Nousevan auringon maa ~ kertomuksia maailmalta

Kotiuduimme Japanista tasan viikko sitten. Edelleen prosessoin ajatuksissani ja puheissani tuota ihmeellistä maata, sen asukkaita, kulttuuria, luontoa. Tuntuu ihmeelliseltä, kuinka erilainen maailma avautuu yhdeksän tunnin lentomatkan päässä. Jopa mieheni ihmetteli tämän maan erikoisuutta, vaikka paljon hän on maailmaa nähnytkin (mm. Afrikkaa, Australiaa, yms.). Minulla olisi niin paljon kerrottavaa tästä reissusta, etten oikein tiedä mistä aloittaisin. Ajattelin, että voisin kirjoittaa tästä aiheesta useammassa eri postauksessa. Olkoon tämä ensimmäinen osa yleinen fiilistelykierros matkastamme. Palaan sitten muihin yksityiskohtiin myöhemmin.

Japanin alpit lentokoneesta kuvattuna

Kumano Nachi Taisha

Monet ovat kysyneet, että mikä jäi päällimmäisenä mieleen tuosta reissusta. Olen tainnut yksikantaan todeta, että se kaunis vuoriston täyttämä luonto (Japanin alpit ja Kumano Kodo!!! - tahtoo takaisin!!), upeat temppelit sekä ihmisten uskomaton ystävällisyys ja kohteliaisuus. Japanissa on turvallista liikkua, ei pelkoa taskuvarkaista, kadut ja yleiset tilat ovat siistejä (ei tupakantumppeja, ei liiskautunutta purkkaa, ei roskia), asiakaspalvelu on ylitsevuotavan kohteliasta, luonto on vehreää, kadun kulmat pursuavat erilaisia juoma-, ruoka-, tupakka-, ynnä muita automaatteja (vending machines).



Nagoya - kaupunkinäkymää pilvenpiirtäjästä katsottuna

Japanissa, etenkin kaupungeissa, näkee arkipäivisin enemmän pukumiehiä ja -naisia kuin missään muualla maailmassa. Japanin talouselämän rattaat, nuo yhtiöille omistautuneet ahertajat, eli salary manit (salariiman) ja office ladyt (oficuledii) ovat erittäin yleinen näky lähes kellonajasta riippumatta kaupunkien katukuvassa, metrotunneleissa, junissa, lounaspaikoissa, pubeissa.Toimistorakennuksissa näytti palavan valot ja tietokoneen ruudut vielä myöhään iltaisinkin. Heitä näkee vipottamassa puolijuoksua salkku kainalossa milloin missäkin, kikattamassa porukalla sake-ja oluthöyryissään iltoisin Izakayoissa (= japanilainen pubi), istumassa taksin kyydeissä, nukkumassa metron penkillä, lukemassa pikkutuhmia mangalehtiä kioskin lehtihyllyn edessä.



Nagoyan katunäkymää iltahämärässä

Lentomme määränpää oli Nagoya, Japanin neljänneksi suurin kaupunki. Olimme varanneet hotellin sieltä vain pariksi ensimmäiseksi yöksi, mutta sen jälkeen tiemme ja suunnitelmamme olivat auki. Ja tämä sopikin meille paremmin kuin hyvin. Emme halunneet sitoutua yhteen paikkaan kovin kauaksi aikaa. Nagoyassa pääsi suurkaupungin fiilikseen aika nopeasti: paljon ihmisiä, liikennettä, neonvaloja, ostoskeskuksia, ravintoloita, pelihalleja, sähköautoja. Oli ilo huomata, kuinka yllättävän pientä oli liikenteen melu (kiitos sähköautojen) ja kuinka puhdasta ilma oli tuolla yli 2,2 miljoonan asukkaan kaupungissa (kiitos tiukkojen päästörajoitusten).

