Pyhiinvaeltajien jalanjäljissä

Japanin reissumme viimeiset päivät vietettiin Shirahaman jälkeen Tanabe:ssa sekä Nachikatsuura:ssa, joista teimme pari päivävaellusta ikiaikaisen pyhiinvaellusreitin, Kumano Kodon, poluille. Kumano Kodo on yksi Unescon maailmanperintökohteista ja se muodostuu useista risteävistä vaelluspoluista, ja onka varrella on muun muassa useita pyhäkköjä ja temppeleitä.



Tanaben katuja



Ogigahama Beach - hiekkaranta Tanabessa

Tsunami-evakuointikylttejä oli joka puolella



Buddha Guest House - dormimajoitusta Tanabessa



Dormissa asusti myös valloittava kissaherra :)

 

Tanabe on reilun 80 000 asukkaan kaupunki ja Wakayaman prefektuurin toiseksi suurin kaupunki. Se toimii hyvänä porttina niille, jotka haluavat lähteä vaeltamaan Kumano Kodolle. Myös Tanabesta löytyy tätä nykyä ihan kiva ranta. Kaupunki on halunnut panostaa omaan hiekkarantaan, jotta kaikki turistit eivät valuisi Shirahamaan. Majoituimme Tanabessa todella edullisesti! Booking.comin arvosteluiden perusteella uskalsimme majoittua tähän ehkä Tanaben edullisimpaan kohteeseen (17 € / yö). Kyseessä oli dormi, mutta off seasonin vuoksi olimme yhden muun lomalaisen kanssa ainot vieraat kyseisenä ajankohtana. Niinpä saimme ihan oman huoneen dormista :)  Dormi ei ollut todellakaan mitään luxusta, kuten emme olettaneetkaan, mutta oikein sopiva nukkumista varten. Muuten emme täällä aikaamme olisi edes ehtineet viettääkään, kun olimme päivät poissa maisemista pitkälle iltaan.

Me otimme Tanabesta bussin Takajiri-Ojiin, josta teimme päivävaelluksen Kumano Kodolla Chikatsuyu-Ojiin saakka. Kävelyä meille tuli muistaakseni joku 6-7 tuntia. Maastot olivat todella kauniita! Polku kulki välillä pienten vuorten rinteitä ja harjanteita, läpi vehreiden metsien, ohi pienten vuoristokylien riisipeltojen reunoilla. Matkan varrella oli myös useita pyhäkköjä. Reitit ovat profiililtaan hyvin monipuolisia;  välillä mennään kivikkoisia rinnepolkuja, välillä puu- tai kiviportaita, kivetystä, asfalttia, ruohopolkua, hiekkatietä, metsäpolkua kapeaa vuorenharjannetta pitkin... Paljon on nousua ja laskua. Hiki virtaa selkää pitkin ja jalat alkavat olla loppumetreillä jo sen tuntoiset, että kävelty on! :) 




Tästä se lähtee...

 

 

Kun pääsimme perille Chikatsuyu-Ojiin, niin ehdimme juuri sopivasti seuraavaan bussiin, jolla pääsimme takaisin Tanabeen. Sitten olikin jo sellainen nälkä, että piti melkein juoksujalkaa etsiä ruokapaikka. Sen jälkeen mielessä oli lähinnä suihku ja uni. Yllättävän rankkaa kävellä tuntikaupalla mäkisessä maastossa kuuman kosteana kesäpäivänä. Seuraavana päivänä matkustimme junalla Tanabesta Kii-Katsuuraan, josta halusimme tehdä seuraavan päivävaelluksen.

Katsuurassa majoituimme lähelle juna- ja bussiasemaa, jotta kulkeminen olisi mahdollisimman joustavaa ja helppoa. Otimme Kii-Katsuuran asemalta bussin ja matkustimme katsomaan Japanin yhtä suurinta vesiputousta, Nachi Falls:ia (133m). Siitä oli tarkoitus jatkaa sitten katsomaan myös muita Kumano Kodon reittejä ja nähtävyyksiä. Lähellä vesiputousta meitä ihastutti aivan upea pyhäkköalue, Kumano Nachi Taisha sekä noin 600 metriä pitkä vanha kaunis mukulakiviportaikko, Daimon-zaka. Portaikko johtaa alhaalta laaksosta ylös pyhäkköalueelle, suuren vesiputouksen liepeille. Menimme portaikon ensin alas ja sitten vielä takaisin ylös. Niin kaunista siellä oli. Teimme täältä myös pienen päivävaelluksen ylemmäs vuoristoon, Kumano Kodoa seuraillen.


 

Daimon-zaka portaikkoa

 

 

 

Keskiviikkona, ensimmäinen heinäkuuta, heräsimme Katsuurassa taifuuni-myrskyn myllerrykseen. Vettä satoi vaakatasossa ja tuuli tuntui vievän mukanaan. Hieman jopa pelotti istahtaa junaan, joka matkasi ihan meren rantaviivaa seuraten kohti Nagoyaa. Myrsky oli todella kova. Mutta niinpä siis jätimme Kumano Kodon taaksemme ja matkustimme junalla takaisin "sivistyksen pariin" suurkaupungin sykkeeseen. Nagoyassa vietimme vielä yhden illan ostoskeskuksia kierrellen, JR Central Tower -pilvenpiirtäjän 51. kerroksesta maisemia ihaillen, syöden, juoden. Kaksi ja puoliviikkoa oli vierähtänyt ja oli aika palata kotiin. Haikeat olivat fiilikset, mutta myös kiva kutina vatsanpohjassa kotiinpaluusta. Reissaaminen on ihanaa! Se avartaa, opettaa, poistaa ennakkoluuloja, antaa ja ottaa, kasvattaa, ja saa kodinkin taas tuntumaan yhdeltä maailman parhaista paikoista.

 

Japanista jäi ihan huikeat muistot. Toivon todella, että vielä jonain päivänä voisimme sinne palata. Kiitos. Arigato gozaimasu!