Kilometrin verran asiaa hiuksista

Ja heti tähän alkuun varoitus: tämä postaus sisältää lukuisia ei niin ihania "selfieitä" tai muita epäilyttäviä lähikuvia meikäläisen pärstästä :D  joten koittakaa kestää! Kiitos ja anteeksi.

Meikäläisellä on ollut tässä nyt vajaan vuoden verran menossa hiusten kasvatusprojekti. Tai no oikeastaan jos tarkkoja ollaan, niin tää kasvatus alkoi vasta viime kesänä, jolloin hiuksiani on viimeisen kerran leikattu kampaajalla. Olen aina omistanut hyvin ohuen ja lasimaisen hiuslaadun (uuh jeeh ja masentunut hymiö tähän...). En siis ole koskaan ollut mikään tukkajumala. Valitettavasti. Tulikin tuossa sen vuoksi pidettyä lyhyempää hiusmallia vuosien ajan. Jotenkin sitä aina ajatteli, etten voi koskaan kasvattaa pidempää hiusmallia, koska tukka on niin onneton ruikula hiirenhäntä.

Tammikuu 2014

Viimeksi minulla taisi olla tämän pituiset hiukset kesällä 2007. Ja sitä edellinen kerta taisi olla joskus yläasteella, jolloin hiukseni olivat vielä jokseenkin paksummassa kunnossakin. Valitettavasti tämä hiusten oheneminen iän myötä on meikäläisellä ihan perinnöllistä, mutta toki varmasti raskaat väri- ja muotoilukäsittelytkin ovat asiansa ajaneet...  Myös koko elämäni ajan vaivannut raudanpuuteanemia on vienyt mukanaan osan hiuksistani tai varsinkin niiden paksuudesta. Kampaajakin joskus totesi, että minulla on kyllä paljon tukkaa, mutta se on todella ohutta ja hentoa. Minulla on myös tapana stressata hiuksilla, eli jos tulee joku isompi ja stressaavampi elämänmuutos, niin avot!, johan lähti tukka irtoomaan, ihan tukottain...näin kävi viimeksi vuosi sitten, kun oli toi muuttohässäkkä Jyväskylästä Kuopioon. Mutta silti olen nyt päättänyt kasvattaa kunnolla pituutta tähän lettiin. Oli se sitten kaunis tai ei :D  iha sama!!

Tuosta raudanpuuteanemiasta piti vielä sen verran sanoman, että jos kärsit hiustenlähdöstä, kuivasta hilseilevästä (ja kalpeasta!) ihosta, olet väsynyt ja allapäin, niin käy tsekkaan hemoglobiini. Syynä voi tosiaan olla tuo raudanpuute. Minulla pääsii viimeksi talvella 2008 todella pahaksi tilanne, kun hemoglobiini laski alle 80. Silloin sen kyllä näki myös päälle päin;  olin todella kalpea, siis oikeasti ihan valkoinen. Myös tukka oheni ihan merkittävästi ja iho oli kuin saharan autiomaa. Eräs ulkomaalainen ystävä totesikin, että "Kati, you look like a Casper the ghost!!" :D :D  että semmosta.

Tän hetkinen tilanne, eli maaliskuu 2014

Vuonna 2007 minulla oli aikalailla samanlaiset hiukset kuin tälläkin hetkellä;  yli olkapään mittaiset, tyvestä tummemmat ja latvoista punertavat (silloin tosin se punainen väri oli todella voimakas). Siinä välillä onkin sitten ollut jos minkälaista mallia ja väriä. Vuonna 2008 kävi hiustenmitta jo ihan lyhyessä "poikamallissakin" ja värikin taisi olla aika lähellä mustaa. Kunnes sitten taas kesällä 2012 hiukseni olivat jo lähes kokonaan blondit. Tykkäsin kyllä tosi paljon siitä hyvin luonnollisesta vaaleasta väristä :)  harmittaa vähän, että pitikin (taas!) mennä hissukseen värjäilemään tummemmaksi ja ennen kaikkea punaiseksi!!? Mikä ihme tuossa punaisessa onkaan, kun aina päätän että nyt en enää koskaan värjää punaiseksi....ja sitten huomaan parin viikon päästä omaavani punaiset latvat!! :D  voi saakelin saakeli.


hiusmalleja (ja -värejä) lähivuosilta

Nyt haaveilen siitä, että kunhan tähän tukkaan kasvaa hiljalleen vielä vähän lisää pituutta, niin kesän aikana yrittäisin saada sitä taas joitain asteita vaaleammaksi. Tykkäisin tuollaisesta hiekanvaaleasta, kuten tuossa yllä kuvassa "heinäkuu 2013" -kohdassa. Tyvi voisi olla toki hieman tummempi sävyltään, mutta noi latvat ois hyvät tuollaisena. Ihanteellista olisi, jos vielä joku päivä tukka olisi kokonaan tai edes lähellä omaa luonnollista väriä. Ongelmana on vain se, ettei tämä ohut hiuslaatu kestä kovin vahvoja vaalentavia värikäsittelyitä. Sen vuoksi se onkin tehtävä maltilla ja ajan kanssa. Esim. kevyesti raidoittamalla hiljalleen sekä toivomalla, että kesäinen aurinko hieman haalentaisi väriä.