Aluksi saimme tovin etsiskellä hotelliamme, koska kanji-merkein kirjoitetut opasteet eivät meikäläisille paljoa kerro ja koska kadunnimiä ei ole juuri missään ja osoitteet kirjoitetaan muutenkin ihan eritavalla kuin länsimaissa :D  Mutta kysyvä se ei tieltä eksy! Apua sai kyllä aina kun vain kysyi ja kielimuurista huolimatta asiat tulivat aina lopulta toimitetuiksi. Jos ei muuten niin elekielellä ja vinhasti käsillä ilmaa piirtäen. Japanilaiset puhuvat todella vähän englantia ja vaikka joku sitä puhuikin, niin siitä oli melkoisen vaikea saada selkoa erilaisen ääntämisen ja tavutuksen vuoksi.



Nagoya Castle

Japanissa oli todella siistiä joka paikassa siitäkin huolimatta että roskiksia ei ollut juuri missään. Niinpä jouduimme usein kanniskelemaan mukanamme tyhjiä pahvikahvimukeja tai muita eväspapereita pitkänkin aikaa, ennen kuin löytyi roskakori dumppausta varten. Kaikki vessatkin oli ihan älyttömän siistejä aina juna- ja bussiasemia myöten! Kyllä kelpasi tällaisen hieman bakteerikammoisenkin niissä asioida. Vessoja oli muutenkin moneen lähtöön, niin huippumodernia kuin myös ihan tätä perinteistä aasialaista "reikä lattiassa" -tyyliä. Enimmäkseen kuitenkin vessat olivat näitä moderneja western style -tyyppisiä lisättynä kaikilla mahdollisilla lisämukavuuksilla kuten istuinrenkaan lämmitys, automaattinen huuhtelu, äänitehostenappula (peittämään omia mahdollisia ei toivottuja "äänitehosteita" :D), erilaiset alapesusuihkutukset (en uskaltanut testata...), ynnä muita kivoja pikku ylläreitä. Hotellien ja majatalojen vessoissa oli lähes aina poikkeuksetta erilliset wc-tohvelit, jotka on tarkoitus laittaa jalkaan vessassa asioinnin ajaksi.



Vasemmalla alhaalla vessatohvelit sekä oikealla istuimen ohjauspaneeli :)

Paikallinen ruoka oli hyvää ja se oli yleensä aina todella nätisti aseteltu ja katettu. Visuaalisuus oli yleensä yhtä tärkeässä osassa kuin itse makukin ja pöytään ilmestyi yleensä tarjotin, jossa oli jos minkälaista kuppia ja kippoa. Ennen ruoan tilaamista tarjoilija kiikutti ensin aina pöytään lasin vettä sekä kostean pyyhkeen virkistäytymistä ja käsien pyyhkimistä varten. Paremmissa paikoissa sai ihan oikean froteepyyhkeen, joka oli kuuman höyryävä. Kahviloissa ja pikaruokamestoissa eteen tuotiin yleensä vain kertakäyttöinen muovipussitettu kostea liina.

Ruoka koostui usein setistä, jossa oli misokeitto, riisikuppi sekä sitten ns. pääruoka, joka oli esimerkiksi kanaa tai kalaa sekä erilaisia vihanneksia, joko tuoreena tai säilöttynä. Myös erilaisia nuudeliruokia (keittona ja paistettuna) oli monen moista. Vaikka ruoka olikin meikäläisten makuun todella suolaista sekä usein myös uppopaistettua tai grillattua, niin silti ruoka oli jokseenkin kevyttä. Tai ehkä annoskoot ovat vain sen verran pienempiä kuin Suomessa, sillä ensimmäisinä päivinä tunsimme lähes jatkuvaa nälän tunnetta, vaikka söimmekin ihan hyvin. Mutta tähänkin tottui nopeasti. Japanilainen ruoka on ilmeisen terveellistä, koska he ovat erittäin pitkäikäistä ja hoikkaa kansaa. Jopa minä tunsin itseni aika "isoluiseksi" ja oli vähän semmonen norsu posliinikaupassa -olo ;D  ja kun tulimme takaisin Suomeen, niin valitettavasti tämä suomalaisten ylipainoisuus oikein poltti verkkokalvoja....

