Jossain kohtaa lenkkiä, kun selkälihakset oli lämmennyt ja juokseminen ja hengittäminen tuntui taas helpommalle tuli ajatus, että mitä jos kiertäisinkin vielä extralenkin sen perinteisen päälle. Niinpä jatkoinkin Lippumäen kohdalta Jynkän ja Rauhalahden suuntaan. Jossain kohtaa sain päähäni ajatuksen, että mitä jos hölkyttelisinkin puolimaratoonin... Edellisenä iltana katsomani Forest Gump -leffa toimi innoittajana, kun siinä on se mainio kohtaus jossa Forest alkaa yhtäkkiä vain juosta joka paikkaan.
 |
| Forest Gump - yksi parhaista elokuvista ikinä !! |
Harmikseni jouduin toteamaan, että Rauhalahden jälkeen nilkassani alkoi yhtäkkinen voimakas kipuilu ja jouduin hetkeksi pysähtymään. Venyttelin ja ravistelin jalkaa, kävelin hetken ja lopulta jatkoin matkaa. Onnekseni tämä outo kipukohtaus meni ohi ja juoksu jatkui normaaliin tapaan. Kun olin kiertänyt tämän suunnittelemani extralenkin jouduin toteamaan, että jos haluan saada mittariin sen 21 kilometriä, minun on pakko kiertää vielä kolmaskin extralenkki :D Niinpä suhasin kotiseutujani edes takaisin ja vielä kertaalleen ympäri.
Kun oli enää nelisen kilometriä matkaa, energiavarastoni loppuivat tyystin. Tuntui kuin olisin tervassa rämpinyt ja jalkoja alkoi pakottaa ihan vietävästi. Hölmöähän se on toki lähteä pitkää lenkkiä juoksemaan ilman mitään erityistä juoma- ja ruokatankkausta... En ollut varautunut tähän yllättäen pitempään matkaan millään tavalla etukäteen. Kävelin parisataa metriä ja näpyttelin Spotify:yn lempibiisejäni jonoon soittolistaksi. Ajattelin, että hyvien biisi-biisien avulla jaksaisin vetää ne viimeiset kilometrit vaikka pää kainalossa. Ja näyttihän se jokseenkin tehoavankin.
Viimeinen kilometri (joka sisälsi vielä tappavan loivan ylämäen) meni ääneen kiroten ja itseäni tsempaten. Siinä vaiheessa minulla oli jo puhelin kädessä ja seurasin metrien kertymistä kännykän / sport trackerin näytöltä. Ja nehän kertyivät...etanamaisen hitaasti...ARGH! Lopulta sitten huomasin, että olin tallannut mittariin jo hieman ylimääräistäkin. 21 km 30 m. Sitten annoin itselleni luvan kävellä. Matkaa kotiin oli reilu kilometri, joten siitä tuli vielä ihan hyvät "loppukäynnit". Tosin pohkeet kramppasivat siinä määrin, että kävelystä ei meinannut tulla enää yhtään mitään. Suunnittelin jo soittavani miehelleni, että tulee hakemaan minut autolla siitä parin sadan metrin päästä.... :D
 |
| ihana selän kierto -liike. Niks naks! |
Kotona suoritin varovasti venyttelyt, kävin suihkussa ja söin ja join niin tuhdisti kuin pystyin ja nappasin magnesium-napin (+ suolaa suoraan purkista) naamaan kun muutenkin tahtoo nuo jalat usein krampata. Yöllä heräsin siihen, että olin aivan hiestä märkänä. Ilmeisesti kroppa kävi vielä aika ylikierroksilla, kun jäi lenkki niin myöhäseen iltaan. Tänään on ollut jonkun verran tuntemuksia jalkojen lihaksissa sekä polvissa. Mutta nyt sitten jokunen kevyempi päivä liikunnasta (tai ainakin juoksemisesta) ja kunnon lihashuollot. Eiköhän se tästä taas.
Nukkumaan mennessä laskeskelin, että tämä taisi olla elämäni kolmas yli 20 kilsan lenkki. Nyt kun jaksaisi treenata, niin uskoisin, että uskallan joku päivä ilmoittautua ihan kokonaiselle maratonille. Se jääköön nähtäväksi. Täytyy toivoa, ettei juoksijanpolvi tai penikkatauti tule riesaksi. Niistäkin kun on täytynyt joskus aiemmin kärsiä.
Näissä tunnelmissa...
~ KaLine ~
 |
| Kolilla, vuonna 2011 |
Post scriptum: aikani oli siis 2:25:46. Ei siis mikään päätä huimaava, todellakaan. En ottanut ajasta nyt paineita. Kilometrit olivat tärkeimmät. Harmitti silti vähän jälkikäteen, etten rikkonut juoksemaani puolikasta Espoon Rantamaratonilla 2010...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)