Tällä hetkellä hoidan hiuksiani alla olevilla tuotteilla. Käytössä on siis noi MOROCCO Argan Oil -tuoteperheen shampoo, hoitoaine sekä hiusöljy. Olen joskus käyttänyt myös tuota saman sarjan hiusnaamiota. Lisäksi otan aina välillä kuureina tuota biotiinia, joka vahvistaa kynsiä ja hiuksia. Myös D-vitamiinia, kalkkinappeja sekä rautaa yritän aina välillä muistaa syödä. Ai niin joo, ja käytänhän minä myös hiusnaamiona tuota Cocovin kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä. Se on ainakin luonnollinen tapa hoitaa hiuksia jos mikä! :)   eli otan pari ruokalusikallista muovikippoon, pyöräytän 10-20 sekuntia mikrossa, ja sen jälkeen läträän hiuksiin ja hieron päänahkaa myöten. Sitten vain odotellaan öljyn vaikutusta niin kauan kuin vain malttaa siinä kuvottavassa kookosöljyn hajussa olla (n. 0,5 h - 2 h)... Sen jälkeen huolellinen pesu shampoolla, niin ei jää tukka rasvaiseksi. Suosittelen kokeilemaan!

Hiustenlaitto onkin aina yhdenlainen projekti työaamuisin, kun muutenkin tuntuu olevan aina kiire (johtunee ainaisesta torkuttamisesta...). Yleensä käyn iltaisin suihkussa, mutta koska hiukset menevät ihan solmuun ja sykkerölle yön aikana on minun pakko kastella ne aamulla uudelleen ja aloittaa hiustenlaitto ihan alusta alkaen. Eli siis, ensin kastelu ja pyyhekuivaus - sitten läträän hiusöljyä latvoihin - laitan vähän lämpösuojaa kauttaaltaan - lisään vielä hieman tuuheuttavaa muotovaahtoa tai vastaavaa - ja sen jälkeen föönailen pää alaspäin tukan kuivaksi. Sitten vielä käyn pituudet läpi suoristusraudalla, jotta saan pörröisyyden pois ja hiuksen pinnan kiiltäväksi. Joskus jos jaksan, niin saatan tehdä raudalla muutamat kiharatkin sinne sekaan. Välillä jätän myös tuon suoristamisen pois ja laitan esimerkiksi isot mummopapiljotit aamutoimien ajaksi päähän, jolloin hiuksiin saa mukava ryhtiä ja tuuheutta. Tämä hiustenlaittorulijanssi toistuu n. joka toinen aamu. Yritän pitää vähintään yhden päivän välissä taukoa, etten pesisi joka ilta hiuksia. Kun pituutta tulee lisää, niin olisi varmaan paikallaan opetella pitämään hiustenpesussa väliä semmoset 2-3 päivää.

Silloin kuin koittaa bad hairday tai muuten vain v*tuttaa, niin turvaudun hiusklipsiin tai esimerkiksi laitan hiukset nutturalle sellaisen nutturavalkin avulla (hyviä ohjeita tähän kampaukseen löytyy pilvin pimein kun laittaa youtubeen hakusanaksi esim. "valkkinuttura"). Nutturan tai minkä tahansa muunkin kiinnitettävän kampauksen tekemistä helpottaa suuresti, kun laittaa tukkaan hiuspuuteria tai vaikka suolasuihketta. Poistaa liukkauden ja tekee hiuksista helposti muotoiltavat sekä antaa tuuheutta. Tuossa alla muutamia kampauksia, mitä on joskus tullut väkerrettyä. Nutturaa, kiharaa, ynnä muuta...

Että semmosta! :)  tulipahan asiaa. Pääasiaa. Olen käynyt viimeksi kampaajalla marraskuussa, jolloin hieman väriä laitettiin. Sen jälkeen olenkin suorittanut tuon tummemman tyven värjäämisen ihan itte. Se on hankalaa ja sotkuista puuhaa, kun joutuu varomaan vaaleampaa liukuvärjättyä latvaa, ettei siihen sotki sitä tummaa väriä. Mutta kun jaksaa tuon projektin tehdä itse, niin säästää monta kymppiä per värjäyskerta. Kun on kuitenkin kyse ainoastaan siitä parin sentin tyviväristä. Ja edellisen kerran tosiaan tätä lettiä leikattu muistaakseni viikko ennen juhannusta. Olen päättänyt, että saksilla tähän tukkaan ei kajota ainakaan ennen ensi kesää. Ehkä sitten kesän aikana olisi jo aika leikata ainakin 1-2 senttiä kuolleita latvoja. Mutta katsotaan raaskinko senkään vertaa... ;)

Mutta siis, näissä tunnelmissa tällä kertaa...nyt nukkumaan. Huomenna onneksi perjantai ja hieman lyhyempi työpäivä.
   ~ Kaline ~

tämä kirjoitus on ajastettu