Ravintolan tunnisti usein oven edessä roikkuvasta verhosta, ja tietysti myös huumaavasta ruoan tuoksusta sekä ulkona olevista ruokalistoista kuvineen.

Söimme ennakkoluulottomasti kaikenlaista paikallista murkinaa, ja yleensä pyrimmekin menemään ravintolaan, jossa ei heti ovella koreillut englanniksi valokyltti "restaurant" tai "english menu".  Ruoan tilaamista helpotti useissa paikoissa joko valokuvalliset menut tai sitten ravintolan ulkoseinustalla koreilevat muoviset näköiskopiot ruoka-annoksista :)  Söimme myös raakaa kalaa, kuten sushia sekä sashimia. Kummallakaan meistä ei ollut minkäänlaisia vatsaongelmia koko 2,5 viikon aikana. Japanissa hygieniataso on korkea ja kalankäsittelytaidot erinomaiset sekä raaka-aineet tuoreita.

Oikealla alhaalla sashimi-annos, ylhäällä grillattu makrilli vartaassa.

*****


Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa aika perus lounasmättö eli kirkas misokeitto, pieni neliö kylmää tofua, etikkavihanneksia, riisikuppi, salaatti, sekä pääruokana tempura eli friteerattuja suuria katkarapuja ja kasviksia.

Hintatasosta sen verran, että syöminen ja asuminen oli edullisempaa kuin Suomen ravintoloissa tai hotelleissa. Ostoksista en osaa juurikaan sanoa, koska emme harrastaneet shoppailua, kuin muutamien tuliaisten ja matkamuistojen verran. Meidän eduksemme jenin kurssi heikentyi maassaoloaikanamme ja näin ollen saimme euroille enemmän vastinetta. Kun vaihdoimme jenejä Helsinki-Vantaalla, sai yhdellä eurolla n. 118 jeniä. Mutta kun perille päästyämme nostimme ensimmäisen kerran visalla rahaa automaatista, saikin yhdellä eurolla 138 jeniä. Vinkkinä muuten sanottakoon, että käteistä rahaa todella kannattaa varata, koska hyvin harvaan paikkaan käy visa-kortti ja välillä myös rahannostoautomaattia sai hieman etsiskellä. Mitä hintatasoon vielä tulee, niin itselle jäi sellainen fiilis, että Japanissa sai Suomen hinnoilla ajateltuna ruoan yhden sijasta kahdelle ja hotelliyöpymiset olivat suunnilleen puolet Suomen hinnoista. Tässä vielä jotain hintaesimerkkejä:

- Lounasruoat kahdelle, noin 1800 jeniä (n. 13 euroa)
- Illallinen kahdelle juomineen, noin 3000-4000 jeniä (n. 20 - 30 euroa)
- Hotelliyö Nagoyassa 2 hlö huone, noin 6000 jeniä (n. 44 euroa, per yö)
- Majoitus kahdelle perinteisessä Ryokan -majatalossa, noin 12 000 jeniä (n. 87 euroa per yö)



Japanilaista maalaismaisemaa;  vuoria ja riisipeltoja

Sitten majoituksesta. Yövyimme niin perus bisneshotelleissa kuin myös perinteisemmissä majataloissa. Nagoyassa sekä Kiotossa yövyimme ns. tavallisissa nykyaikaisissa perushotelleissa, jotka muistuttivat hyvin paljon suomalaisia sokos hotelleja, tosin huoneet olivat todella pieniä kooltaan. Siihen kun leväytti rinkan tavaroineen auki, niin kulkeminen huoneessa muuttui todella haasteelliseksi :D   Se ero on myös huomioitava, että Japanissa aamupala harvoin kuuluu suoraan huoneen hintaan, vaan se on yleensä aina otettava erikseen. Myös check-in ja -out ajat ovat ihan omaa luokkaansa. Suomessa kun on tottunut siihen, että saa hotellissa nukkua porskuttaa lähes puoleenpäivään, niin tuolla piti monessa hotellissa / majatalossa kirjautua ulos jo kymmenen aikaan tai jopa aiemminkin! Myös sisäänkirjautumista sai monesti odotella jopa kello 16:sta saakka.

