu:ssa

Matkasimme ensin bussilla Takayamaan (highway -bussi noin 2h 40min), jossa vietimme yhden yön. Highway Bus kirjaimellisesti tosiaan menee korkealla, nimittäin moottoritiet on rakennettu kaupunkien ja kylien ylle, massiivisten tolppien päälle. Nämä express bussit ovat suhteellisen nopeita sekä myös yleensä edullisempia kuin junat (esimerkkinä tämä bussimatka, joka maksoi vain noin 22 € per nokka). Kannattaa myös huomioida, että näihin pitää ostaa liput etukäteen, paikkavarauksen vuoksi.



Perinnetalo

Takayama on suosittu matkailukohde, mutta me ehdimme tutustua nopeasti lähinnä vain vanhankaupungin kortteleihin ja taloihin sekä illallistarjontaan. Matkamme jatkui heti seuraavana aamuna 35 kilometrin päässä olevaan pieneen vuoristokylään Hirayu Onseniin, joka on tunnettu laskettelu- ja kylpylämahdollisuuksistaan. Täällä majoituimme jo edellisessä kirjoituksessani mainitsemaan perinteiseen majataloon, eli ryokaniin. Ensimmäisenä iltana kävimme tekemässä reilun tunnin juoksulenkin läheiselle vesiputoukselle sekä sen ympärillä olevaan vuoristoon. Sen jälkeen metsästettiin ruokapaikkaa, kun ei tajuttu että tässä kylässä ravintolat sulkevat ovensa jo melko aikaisin. Lopulta ruokapaikka löytyi ja saimme oikein kyydityksen sinne ja takaisin :)  Taas kannatti kysyä neuvoja paikallisilta.

 

Hiraya Onsen - pieni vuoristokylä

Ryokanin pieni mökki (dormi)

paikallinen hautausmaa

Hirayu Great Falls - 64 metriä

Keskellä kuvaa näkyy pätkä highwayta - tolppien nokassa oleva maantie, joka sukeltaa ajoittain vuorten sisään tunneliin

 

Hirayu:sta teimme pari päiväreissua, toisen Kamikochiin ja toisen Shinhotakaan. En ollut aiemmin tajunnutkaan kuinka mainiot vaellusreitit Japanin Alpeilla risteilee, ennen kuin saavuimme bussilla Kamikochiin. Enkä myöskään ollut tajunnut, kuinka vaativia ja vaarallisiakin reittejä tuolla kyseisessä vuoristossa sijaitsee... :D  Sellaisia, joihin tällaisella korkeanpaikankammoisella ei ole mitään asiaa.

 

pienoismalli alppien vuorista sekä niiden päällä ja solissa olevista vaellusreiteistä (keltaiset viivat)

 

Ostimme Kamikochin infopisteesta alppien kartan ja saimme hyvän vinkin päivävaellusta varten. Suuntasimme kohti Mount Yakedakea (2455m), joka on edelleen toimiva tulivuori Hida-vuoristossa. Kamikochin kylä itsessään sijaitsee jo noin kilometrin korkeudessa, joten itse kiivettävää ei ihan tuota kahta- ja puoltatuhatta metriä ollut. Pakkasimme reppuihin hieman evästä, juotavaa sekä vaatetta sateen varalta. Sitten lähdimme vaeltamaan kohti korkeuksia. Mitä korkeammalle kiivettiin sitä vaikeammaksi reitti kävi. Ja lopulta, jo lähes huipulla, jouduin kohtaamaan oman stoppini eli nämä kammottavat alla näkyvät tikkaat. Kuvasta ei ehkä välity se, kuinka korkeat ne olivat :D  Väittäisin, että sellaiset 8-9 metriä pystysuoraa seinämää ja tuossa tikkaiden vasemmalta reunalta alkoi armoton satojen metrien pudotus... se oli liikaa meikäläiselle, valitettavasti. Niinpä mies jatkoi matkaansa huipulle ja minä jäin nuolemaan näppejäni ja vaeltelin hissukseen takaisin alas kylään. Alhaalla mielipahaani helpotti apinalauma, jota pääsin aika lähellekin katsomaan ja kuvaamaan (en siis ole koskaan aiemmin nähnyt luonnossa vapaana eläviä apinoita :)).

 

 

Huipulta näkymää

ja alaspäin. Paikallinen vaellusjyyrä lyöttäytyi mieheni kaveriksi matkalla alas.

Näkymää Kappa Bridge -sillalta

turkin huoltoa - kirput veks!

 Jos vielä joku päivä Japaniin tulee lähdettyä, niin ehdottomasti on varauduttava sellaisin varustein, että voi käydä tekemässä usean päivän mittaisen vaelluksen tuolla vuoristossa. Japanilaiseen tyyliin siitäkin on tehty hyvin toimivaa. Vuorilla, reittien varsilta, löytyy useita hutteja eli "erämökkejä", joista saa jopa lämmintä ruokaa sekä tietysti katon päänsä päälle.

Korkein paikka jossa pääsin reissumme aikana käymään oli 2452 metrissä. Tänne tosin pääsi hieman helpommin, sillä alkupätkä mentiin köysirataa pitkin maisemista nauttien (Shinhotaka Ropeway). Köysiradan yläasemalta ei ollut enää kuin vajaa 300 metriä nousua polkuja pitkin. Siitä jopa minä selvisin, kun ei ollut mitään "typeriä" tikkaita kiivettävänä, vaan sai talsia menemään ihan normi vaelluspolkuja ja -mäkiä ;D  Tällä kertaa minä kipusin ylös ja alas yksin, sillä mies poti kipeää jalkaansa köysiradan asemalla.



Tämä vuori "huiputettu", jeee! Harmi vain, että sumu esti näkemästä paria metriä kauemmas

Tämän paremmin ei maisemia vuorelta nähnyt

Neljä päivää vuoristossa vierähti nopeasti. Olisimme olleet pitempään, mutta päädyimme jatkamaan matkaa Kiotoon, koska sääennuste lupasi rajuja sateita moneksi päiväksi eteenpäin. Vuoristossa vaeltaminen ei ole kovin järkevää silloin. Keliolot saattavat vuorilla muuttua parissa kymmenessä minuutissa aurinkoisesta myrskyyn. Näiden päivien ehdottomia kohokohtia olivat nämä päiväreissut ja -vaellukset vuoristoon, kuumat kylvyt, kotoisa majatalo Hirayu:ssa, über ystävällinen ravintolan väki joka kuskasi meitä kahtena päivänä autolla ravintolaansa syömään, huikeat maisemat sekä upea luonto. Sekä se, että joka paikassa on vettä! Virtaavaa vettä, kylmää vettä, seisovaa vettä (riisipellot), kuumaa rikille tuoksuvaa lähdevettä. Lähes jokaisen talon nurkalta löytyy muun muassa jonkinlainen suihkulähde.