Kuuhullutuksia

Kävin eilen lenkillä. Siinä ei sinänsä mitään ihmeellistä eikä uutta.

Mutta voi hitsi, miten uskomattoman kaunis ilta oli!! Pysähdyin läheiselle uimarannalle, mennen tullen, ihastelemaan kuulasta ja kirkasta tähtitavasta sekä kullankeltaista kuunsirppiä, joka näytti siltä kuin joku olisi ripustanut lasten jättimäisen kuu-valaisimen Vanuvuoren viereen.

Kuunsirppi teki siltaa täysin tyyneen järvenpintaan. Näytti siltä kuin olisi ollut kaksi kuuta; toinen taivaalla ja toinen vedessä. Hengitys höyrysi kylmenevässä illassa ja leijaili kuin sikarin savu kohti pimeää ääretöntä. Tuoksui "pakkanen". Se sama tuoksu, mikä on monesti esimerkiksi matoissa tai petivaatteissa, kun ne on olleet tuulettumassa koko päivän kovassa pakkaskelissä.



Kuunsirppi, joka näyttää tässä (huonossa) kuvassa ihan täysikuulta... öööh..

 

Jäin tätä näkyä siihen laiturille tuijottamaan niin kauaksi aikaa, että meinasin jo paleltua. Sormet olivat kankeat ja juoksun tekemä hikisyys vaihtui selkäpiissä vilunväreisiin. Yritin mä siinä säheltää ja ottaa vähän kuviakin. Mutta huonolla menestyksellä…. Ei ihan ole vielä tuo pimeänkuvaus hallinnassa :D  Ja kun eihän mulla ole etes jalustaa tai mitään. Että koitapa siinä sitten käsivaralla, kännykällä soheltaa jotain kuvien tapaista.



Ei meduusoja, eikä raketteja... :D   kaupungin valoja vain.