Marraskuusta se Miljoonasadekin lauloi

Marraskuun toinen viikko jo käynnissä. Aika rientää. Mutta talvea ei kuulu eikä näy.

Viime aikoina tapahtunutta…

Kävimme kaveriporukalla ratsastamassa toissa viikon lauantaina. Meitä hemmoteltiin täydellisellä kelillä. Aurinko paistoi, ei tuullut ja oli kymmenisen astetta lämmintä. Ratsastimme parisen tuntia Puuppolan ja Palokan hienoissa ja vaihtelevissa maastoissa. Välillä mentiin kapeita ja tiheitä metsäpolkuja, välillä leveitä metsäautoteitä ja hiekkamontun dyynejä. Islanninhevoset ovat siitä upeita eläimiä, että niihin voi luottaa lähes sataprosenttisesti (eivät turhia hötkyile, eivätkä pillastu) ja ovat todella varmajalkaisia! Eivät kompuroineet yhtään edes kivisillä poluilla. 

Minun kohdalle osui pieni mutta reipas Trítill frá Tóftum (suom. ”sipsutteleva”), eli kotoisemmin Tirri. Punahallakko vipeltäjä, josta ei uskoisi alkuunkaan että kyseessä on jo 15 vuotta elämää nähnyt poni. Vaikka se tallissa näyttikin todella pieneltä, ja epäilin jopa että jaksaako se edes kantaa minua, niin selkään päästyä totesin, että ei se enää niin pieneltä tuntunutkaan.

Tirri :)

Miniponi ja sen tosi mini varsa :)

Kaikin puolin voin kyllä lämpimästi suositella kaikille ratsastuksesta (ennen kaikkea maastoratsastuksesta) kiinnostuneille tuota Reykhestar -tallia Puuppolassa.

Sen verran tuli taas hevoskärpäsen puremaa, että olen jo varailemassa uutta ratsastustuntia lähiviikoille. Tarkoitus olisi mennä vaihtelun vuoksi ihan oikealle koulutunnille palauttamaan mieleen istuntaa ja apuja.

Poni ja vielä pienempi poni

Eilen kävimme pitkästä aikaa kiipeilemässä. Edellisestä kerrastani oli kulunut jo 3 kuukautta, joten vähän jo epäilytti että osaanko enää mitään. Pari ensimmäistä yritystä seinälle tuntuikin todella onnettomalta; tuntui etten osaa enää mitään ja että korkeanpaikankammo on tullut takaisin. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut, vaan muutaman yrityksen jälkeen homma alkoi taas sujumaan. Nyt tosin on polvessa kauhea mustelma ja kyynärpäähän sattuu :D :D

Viime kesän kiipeilyjä Sisiliassa

Viikonloppuna sain vihdoinkin vietyä nurkkiin ja varastoon kertyneet vaatteet ja roinat kirpputorille. Vaatteita ja kenkiä lähti myyntiin pari jätesäkillistä ja lisäksi oli laatikollinen jotain muuta roinaa. Aika hyvin löi taas tajuntaan se tosi asia, että pitäisikö ihan oikeasti miettiä tätä omaa kulutuskäyttäytymistä ja ostelua…

Vuokrasin pöydän Centrum-kirppikseltä Jyväskylän keskustasta. Se on mielestäni hyvä paikka myydä nimen omaan nuorten aikuisten vaatteita, koska asiakaskunta on enimmäkseen nuoria ja opiskelijoita. Pöytävuokra on aika hintava (27 € / vko + 5% myyntiprovisio), joten ei kannata ihan pientä määrää lähteä sinne myymään. Toivon, että saisin tienattua kirppispöydällä n. 70-100 €. Katsotaan viikon päästä, että pääsinkö tavoitteeseen! :)    Pyrin hinnoittelemaan tuotteet siten, ettei mun tarvis raahata sieltä enää juurikaan mitään takaisin. Eli vaatteet pyörii siinä 0,20 sentin ja muutamien eurojen välillä.

Tulevana viikonloppuna alkaa koulu, IIIIIIIK!! Olen autuaasti poistanut koko opiskelumoodin mielestäni puoleksi vuodeksi, mutta nyt on pakko ottaa taas itseä niskasta kiinni ja rutistaa opinnot loppuun ensi kesään mennessä. Vielä on käymättä pari kurssia, niin ja tietysti se ”ihana” lopputyö. Onneksi muutama ihan hyvä aihe on jo hihassa.

Joulukin lähestyy ja se tietää taas pikkujoulutunnelmia. Tiedossa on ainakin parit pikkujoulut; työpaikan sekä kaveriporukan ”tyttökaverikokoontuminen @ Siuntio-Helsinki”. Lisäksi saattaa ehkä olla tiedossa vielä yhdet Jyväskylän kavereiden kanssa.

Jouluksi on kaavailtu miehen kanssa vähän normaalista poikkeavaa joulunviettotapaa. Mutta se on vielä niin suunnitteluvaiheessa, ettei siitä sen enempää, vielä :D  

Jouluhaaveita... ;)

Mutta juu, sellaisia kuulumisia tällä erää.

ps. onnistuin muuten jotenkin kämmään, ja nyt on sitten viimeisin blogi-kirjoitus Kolin reissusta kuvineen kadonnut kuin tuhka tuuleen...hyvä minä..