Kun matkasimme pohjoisemmas Japanin alpeille Hirayu:aan, niin pääsimme kokemaan myös vähän perinteisempää japanilaista majoitusta, ryokania. Tässä majatalossa yövyimme 4 yötä. Ensin kaksi yötä päätalossa ja sen jälkeen kaksi yötä edullisemmassa pikkumökissä pihan toisella puolella. Tämä oli sen vuoksi edullisempi, että se oli dorm eli jaettu makuutila. Tosin meidän lisäksemme siellä oli vain yksi britti ja hänkin vain yhden yön. Muutoin saimme olla tässä ihanassa mökissä ihan kaksistaan. Majatalossa oli kolme kylpyhuonetta, joissa oli onsen eli kuuma lähdevesikylpy. Kuuma lähdevesi pulppuaa putkistoa pitkin suoraan tuliperäisen maan uumenista. Sillä sanotaan olevan parantavia vaikutuksia moniin sairauksiin.... tiedä tästä, mutta todella ihanan rentouttavaa näissä lilluminen ainakin oli! Uskallan jopa väittää, että ihanampi kuin suomalainen sauna! :)

Ryokan -majatalossa on tatamimattolattiat ja siellä jätetään kengät jo heti eteiseen. Nenään leijuu olkimainen tatamimaton tuoksu heti ovelta. Itse huoneet ovat hyvin yksinkertaiset ja minimalistiset sisustukseltaan. Yleensä vain matala pöytä, jonka ääressä on istuintyynyt. Illan tullen futonpatjat ja peitot kaivetaan kaapista lattialle nukkumista varten joko omasta tai henkilökunnan toimesta. Ryokanin varustukseen kuuluu myös yukata, eli japanilainen kylpy- / oloasu. Se päällä kulkeminen majapaikassa on sallittua tai itse asiassa jopa suotavaa. Lisäksi pakettiin kuuluu usein myös sukat ja sandaalit.

Kylvyssä onsenissa

 

*****

 

Yukata päällä kylvyn jälkeen

 

*****

 

Matkan aikanamme yövyimme myös ryokan -tyylisissä kylpylähotelleissa, jotka olivat hotellin ja majatalon sekoitus. Monikerroksinen hotelli onsen-kylpylöineen, mutta joissa oli sitten vähän sekaisin niin perinteistä kuin modernimpaakin tyyliä. Alla kuva tällaisesta "mixistä" :)   länsimaalaiset sängyt, mutta lisäksi myös oleskeluhuone mataline pöytineen ja tatamilattioineen.

Olimme Japanissa sadekauden aikaan. Siitä huolimatta reissumme aikana ei satanut kuin ehkä kolmena päivänä ihan kunnolla, aamusta iltaan. Toki oli muutamia muitakin päiviä, kun vettä ripsi aina välillä. Mutta saimme nauttia myös todella aurinkoisistakin päivistä ja läträtä aurinkovoiteita. Ja vaikka sateista ja tuhnuista olikin, niin lämmintä riitti silti. Päivälämpötilat liikkuivat siellä kahden- ja kolmenkymmenen välillä, vähän sijainnista riippuen. Yötkin olivat hyvin lämpöisiä. Välillä ilmankosteus oli lähes tukahduttavaa. Heti kun käveli ilmastoidusta hotellista ulos, niin oli vaatteet jo hiestä ja ilmankosteudesta nihkeät.

Mutta juuh. Jotta tästä ei tulisi nyt ihan kilometrin mittaista romaania, niin jätän lopun tarinoinnin ensi kertoihin.

Piirtelin tähän alas kuitenkin vielä reittikarttaamme: Nagoya - Takayama - Hirayu (päiväretket myös Kamikochiin sekä Shin-Hotakaan) - Takayama - Kioto - Shirahama - Kii Tanabee - Katsuura - Nagoya.

Näissä tunnelmissa seuraavaan kertaan...