Liikuntahommia

Viime viikko alkoi vähän ikävissä merkeissä, kun oli migreenimäinen pää- ja niskasärky vaivana. Muutama kevyempi päivä, Buranat sekä varovainen venyttely ja jumppailu auttoi tällä erää. Loppuviikosta jaksoin sitten olla taas vähän reippaampi noiden liikuntajuttujen suhteen.

Keskiviikkona kävin iltapuhteena pyöräilemässä. Pyörätiet alkavat olla jo lähes kokonaan sulana. Paikoitellen on vähän loskaa ja jäätä, mutta hyvin uskaltaa jo fillarilla kulkea, vaikkei nastoja renkaissa olekaan. Työmatkaa en ole kyllä vielä jaksanut alkaa polkemaan...  sitä varten odottelen vielä vähän parempia ja lämpimämpiä kelejä. Ehkä joskus huhti-toukokuun paikkeilla sitä viitsii taas ruveta vinttaan noita työmatkojakin.

Torstaina tein kotijumppaa noin tunnin verran. Olen ladannut iPadille useamman eri ohjelman;  on joogaa, lihaskuntotreeniä ja kahvakuulajumppaa. Olen todella saamaton jumppaamaan kotona, mutta kun on tuollainen virtuaalinen "personal trainer" siinä vieressä käskemässä ja neuvomassa liikkeitä, niin johan helpotti kummasti! :)  Tosi käteviä noi iPadille ladattavat treeniohjelmat! Suosittelen kokeilemaan. ( kiitos Jennille vinkistä! ;) )

Perjantaina kävin töiden jälkeen kuntosalilla. Meillä on töissä aika hyvä ja tilava kuntosali, jossa saa luonnollisesti ihan ilmaiseksi käydä myllyttään treeniä. Sinne on helppo mennä heti työpäivän päätteeksi. Tulee ainakin lähdettyä salille....toisin kuin joskus kotoa...siinäkin meinaan välillä olla vähän saamaton, kun pitää illalla väsyneenä kotoa yrittää lähteä jonnekin liikkumaan. Helppoa, kun on päivän liikuntahommat suorittanut jo het´ töitten jälkeen. Illan saa sitten rauhassa kotona möllöttää. Perjantaina tulikin tehtyä ihan tehokas punttitreeni ja siitä on vieläkin paikat aika hellänä.

Armeijan entinen varikkoalue, Pieni Neulamäki.

Lauantaina olikin sitten tallipäivä. Mies oli reissussa autolla, joten olin bussikyytien varassa. Tallille päästyäni hain pojan tarhasta, tarjosin vettä, harjailin pölyt pois. Sitten pintelit etujalkoihin, suitset päähän ja ratsastajalle heijastinliivi päälle. Ulkona kipusin pienen jakkaran päältä selkään ja lähdettiin köpöttelemään pienen metsätien kautta alapellolle. Olin haaveillut tekeväni pitemmän rennon maastolenkin, mutta se jäi nyt tekemättä, kun aikaa oli bussiaikataulujen vuoksi hyvin rajallisesti. Pellolla oli onneksi nyt hyvä mennä, kun kenttä on taas tosi huonossa kunnossa näiden kelien takia. Pellolla pystyi hyvin myös ravaamaan ja laukkaamaan, pohja on sen verran pehmoisena pysynyt. Ratsastin tosiaan ilman satulaa, joka osoittautui aika tuskalliseksi perjantaisen kyykkytreenin jälkeen....auts! :D   Mutta kivaa oli silti. Heppa kulki tosi kivasti ja oli hyvin kuulolla. Taipui hyvin volteille ja nätisti meni avotaivutukset ynnä muut. Välillä otettiin rennompia "höntsäily" laukkapätkiä, joissa poika meinas kyllä aikalailla innostua. Mutta löytyi sieltä jarrutkin ja emäntä pysyi vauhdissa mukana :)   Sitten köpöteltiin metsäteitä pitkin takaisin tallille. Juotin hepalle melassivettä, harjailin hien pois, laitoin linimentit, annan parit herkkuleipäset, loimitin ja vein takaisin tarhaan. Sitten kipitin puolijuoksua bussipysäkille. Hyvin ehti hoitaa tallikeikan kahdessa tunnissa, kun teki reippaasti hommat.

Sunnuntaina kävin juoksemassa vähän pidemmän lenkin. Tarkoituksena oli saada jaloille liikettä vähintään kahden tunnin ajaksi. Noh, minähän lähdin sitten intoa puhkuen kauniiseen kevätsäähän juoksemaan. Olin hyvin itsevarma, että nyt juostaan se pari tuntia ja hyvin kulkee...ja paskan marjat! Jouduin nimittäin aika nopeasti toteamaan, että loppuviikon treenaaminen tuntui edelleen liikaa jaloissa ja koko jaksamisessa. Olin ihan poikki ja jalat olivat kuin liisteriä. Juoksu muistutti lähinnä "köntsät housuissa tervassa tarpomista"... :(    olin harmissani ja kiukutti. En silti täysin luovuttanut vaan kävin sen pari tuntia hölkyttelemässä Puolustusvoimien (entisellä) varikkoalueella Pienessä Neulamäessä. Siellä on upeita metsäteitä ja -polkuja varmaan kymmeniä kilometrejä. Aivan upeita lenkkimaastoja! Tosin myös aika haasteellisia, koska maastot on siellä välillä hyvinkin mäkistä. Nyt haasteena oli myös paikoitellen todella jäiset tai vaihtoehtoisesti hyvin loskaiset tiet. Sukat ainakin sai märäksi...ja rakot varpaisiin.

keli onneksi oli kiva!

Jotain tuosta mun tuskaisesta lenkistä kertoo se, että kahden tunnin aikana kertyi kilometrejä ainoastaan vähän reilu 14 kilometriä...  Toki kävelin kaikki pahimmat mäet sekä lopuksi pitkät parin kilometrin "loppukäynnit" :)   Mutta on kyllä pakko myöntää, että tuo huono juoksu söi naista! Olin ihan itkua vaille valmis kun kotiin pääsin. Ärripurri! Kun ei kulje, niin ei kulje....argh..